Pieni poika ja harmonikan koskettimet. Siinä on varhaisin lapsuusmuisto, jonka Joel Hallikainen kykenee palauttamaan mieliinsä. Pikkuruisiin käsiin kelpasivat niin viulu, haitari kuin huilukin.
Myöhemmin sormiin sattui kuusikielinen – ja kaikki mullistui. ”Kun 12-vuotiaana sain kitaran syliini, koko maailma räjähti”, hän muistaa.
Ei elämä silti silkkana muusikkosatuna eteenpäin soljunut. Nälkä ajoi nuorukaisen musiikin parista Turun telakalle. Wärtsilän laivalevyseppäkurssilla Joel Hallikainen tutustui Markku Leivoon, kymmenen vuotta vanhempana laivanrakentajaan. Leivo oli nuoruudessaan harrastanut aktiivisesti taikatemppuja, esiintynytkin.
Hallikainen opetteli kisälliperiaatteella Turun telakalla muutakin kuin hitsaushommia. Aikansa oppia imettyään hän alkoi itse kierrellä esiintymässä. Trubaduuri-Jokke lauloi sivutoimisesti lapsille ja liitti lauluihinsa tarinoita.
”Yleisö vaistoaa, oletko aito ja omalla paikallasi.”
Sukkelasti oppivana miehenä nuori artisti ymmärsi nopeasti, etteivät pienet lapset pelkkään musiikkiin jaksa pitkään keskittyä. Leivon Markun opettamalle temppuvarastolle tuli käyttöä. Trubaduuri-Jokkesta kuoriutui Taikuli Telmus.
”Kuulostaa fraasilta, mutta kaikki lähtee siitä, että yleisö viihtyy. Silloin esiintyjä kokee olevansa tärkeä ja ainutlaatuinen – ja samalla hän myös tulee tärkeäksi ja ainutlaatuiseksi. Esiintyjän ensisijainen tehtävä on saada yleisö tuntemaan itsensä ainutkertaiseksi ja merkittäväksi. Yleisö vaistoaa, oletko aito ja omalla paikallasi”.
Taikurikeikkoja kiiltonahkakengissä
Hallikainen rakasti esiintymistä, mutta ennen pitkää sisällä alkoi kalvaa ristiriita. Musiikki ja sen kautta syvien tuntojen sanoittaminen oli kadonnut kuin kani hokkuspokkusmiehen hattuun
”Tein taikurikeikkoja smokissa ja kiiltonahkakengissä, mutta jokin oli pielessä. En ollut omalla paikallani. Ymmärsin, että minun on tehtävä valinta. Miten aion uraani jatkaa? Jos olisin jatkanut omalla nimelläni taikurina, minun olisi pitänyt astua taika-ammattilaisten joukkoon. Se olisi tarkoittanut mielettömästi treeniä, kilpailuja ja paneutumista kaikkeen alalla olevaan. Musikaalisuuteni esti minua ryhtymästä siihen.”
Joel Hallikainen on aina osannut kehittää ja markkinoida itseään.
”Tein ammattimaisesti keikkoja monet vuodet ja sain siitä jo kasvavalle perheelleni leivän. Hyvä keikka poiki aina uuden, ja tekemällä oppi. Pöytälaatikkoon kertyi lauluja, joista myös Matti ja Teppo levyttivät muutamia. Ensimmäisen kultalevyn sainkin veljesten Kaiken takana on nainen -albumista, jossa oli kolme lauluani.”
”Seurasin sivusta megatähden elämää omissa kuorissani.”
Uran käännekohdaksi muodostui kiinnitys risteilyisännäksi Viking Linen laivoille.
”Ymmärsin, että tarvitsen rinnalleni kumppanin. Ollessani häämatkallani vuonna 1986 silloisessa Neuvostoliiton Shotsissa tutustuin Timo Koivusaloon, joka olisi verraton työpari tähän vakanssiin.”
