Kirjoittanut
Jo se, että tulemme yhteen, on paljon. Kun seurakuntien yhteisessä tilaisuudessa on paljon tekijöitä, ei ole helppoa löytää kaikille sopivaa roolia.
Riistakäristykset on juuri syöty.
Järvenpään seurakuntakeskuksessa on koolla kansainvälisen ekumeenisen rukousviikon rukousiltaa suunnitteleva ryhmä. Kuluvan viikon perjantai-iltana pitäisi Järvenpään kirkossa olla koolla moni-ilmeinen kirkkokansa.
Kun toteuttavia yhteisöjä tilaisuudelle on kymmenkunta, riittää pohtimista jo siinä, mitä kenenkin vastuulle annetaan.
– Meille ortodokseille ohjataan ekumeenisissa tilaisuuksissa usein jotain sellaista, jota meidän oletetaan tekevän. Yleensä resitointia, Keski-Uudellamaalla toimiva Helsingin ortodoksisen seurakunnan pastori Jonas Bergenstad kuvailee.
Resitointi on ortodoksien käyttämä tapa lukea rukouksia ja Raamatun tekstejä. Se kuulostaa puheen ja laulun välimuodolta.
Puheet venyvät
Tänä vuonna tilaisuus on Järvenpään kirkossa. Seuraavina vuosina on vuorossa Kerava tai Tuusula.
Heti todetaan, että sellaista järjestelyä, että jokaiselle olisi budjetoitu jokin oma minuuttimäärä omaa ohjelmaa tilaisuuteen, ei onnistu. Tunnin pituiseksi kaavailtu rukousilta venyisi väistämättä, ja ihmiset puhuisivat samoista asioista.
– Jos annetaan helluntailaiselle viisi minuuttia aikaa, niin varmasti menee kymmenen, pastori Herman Blomerus Järvenpään helluntaiseurakunnasta arvioi hymyillen.
– No kyllä puheet lipsahtavat meiltäkin helposti pitkäksi, Järvenpään kirkkoherra Vesa Koivisto jakaa taakkaa.
Rukousaiheita etsimässä
Ekumeenisissa tilaisuuksissa on ollut Keski-Uudellamaalla kohtuullisen hyvin väkeä. Massiivista Järvenpään kirkkoa tuskin saadaan täyteen.
– Tämä kahvisali on kyllä varmasti turvoksissa, kirkkoherra veikkaa.
Jumalanpalvelukseen pohditaan yhteisiä rukousaiheita. Ainakin yhteiskunnalliset ongelmat tarjoavat kelpo kattauksen, jossa olisi mistä valita.
Vapaiden suuntien edustajalle köyhyys ja syrjäytyminen kuulostavat selvästi hieman pliisuilta aiheilta. Suunnittelijoiden äänensävyissä kuulee, ettei maakunnan hengellisen herätyksen puolesta rukoileminen ole kuitenkaan välttämättä helppoa, kun yhteistä käsitystä aiheesta ei ole.
Ehkä tämä on se kohta, jossa ekumenia kohtaa ensimmäisen heinäpaalinsa, jonka yli pitäisi uskaltaa loikata.
Rukousaiheita kuitenkin tiedetään tulevan, jopa pitkin tilaisuutta. Järvenpään kirkossa on Tuomasmessuissa käytössä tapa, jossa tilaisuuden aikana kävijät voivat kirjoittaa rukousaiheita paperille ja sytyttää rukouskynttilän.
Liekit seurakunnan symbolina
Musiikki tilaisuuteen tuntuu löytyvän melko helposti. Vapaaseurakunnasta saadaan mukaan lauluryhmä.
Herman Blomerus ehdottaa yhteiseksi lauluksi virttä 600, Hyvyyden voima. Se tuntuu sopivan kaikille. Samoin virsi 454, Liekkejä on monta.
– Alttarille voisi laittaa palamaan kynttilän jokaista osallistuvaa seurakuntaa kohti. Tämä symboloi sitä, että kukin seurakunta on valon tuoja, kirkkoherra Koivisto ehdottaa.
Tilaisuus alkaa ristisaatolla. Helluntailaiset ja vapaakirkolliset ovat ideasta jopa hyvillään. Vapaissa suunnissahan ei ristisaattoja ole, mutta ei niissä mitään harhaoppistakaan nähdä.
Kirkkoherra Koivisto lukee tilaisuuden aluksi rukouspäiväjulistuksen, jonka itse tasavallan presidentti on allekirjoittanut.
Suunnittelupiirissä pohditaan, että nykyisellä valtionpäämiehellä saattaa olla omakohtainen hengellinen ajatus allekirjoituksensa taustalla.
Enemmän rukousta
Rukousaiheita pyydetään paikallisilta kuntapoliitikoilta ja poliisin edustajilta.
Tilaisuudessa lausutaan uskontunnustus.
Läntinen ja itäinen kirkko eroavat siinä, että läntisessä kirkossa uskontunnustuksessa Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta, itäisessä puolestaan Pyhä Henki lähtee vain Isästä. Tätä eroa uskontunnustusten välillä on niin idässä kuin lännessäkin tulkittu ja korostettu – joskus jopa ylikorostettu – eri aikoina eri tavoin. Pastori Jonas Bergenstadin mukaan lännen kirkon tunnustustuksen muotoilua voidaan aivan hyvin käyttää meidän suomalaisessa ekumeenisessa maaperässämme.
Vesa Koivisto toivoo, että nimenomaan yhteistä rukousta voisi olla paljon.
– Yleensä sanan ja rukouksen illoissa sanaa on 90 prosenttia, ja rukousta loput. Nyt voisi olla toisinpäin.
Säännöllisen harvakseltaan kokoontuvassa piirissä on aina mahdollisuus myös kirkastaa ekumenian olemusta.
– Ekumenia merkitsee käytännössä sitä, että kolmiyhteiseen Jumalaan uskovat kristityt tulevat yhteen. Tarkoitus ei ole muodostaa yhtä kirkkoa. Tarkoitus on kokoontua sen äärelle mikä meitä yhdistää, lähetyssihteeri Virpi Paulanto Keravan luterilaisesta seurakunnasta sanoo.
Vesa Koiviston mielestä on tärkeää rukoilla yhdessä.
– Jo se, että tulemme yhteen, merkitsee paljon, Jonas Bergenstad pohtii.
