Kirjoittanut
Suomen johtava jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen on kiistelty hahmo, jonka analyyseistä keskustellaan kahvipöydissä ja katsomoissa. Vaikka ”yläkerrasta” saatu elämänmuutos toi ripauksen inhimillisyyttä, kriittistä otetta mies ei jätä.
Kuka voittaa mestaruuden?
Se on kysymys, jota Petteri Sihvosen kanssa pohditaan ensin, kun hän vierailee Radio Dein Herätys-aamuohjelmassa Mikael Juntusen ja Matias Villbergin vieraana. Ja vaikka muustakin pitäisi puhua, eivät jääkiekkoon hurahtaneet juontajat osaa pitää näppejään erossa suomalaisten suosikkilajista.
– Nyt on vaikea sanoa, Petteri Sihvonen tunnustaa. Edellisen kauden porkkananvärisestä voittajasta hän oli varma. Mutta tällä kertaa tilanne on erilainen. Analyytikko ei osaa vielä sanoa, näkyykö 12 syyskuuta alkavan jääkiekkokauden kärjessä lopulta IFK:n punasininen, Ilveksen vihreä vai Tapparan oranssi väri.
Siellä missä Petteri Sihvonen liikkuu, jääkiekko on puheenaiheena. Mutta eihän laji tai urheilu ylipäänsä kaikkia kiinnosta. Joku kuulijakin laittaa lähetykseen viestin: Puhukaa Jeesuksesta.
– Itse viihdyn sellaisessa seurassa, jossa huomaan, että kukaan ei tiedä jääkiekosta mitään. Voi puhua jostain muustakin. Ja kun Radio Deistä tulee kutsu, mulla on pieni salainen toive, että saan puhua muustakin kuin jääkiekosta, Sihvonen tunnustaa.
”Mulla on pieni salainen toive, että saan puhua muustakin kuin jääkiekosta.”
– Ymmärrän tosi hyvin sitä, että kaikki eivät ole urheiluihmisiä. Mutta urheilu on myös paikka, minne pääsee pakoon tätä aika hurjaakin yhteiskunnallista tilannetta. Jos menee yleisöön mukaan tai rauhoittuu television äärelle, siinä pääsee hetkeksi kaikesta irti. Se on aika tärkeä lepohetki.
Entä urheilu ja politiikka? Jos katsomoon mennään maailman tilannetta pakoon, tuleeko politiikka sielläkin vastaan? Se ei välttämättä ole Sihvosen mielestä aina paha asia.
– Urheilun avulla voidaan tehdä myös hyvää politiikkaa. Ja urheilun avulla voidaan tehdä äärimmäisen huonoa politiikkaa, Petteri Sihvonen sanoo ja ottaa esimerkiksi Jokerit-jääkiekkojoukkueen menon Venäjän KHL-liigaan.
Yhden yön mysteeri
Petteri Sihvonen on kertonut addiktiostaan ja sanoo, ettei olisi päässyt siitä irti ilman ”yläkertaa”.
– Olin haikaillut korkin kiinni laittamisesta, tehnyt suunnitelmia ja pitänyt neljän kuukauden tipattomia ja milloin mitäkin. Sitten, yhtenä yönä se tapahtui. Siinä on sellainen mysteeri ja ulottuvuus, jääkiekkomies kertoo raitistumisestaan.
– Olin siitä keskustellut tuonne yläkertaan päin ja rukoillut. Ajattelin, että se keskusteluyhteys on pidettävä, mutta ei näyttänyt tapahtuvan mitään.
– Se voi muilla olla joku muu ajatus riippuen uskontokunnasta tai vakaumuksesta. Mutta se hetki muutti mun elämäni. Nöyrryin aineen edessä ja avun edessä. Se oli kertaluonteinen apu, mikä mulle annettiin.
Körttitaustan armo kulkee mukana
Sihvosella on körttiläistä taustaa isän puolelta ja myös äidin suvussa Pohjanmaalta uskovaisia ihmisiä. Suhde uskoon on aina ollut olemassa ja kulkenut tietona mukana.
– Jossain vaiheessa se on ollut niin pieni ja ohut lanka, että tiesin isoisän rukoilevan joka ilta. Se oli yllättävän vahva sekin yhteys, Sihvonen muistaa.
”Se hetki muutti mun elämäni. Nöyrryin aineen edessä ja avun edessä. Se oli kertaluonteinen apu, mikä mulle annettiin.”
Kun kuulijalta on tullut viesti, että Jeesuksesta pitää puhua, Mikael Juntunen ottaa haasteen vastaan ja kysyy, onko jääkiekkomies Sihvoselle vaikeaa puhua Jeesuksesta?
– Ei todellakaan, ei ole. Jeesus on mun kaveri, hän vastaa.
– Ennen menin omassa voimassani. Läpimurrossa jääkiekkoanalyytikkona oli tärkeää ego. Ja tuli tehtyä paljon asioita, jotka eivät sovi kristillisyyteen. Mutta toisaalta körttiläisenä sitä sopii ajatella, että armo ja anteeksianto kulkevat silti perässä.
Elämänmuutoksesta huolimatta Petteri Sihvonen tietää tehtävänsä ja sen, että voi yhä arvostella ja olla kovakin kriitikko.
– Se on mun työ. Mutta ehkä joku roti on alkanut tulla. Olen edelleen kriittinen, mutta nykyään jätän siihen jotain inhimillistä takaporttia, mies naurahtaa.
Jatkan kirjoittamista hautaan asti
Sihvoselle ei ”lätkä” ole koskaan ollut ainoa asia elämässä.
– Mulla oli kirjoittaminen, yliopisto-opinnot ja romaanihaaveet, jotka kulkivat mukana. Ei ollut elämän ja kuoleman kysymys, kuinka hyvä valmentaja olen.
Siinä hän kokee antaneensa jo muille periksi. Jos haluaa päästä valmennuksessa pitkälle, pitää jääkiekon olla käytännössä koko elämä.
– Kaikki huippucoachit, jotka tunnen, heille se on kaikki kaikessa. He antavat 24 tuntia jääkiekolle.
”Tuli tehtyä paljon asioita, jotka eivät sovi kristillisyyteen. Mutta toisaalta körttiläisenä sitä sopii ajatella, että armo ja anteeksianto kulkevat silti perässä.”
Petteri Sihvosen esikoisromaani Kolkko julkaistiin vuonna 2019, ja maisterinpaperit miehellä on taskussa. Kirjan ulostulon jälkeen miehelle tuli hybris ja hyvä olo, valtava uudenlainen into kirjoittaa lisää.
– Olin laittanut korkin kiinni ja Jeesus oli mun kaveri. Mulla meni niin hyvin. Innoissani otin ja kirjoitin 1200 liuskaa. Nyt olen vähän pulassa sen kanssa. Sellaisia romaanejahan ei julkaista, Sihvonen tunnustaa.
Pari muutakin käsikirjoitusta miehellä on työn alla.
– Täältä vielä pesee. Haluan näyttää sen, että täältä tulee vielä toinen, kolmas ja neljäskin romaani. Mutta tulen kirjoittamaan tästä hautaan asti, riippumatta siitä, julkaistaanko niitä. Ammattilaiset sitten päättävät siitä. Ja mulla ei ole siihen nokan koputtamista.
Kuuntele Petteri Sihvosen haastattelu Herätys-ohjelmassa 22.8.2023 (kohdasta 1:17) >>