Koivusalo jätti päivätyönsä ja tarttui kutsuun lähteä Hallikaisen työpariksi risteilyviihdyttäjäksi. Syntyi tähtikaksikoksi kasvava työpari, joka kävi oman teatterikorkeakoulunsa ruotsinlaivoilla. Koko kansan tietoisuuteen kaksikko nousi 1990-luvulla Tuttu juttu -tv-show’n siivittämänä. Idea formaatista syntyi risteilyaluksella.
Jokaisessa ohjelmassa oli myös musiikkia. Ohjelmaa katsoi viikoittain lähes miljoona suomalaista.
”Kerran Tapani Perttu sairastui ja joutui peruuttamaan esiintymisensä aamun varoitusajalla. Ohjaaja Jouko Konttisen hätäratkaisuna sain paikata ja laulaa ohjelmassa laulut Sinulle ja Kuurankukka. Siinä hetkessä tiivistyi se, mihin olin tähdännyt kaikki vuodet. Suuri yleisö yhdisti nimen, kasvot ja laulut.”
Ulkopuolinen omassa elämässään
”Levyt myivät kuin häkä, ja keikoilla tehtiin yleisöennätyksiä. Kaikki oli liian helppoa. Riitti, kun saavuin paikalle; yleisö ei kuitenkaan enää katsonut minua vaan menestystä, jota kannoin mukanani.”
Joel Hallikaisesta tuli ulkopuolinen omassa elämässään.
”Seurasin sivusta megatähden elämää omissa kuorissani. Tilanne muljahti päälaelleen. Se oli epätodellista lentoa.”
Huimaavaa menestystä kesti puolen vuosikymmenen verran.
”Sen jälkeen sinut on nähty ja kuultu. Menestyksen kestoa voi venyttää vähän, mutta jossain kohdassa tulee piste, jossa artisti tipahtaa ulos todellisuudesta, jollei hän ymmärrä pysähtyä. Yleisö alkaa tuntea hienovaraista myötähäpeää, kun artisti ei osaa irtautua eilisestään. Venytetty tarina muuttuu yksinäisen ihmisen sairauskertomukseksi.”
Joel Hallikaisen kohdalla paluu tähtiradalta arkeen merkitsi merkityksettömyyden ja arvottomuuden tunnetta. Mikään ei tuntunut miltään.
”Aloin enemmän ja enemmän säätää elämääni alkoholilla. Sain vähän väriä elämääni, kun oli harmaata. Työni olen aina hoitanut – niin kuin suorittajaihminen tekee.”
”Se alkoi siinä kohtaa, kun esikoinen syntyi vuonna 1987, kohta kolmekymmentä vuotta sitten. Huomasin, että olen isä ja että minulla ei ole ollut isää. Nyt minun tulee olla se, mitä minulle ei ole oltu. Siinä syntyi ristiriita.”
Rakkauden voitto
Parin vuoden takaista raitistumisprosessiaan Hallikainen kuvaa rakkauden voitoksi. Kuvioon kuuluivat sekä puoliso ja perhe että korkeammat voimat.
”Rakkaus oli se, joka sai minut raitistumaan. Hengellisen hädän kokemus johti rakkauden kokemuksen luo.”
”Minulla alkoi rukoustoiminta. Aloin keskustella Jumalan kanssa. En kuullut ääniä tai saanut kajauksia, mutta aloin yhtäkkiä nähdä ympärilleni.”
Raitistumisen ja rakkauden kokemuksen kautta alkoi syntyä uusia lauluja ja mietelmänomaisia tekstejä.
”Rakkaus oli se, joka sai minut raitistumaan.”
”Sen sijaan, että avaisin kaljapullon, avaankin kirjoitusvihon ja kerron, mikä on se ihmeellinen rakkaus, mikä on meidät tänään kantanut tänne ja rohkaisee puhumaan totta. Siinä on jotain äärimmäisen paradoksaalista.”
Kirjoitusvihkoon kertynyttä satoa perataan nyt uudessa Radio Dein lyhytohjelmasarjassa. Ja kyllä – ohjelmassa on myös musiikkia. Kaksitoistavuotiaana koetun räjähdyksen väristykset resonoivat yhä.