Daniel ei rukoillut silloin tällöin, kun jokin asia sattui mahdollisesti putkahtamaan mieleen. Hän jatkoi lakkaamatta säännöllistä yhteydenpitoaan Jumalan kanssa.
Johanneksen evankeliumissa kuvataan Jeesuksen kohtaamista samarialaisen naisen kanssa Sykarin kaivolla. Keskustelusta löytyy pysäyttävä jae: ”Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo.”1 Vuoden 1933/38 raamatunkäännös puhuu totisista rukoilijoista. Mutta millainen sitten on oikea, totinen rukoilija?
Raamatusta löytyy runsain mitoin ohjeita, esimerkkejä, periaatteita ja esikuvia rukouselämään – ovathan vuorovaikutus ja kommunikointi Jumalan kanssa elävän uskon ydin. Yhden tunnetuimmista ohjeista, Isä meidän -rukouksen, Jeesus antoi tilanteessa, kun opetuslapset pyysivät häntä opettamaan, miten rukoilla. Tässä artikkelissa haluan kuitenkin nostaa esiin muita oikean rukoilijan ja kestävän rukouselämän periaatteita.
- Älä katkaise striikkiä. Streak on pikaviestipalvelu Snapchatin ominaisuus. Kun kaksi ihmistä lähettää toisilleen snäpin joka päivä, heidän välilleen syntyy striikki. Jos viestejä ei lähetetä 24 tuntiin, striikki katkeaa. Tavoitteena on mahdollisimman monta päivää putkeen jatkunut viestiketju. Ehkä jotain samankaltaista Paavali tarkoitti kehottaessaan tessalonikalaisia, ja samalla meitä, rukoilemaan lakkaamatta.2
Muistan, kun aikoinaan lukioni uskontotunnilla vieraili Hare Krishna -munkki. Hän kertoi pyrkivänsä toistamaan saman mantran päivittäin 13 000 kertaa. Käytännössä hän toisti sitä joka välissä: aamutoimilla, autoa ajaessaan ja aamusta iltaan, jotta olisi ehtinyt saada määrän täyteen. Esimerkki on ehkä huono tähän kontekstiin, sillä tällaisella ei ole mitään tekemistä oikean rukouksen kanssa. Jeesus jopa varoitti, ettemme hokisi rukoillessamme tyhjää.3 Kehotus lakkaamattomaan rukoukseen ei perustu siihen, että meidän tarvitsisi suorittamisella ansaita Jumalan hyväksyntä. Päinvastoin oikea rukous perustuu rakkauteen ja haluun pitää yhteyttä rakkaamme kanssa. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”4
Päivittäisen, lakkaamattoman rukousstriikin lisäksi on huolehdittava siitä, ettemme katkaise sukupolvien välistä striikkiä. Jokaisen sukupolven tärkein tehtävä on viitoittaa seuraavalle sukupolvelle tietä Jumalan tuntemiseen. Mooses varoitti kansaa: ”Olkaa kuitenkin varuillanne ja pitäkää tarkoin huoli siitä, ettette unohda, mitä olette omin silmin nähneet, ettette koko elämänne aikana anna sen lähteä mielestänne ja että kerrotte siitä lapsillenne ja lastenlapsillenne”.5 Puhu siis lapsillesi Jumalasta ja Jumalalle lapsistasi. Vuodata sydämesi tuska Herran kasvojen eteen. Kohota kätesi häntä kohti lastesi elämän puolesta.6
Jokaisen sukupolven tärkein tehtävä on viitoittaa seuraavalle sukupolvelle tietä Jumalan tuntemiseen.
- Ole rukouselämäsi van Gogh. Vincent van Gogh oli yksi 1800-luvun tunnetuimmista ja arvostetuimmista taidemaalareista. Nykyään häntä pidetään maailmankuuluna kuvataiteilijana, jolla oli suuri vaikutus tuleviin taiteilijoihin ja taidesuuntauksiin.
Omana elinaikanaan Vincent van Gogh ei kuitenkaan saanut arvostusta. Hän teki kymmenen vuoden aikana noin 2 000 teosta, eli kaksisataa maalausta ja piirustusta vuodessa – mikä on uskomaton määrä – ja silti hän sai myytyä vain yhden vaivaisen taulun koko elinaikanaan.
