Kirjoittanut
Radio Dein Viikon debatissa puhutti nuorten usko ja uskosta innostuneiden vastaanotto nuorisotyössä. Kapinoivatko nykynuoret vanhempiaan vastaan rupeamalla uskovaisiksi?
Nykynuorten yllättävä kiinnostus kristinuskoa kohtaan herätti tällä viikolla Radio Dein Viikon debatissa vilkasta keskustelua.
Lasten ja nuorten keskuksen rippikoulu- ja nuorisotyön suunnittelija Kaisa Kahra näki, että kyse on ennemminkin yleisestä avoimuudesta uusia asioita kohtaan.
– Nuoret haluavat että uskonto näkyisi yhteiskunnassa avoimemmin. Koen, että se on enemmän kapinaa yhteiskunnallista keskustelua, kuin suoraan vanhempia ikäluokkia vastaan.
Legacy Project -lähetysliikkeen johtaja Henri Hermunen puolestaan sanoi havainneensa enemmän sukupolvien välisiä eroja siinä, miten kristinusko ja Jeesus kiinnostavat.
– Mielenkiintoisin havainto on, että kaupunkien keskusta-alueilla on eniten Jumalaan uskovia nuoria. Siellähän uskosta luopuminen on perinteisesti pisimmälle edennyttä.
– Jonkinlainen vastaliike on siis tullut, Hermunen väittää.
Tyhjiö täyttyy – Amerikalla?
Henri Hermunen arvioi, että korona-aika ja Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa aiheuttivat tietynlaisen murroksen myös uskontopuheen osalta.
Kaisa Kahra näkee samoin, mutta lisää muutokseen kuuluvan niin sanottujen ”perinteisten arvojen” nousun.
– Kristinusko on lohdun, toivon ja tulevaisuuden usko. Samalla kuitenkin mietin, että varsinkin poikien kohdalla saattaa myös oikeistokonservatiivinen näkökulma olla vahva.
– Nuorten miesten usko voi siis olla vanhoillisempaa ja konservatiivisempaa, arvioi Kahra.
”Menossa on selkeä sukupolvien murros.”
On esitetty myös ajatus, että moni nuori omaksuu nyt eniten kristillisia ajatuksia sosiaalisen median vaikuttajilta, esimerkiksi Tiktokista. Siellä korostuvat amerikkalaisen kristillisyyden tyyli ja esitystapa.
Henri Hermunen ei nosta amerikkalaisen uskonnäkemyksen yleistymistä framille, vaan muistuttaa, että pojat ovat Suomessa tutkimusten mukaan yhtä konservatiivisia kuin aiempien sukupolvien miehet, tytöt taas liberaalimpia kuin vanhempien sukupolvien naiset.
– Kun Kati Tervo-Niemelän tutkimuksissa nuorilta itseltään kysytään, mikä heitä uskossa kiinnostaa, vastaukset ovat usko, Jumala ja Jeesus.
Nuoret rikkovat uskontotabuja
Nuorten into uskoa ja puhua uskosta on selvä trendi, mutta osataanko heidän innostukseensa vastata vanhempien, koulujen, kirkon ja seurakuntien taholta?
– Menossa on selkeä sukupolvien murros. Edustan itse milleniaalien sukupolvea, joista monet pitävät oman uskon jakamista arveluttavana. Älyllinen ilmapiiri on pitkään pitänyt myös kristinuskoa jollain tavalla halveksuttavana, pohtii Hermunen.
– Nuorempien sukupolvien maailma on sen sijaan täynnä vakaumuksia ja sinne Jeesus-uskokin mahtuu mukaan.
Kahra arvioi, että uskosta kertominen on koettu aiemmin julistamisena.
– Mutta nyt luterilaisen kirkon valta-asema on murtunut ja yhteiskunta monikulttuurillistunut. Uskonto näkyy islamin myötä enemmän, mikä heijastuu vapautena keskustella uskonnoista enemmän.
Opettavatko nuoret siis nyt vanhemmille vapautta puhua uskosta?
– Kyllä, nuoret ovat ehdottomasti avaamassa vanhaa vaikenemisen kulttuuria. Nuorilla on valmius esimerkiksi kouluympäristössä puhua enemmän uskonnosta ja omasta vakaumuksestaan, näkee Hermunen.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa on Suomessa ollut tapana ikään kuin suojata nuoria uskonnolta.
– Tämä impulssi tulee virkamiehiltä ja koululaitoksessa päättävissä asemissa olevilta, ei nuorilta itseltään. Nuoret kaipaavat avoimuutta ja lisää ohjausta oman katsomuksensa muodostamiseen.
Evankeliointikin innostaa
Myös nuorten kiinnostus uskon levittämiseen, evankeliointiin, näyttää olevan kasvussa. Henri Hermusen mukaan muutos on merkittävä. Muutosta ei vielä 2000-luvun alkupuolella nähty olevan tulossa.
– Vapaissa suunnissa syntyy jopa nuorten spontaaneja katuevankeliointitempauksia, jossa he kertovat silmät kirkkaina, mitä Jeesus on heidän elämässään tehnyt.
Entäpä kirkon piirissä, herättääkö jo sana ”evankeliointi” siellä angstia?
– En osaa arjessani käyttää evankeliointi-sanaa, eikä missään ole tullut vastaan että luterilaisessa kirkossa olisi edes pohdittu mitä evenkeliointi on, vastaa Kaisa Kahra.
– Luterilaisessa kirkossa toimintatapa on toinen. Nuoret kertovat kirkon sisällä enemmän miten he ovat mukana toiminnassa, kuten nuortenilloissa ja -messuissa sekä isoskoulutukseen ja rippikoulussa. Evankeliointi ei vain ole sitä sanastoa, mitä kirkossa käytetään.
Kahra on kuitenkin avoin sille, että kirkossakin voisi olla nuortenryhmiä osallistumassa esimerkiksi katuevankeliointiin.
– Kirkon työntekijöille tämä ei ole varmasti tuttu juttu, mutta yhdessä nuorten kanssa tällaista voitaisiin lähteä suunnittelemaan.
– Nuorilta pitäisi kysyä ennen kaikkea itseltään, miten he haluaisivat julistaa.
Kuuntele koko Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 29.3. klo 11 tai myöhemmin tänään Dei Plus -palvelusta.
