Kirjoittanut
Pimeyden puolelle eksynyt tähtilaulaja Jippu teki sovinnon Jumalan, itsensä ja äitinsä kanssa. Nyt hän tahtoo julistaa sanomaa Kristuksen sovintoverestä.
”Miten toi laulaja Jippu on noin outo? Montako avioeroa sillä on jo ollut? Se antaa itsestään tosi oudon kuvan kaikin puolin. Jotenkin ennalta-arvaamaton ja pelottava”, tuskailee nimimerkki ”vierailija” legendaarisella vauva.fi-keskustelupalstalla, jossa kotiäidit ratkaisevat demokraattisesti totuudet asioista ja ihmisistä.
Itse muistan Jipun eli Meri-Tuuli Elorinteen koulusta. Diivamaisiin puuhkiin ja pitkiin käsineisiin pukeutunut rääväsuu ei jäänyt välitunneilla seinäruusuksi, ja kevätjuhlaesityksissä hän lauloi kuin Whitney Houston. Oli ilmiselvää, että Jippu oli poikkeuksellinen lahjakkuus. Yhtä selvää oli, että hän ei ollut kaikista helpoin ihminen. Hän oli jonkinlainen rikkinäisyyden ja tähteyden symbioosi, kävelevä ristiriita.
Joitain vuosia myöhemmin levymoguli Asko Kallonen bongasi Jipun laulamasta helsinkiläisbaarin ”open stage” -illasta ja teki hänestä levyttävän artistin. Jipusta tuli kuuluisa. Rikkinäisessä kodissa kasvaneella ja nuorella iällä omilleen muuttaneella laulajalupauksella oli kuitenkin kosolti ongelmia itsensä ja ympäristönsä kanssa. Joitain levyjä ja muutamia vuosia myöhemmin Jippu paistatteli jo skandaalinkäryisissä otsikoissa. Suorapuheinen nainen ei ollut niistä aina kovin pahoillaan. Jipulla oli tapana shokeerata ja vetää lausunnot ”överiksi”. Tuomas Enbuske –talk showssa Jippu tilitti riettaasta elämästään niin avoimesti ja ilkikurisesti, että hänet hyllytettiin Kouvolan Vappugospelista. Tuli lisää otsikoita. Avioeroja ja päihdeongelmia. Kotitaustan, kuuluisuuden, huippulahjakkuuden ja ihmissuhdeongelmien sekava keitos ajoi lopulta laulajattaren syviin syövereihin.
Nyt Jippu on kuitenkin palannut elävien kirjoihin ja voi paremmin kuin koskaan. Hän myöhästyy kyllä haastattelusta kolme varttia, mutta olisi ehkä pitänyt olla huolissaan, jos niin ei olisi käynyt. Jippu on lähdössä Keuruulle helluntailaisten Juhannuskonferenssiin esiintymään, minkä vuoksi hänellä on kiire. Romeo-poika nukkuu vaunuissa ja kolmen lastenhoitajan kollektiivi häärää ympärillä. Haastattelu ei meinaa millään alkaa. Jippu ostaa lipun myöhäisempään junaan. Yhtäkkiä Jukka Leppilampi tulee kuin tyhjästä juttelemaan ja halailemaan. Ranskalaisturistit hölöttävät siihen malliin, että on pakko vaihtaa vielä pöytääkin.
– Kävin kampaajalla. Tällainen mä olen, että haluan vähän provosoida, toteaa Jippu uudesta vaaleanpunaisesta kampauksestaan.
– Mieti nyt, helluntaikonferenssiin tällaisessa tukassa.
Syvä sukellus
Jotain Jipun elämänmuutoksesta kertoo se, että kirkko palkkasi hänet musiikkievankelistaksi Turun Mikaelinseurakuntaan. Sellaista nimikettä ei ole kenelläkään muulla Suomen ev.lut. kirkossa. Takavuosien otsikoiden perusteella tällaista siirtoa olisi ollut lievästi sanoen vaikea kuvitella. Jippu paljastaa, että hänellä meni itse asiassa vielä huonommin kuin haastatteluissa on kerrottu.
– Kun makaa mielisairaalassa kaltereiden takana 55-kiloisena ja kaiken menettäneenä rauniona, ihminen alkaa kysellä monia kysymyksiä. En edes jaksanut rukoilla apua. Jeesus auttoi ”sanomattoman huokauksen kautta”. En pyytänyt, että hän pelastaisi minut, vaan hän pelasti minut omista syistään. Sillä tiellä olen nyt, Jippu selostaa.
Jipun radikaali luonne ja vääränlainen seura pistivät elämän sekaisin.
– Jouduin järkyttävän vaikeisiin ihmissuhteisiin ja vaarallisiin kuvioihin, ja koen että tietyllä tavalla ajauduin pimeyden puolelle, Jippu kertoo.
– Sen aikaisiin tapahtumiin liittyi paljon syntiä ja vääriä tekoja. Koin myös luopuneeni Jeesuksesta. Tein katkeran valinnan, että ehkä pimeyden voimat ovat sittenkin minua varten. Valitsin pahan, koska en voinut muuta.
– Kun elää rakkaudettomassa maailmassa, jossa on vihaa sekä katkeruutta ja ihmisen liha hallitsee, niin kyllä siellä pimeyskin viihtyy. Sellainen paikka on olemassa, eikä sitä tarvitse kaukaa etsiä. Se on valinnoista kiinni. Tee muutama huono ratkaisu niin se voi olla siinä.
– Minulla on takana avioeroja ja uskottomuutta, tällaisia perussyntejä. Minulla on aina ollut syvä usko Kristukseen ja ristinkuolema on ollut minulle pyhä, mutta viljelin silti ajatusta, että ihminen saa elää miten haluaa. Minulta puuttui nöyryys, enkä ymmärtänyt kunnolla elämän katoavaisuutta.
– Nyt julistan paljon Jeesuksen verestä, koska tiedän, että se on ainoa keino katkaista siteet Sielunviholliseen.
Jipulla on evankelistanakin draaman tajua.
– Haluan paljastaa sen, että vaikka me olemme turvassa Kristuksen veren suojassa, pimeyden maailma on todellinen. Olen huutanut ristin juurella, että miten olen voinut kääntää kasvoni Jeesuksesta.
– Kun pääsin takaisin Kristuksen yhteyteen, se oli valtava muutos, Jippu kertoo.
Lue Jipun haastattelu kokonaan Elämä-lehdestä 8/2016
