Kirjoittanut
Sairaalasielunhoidon neuvottelupäivillä pohdittiin tänään sielunhoidollisuuden merkitystä luterilaisessa kirkossa. Jari Jolkkosen mukaan tunnustuksellisuutta ja sielunhoidollisuutta ei pitäisi nähdä vastakkaisina näkökulmina.
– Luterilaisessa reformaatiossa jämäkkä opillisuus ja sielunhoidollinen herkkyys kuuluivat yhteen. Papin tehtävänä on ymmärtää älyllisesti kristillisen uskon sisältöä ja auttaa samalla ihmisiä sekä sisäisissä että ulkoisissa vastoinkäymisissä, piispainkokouksen pääsihteerinä toimiva Jolkkonen totesi puheenvuorossaan.
Jolkkonen muistutti, että kirkon elämässä sekä opillisella keskustelulla että sielunhoidolla on vahvat perinteet.
– Ripin ja sielunhoidon tehtävien vuoksi papiksi vihittävien tulisi jo peruskoulutuksessaan saada kokemuksia esimerkiksi omakohtaisesta terapiasta tai työnohjauksesta, Jolkkonen totesi.
– Uskonpuhdistus puolusti puhdasta evankeliumin oppia vetoamalla Raamattuun, kirkon alkuperäiseen traditioon ja järkeen. Oltiin vakuuttuneita, että vain puhdas evankeliumi voi tuoda lohdutuksen, ilon ja sielun rauhan. Väärä oppi taas vie turhiin ahdistuksiin, Jolkkonen muistutti.
Sairaalasielunhoitajien erikoiskoulutuksessa huomioidaan jatkossa yhä laajemmin myös valmiudet kriisi- ja traumasielunhoitoon. Kirkkohallitus lähetti 17. elokuuta 2011 piispainkokoukselle esityksen sairaalasielunhoitajan kolmivuotisesta erikoistumiskoulutuksesta, joka antaa laajemmat valmiudet myös perheiden ja ryhmien kanssa työskentelyyn.
Uudistettuun sairaalasielunhoitajan erikoistumiskoulutukseen on sisällytetty myös psykoterapeuttisten valmiuksien opintokokonaisuus.
Sairaalasielunhoidon neuvottelupäivät järjestetään 24.-26. elokuuta Forssassa.