Kunpa hän olisi tiennyt, että myöhemmin, hänen kuolemansa jälkeen, hänen taulujaan myydään ennätyshinnoilla ja hän on maailmankuulu vielä vuosisatojenkin päästä. Yksi hänen tauluistaan myytiin vuonna 1990 japanilaiselle liikemiehelle maailmanennätyshintaan 82,5 miljoonalla dollarilla!
Kaiken lisäksi Van Goghilla oli vain yksi korva, ja sen vuoksi hänelle sanottiin, ettei yksikorvaisesta voi tulla hyvää taiteilijaa. Siihen hän vastasi: ”En kuule puheitanne”, ja jatkoi maalaamista.
Eikö jotain tämänkaltaista asennetta ja sinnikkyyttä tule olla myös oikeilla rukoilijoilla? Vaikka emme näkisi rukousvastauksia ehkä koko elinaikanamme, on varmaa, että Hengen maailmoissa on jo alkanut tapahtua.7
Hän tunsi ytimensä eikä joustanut siitä.
- Ole persikka, älä kookos. Useimmat ihmiset ovat luontaisesti kookoksen kaltaisia: meillä saattaa olla kova kuori, mutta ontto sisus. Jumala ei kuitenkaan katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.8 Jeesus varoitti meitä olemasta rukoilijoina tekopyhiä, jotka asettuvat mielellään ihmisten näkyville.9 Kookoksen sijasta meidän tulisi olla ennemmin persikan kaltaisia, joilla on pehmeä pinta ja kova ydin: tiedämme, missä asioissa voimme joustaa ja mitkä puolestaan ovat ydintämme, luovuttamattomia asioita.
Rukoilijana Daniel oli ehdottomasti persikka. Hän tunsi ytimensä eikä joustanut siitä edes äärimmäisissä olosuhteissa. ”Heti kun Daniel oli saanut tietää, että säädös [ettei kukaan saanut rukoilla muuta jumalaa kuin kuningas Dariusta tai hänet heitettäisiin leijonien luolaan] oli kirjoitettu, hän meni taloonsa, jonka kattohuoneen ikkunat olivat avoinna Jerusalemiin päin. Kolmena hetkenä päivässä hän laskeutui polvilleen, rukoili ja kiitti Jumalaansa aivan niin kuin hän oli ennenkin tehnyt”.10
Daniel oli totinen, oikea rukoilija. Hän ei rukoillut silloin tällöin, kun jokin asia sattui mahdollisesti putkahtamaan mieleen. Hän jatkoi lakkaamatta säännöllistä yhteydenpitoaan Jumalan kanssa, kuten oli aina ennenkin tehnyt, antamatta minkään pelottaa tai pysäyttää rukouselämäänsä.
- Älä kursaile. Suomalainen kahvikansa osaa kursailun jalon taidon. ”Ei minua varten tarvitse keittää” kuvaa suomalaista luonnetta osuvasti. Kylässä tai kirkkokahveilla ei kehdata aloittaa ensimmäisenä, ettei vaikutettaisi ahneilta.
Sama kursailumieli saattaa tunkea myös rukouselämäämme. Ei kai oikea, totinen rukoilija sentään itsensä puolesta rukoile? Siunaa koko maailmaa, mutta älä sentään minua, olenhan mato matkamies maan.
Toinen äärilaita on rukoilla pelkästään omien asioidensa puolesta. Alamme pitää Jumalaa automaattina, jolta haluamme rahaa, menestystä ja vaikutusvaltaa – ja mieluiten heti.
Mutta miten meidän oikeastaan pitäisi rukoilla itsemme puolesta? Paavali vetosi kolossalaisiin: ”Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta, jonka vuoksi juuri olen vankinakin.”11 Efesolaisille Paavali puolestaan kirjoitti: ”Rukoilkaa myös minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja että voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta, jonka vuoksi olen lähettiläänä, nyt vankilassa. Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee.”12 Älä kursaile siinä, että pyydät Jumalaa avaamaan sinulle tilaisuuksia kertoa hänen rakkaudestaan muille.
Viitteet: 1) Joh. 4:23. 2) 1. Tess. 5:17. 3) Matt. 6:7. 4) 1. Joh. 4:10. 5) 5. Moos. 4:9. 6) Val. 2:19. 7) Dan. 9:23. 8) 1. Sam. 16:7. 9) Matt. 6:5. 10) Dan. 6:11. 11) Kol. 4:3. 12) Ef. 6:19–20.
