Kirjoittanut
Kolme herätysliikkeen johtajaa, Daniel Nummela, Lauri Vartiainen ja Tom Säilä, julkaisivat kannanoton, jossa he korostavat järjestöjensä sitoutumista Raamatun opetukseen ja perinteiseen virkakäsitykseen sekä toivovat jatkuvaa vuoropuhelua.
Lähetysjohtaja Daniel Nummela Kansanlähetyksestä, toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen Suomen Raamattuopistosta ja toiminnanjohtaja Tom Säilä Sleystä on totuttu viime aikoina näkemään kirkollisessa julkisuudessa yhä läheisimmissä väleissä. Hiljattaisen kirkollisen myrskyn yhteen heittämät järjestöjohtajat julkaisivatkin verkossa yhteisen kirjoituksen ja kannanoton viimeaikojen tapahtumiin.
– Vaikka liikkeidemme historia ja osin myös nykytilanne vaihtelevat liikkeestä toiseen, yhdistää meitä toisiimme myös – ja ehkä voisi sanoa ennen kaikkea – usko Jeesukseen, rakkaus hänen sanaansa ja huoli ihmisten pelastumisesta, Nummela, Vartiainen ja Säilä kirjoittavat julkaisussaan.
He kertovat, että viiden työntekijän pappisvihkimys Inkerin kirkossa aiheutti melkoisen myrskyn kuulemismenettelyineen ja joidenkin seurakuntien ovet ovat sittemmin sulkeutuneet järjestöjensä edestä.
– Olisiko myrsky voitu välttää? Miten emme ymmärtäneet samalle päivälle osuneen Mikkelin hiippakunnan piispanvihkimyksen vaikutusta tapahtuman tulkintaan? Onko perinteinen virkakantamme, jonka mukaan pappisvirka kuuluu vain siihen kykeneville miehille, varmasti raamatullinen? Nummela, Vartiainen ja Säilä pohtivat.
Johtajat myöntävät, että joitakin asioita olisi pitänyt tehdä toisin ja että arkkipiispaan olisi pitänyt ottaa yhteyttä oma-aloitteisesti.
– Meillä ei kuitenkaan ollut asiassa mitään salattavaa. Pappisvihkimys ei ole meille provokaatio, vaan Jumalan lahja uusien sananpalvelijoiden saamiseksi evankeliumin työhön, he kirjoittavat
Teologinen kysymys, ei tasa-arvoasia
Järjestöjohtajat korostavat kannanotossaan sitoutumista Raamatun sanaan ja perinteiseen käsitykseen pappeudesta, ja kertovat, että sen perusteluja ja siihen liittyviä yhteistyökysymyksiä on jokainen heistä joutunut pohtimaan läpi pappisuransa.
– Jumalan sana opettaa selkeästi pappisviran kuuluvan vain miehille. Kysymys ei ole tasa-arvosta tai ihmisarvosta, vaan teologiasta ja raamatuntulkinnasta, he kirjoittavat.
Vanhaan virkakantaan pitäytymisestä huolimatta Sley, Kansanlähetys ja Raamattuopisto eivät halua eristäytyä omaan nurkkaan, vaan liikkeiden johtajat haluavat edelleen toimia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hyväksi.
– Tämä tarkoittaa sitä, että neuvotteluja piispojen kanssa on jatkettava. Tulee etsiä yhteistä tahtotilaa ja ratkaisuja, joilla voimme jatkaa elämää samassa kirkossa toistemme vakaumuksia kunnioittaen, johtajat kirjoittavat
Edelleen järjestöjohtajat painottavat tekstissään jokaisen ihmisen olevan samanarvoinen sukupuolesta tai muista ominaisuuksista riippumatta. Johtajat myös toivovat, että kirkossa löytyisi tilaa heidän uskonvakaumukselleen ja että perinteisellä virkakannalla oleville suotaisiin omantunnon vapaus toimia uskonsa mukaisesti.
– Omantunnonvapaus, joka ei saa kuulua sanoina tai näkyä tekoina, ei ole omantunnonvapautta lainkaan, he muistuttavat.
Ei ainoita oikeita
Vaikka Daniel Nummela, Lauri Vartiainen ja Tom säilä pitävät kiinni perinteisestä virkakannasta, korostavat he, etteivät he pidä itseään ainoina oikeina uskovaisina.
– Kirkossamme on paljon elävässä uskossa olevia kristittyjä eri seurakunnissa. Haluamme etsiä yhteyttä kaikkien niiden kanssa, jotka etsivät tietä eteenpäin Raamatun sanan pohjalta. Tunnemme myös jokainen naispappeja, joita pidämme uskon sisarina ja vakaina kristittyinä, vaikka emme jaa heidän kanssaan samaa virkanäkemystä, eikä heitä nähdä alttarilla järjestömme jumalanpalveluksissa, järjestöjohtajat kirjoittavat
– Kehotamme kaikkia kristittyjä pitämään vakaasti kiinni Raamatun opetuksesta ja myös ojentautumaan elämässään sen mukaan. Tämä ei ole lahkoutumisen, vaan Jumalan lapsen tie, Daniel Nummela, Lauri Vartiainen ja Tom Säilä päättävät.
Lue kannanotto Uusi tie -lehdestä tästä, tai Sleyn verkkosivuilta tästä.
