Kirjoittanut
Maisterista papiksi -tutkijat yllättyivät, miten nopeasti löytyi 159 pappia, jotka halusivat vapaaehtoisesti ja rehellisesti kirjoittaa siitä, miksi jättivät työnsä.
Maisterista papiksi -tutkimushankkeen tuloksia ja tuoretta, yli 500-sivuista tutkimusjulkaisua esiteltiin kahden tunnin ajan tammikuun viimeisenä päivänä Helsingissä.
Osana iltapäivän rupeamaa kuultiin syyt, miksi vihitty pappi oli siirtynyt tai harkitsee siirtymistä papin työstä muihin tehtäviin.
58 prosenttia 202 vastaajasta oli ilmoittanut lähtönsä syyksi johtajuuden ongelmat. Papin työaika oli päätöksen takana 54 prosentilla.
Kolmanneksi yleisin syy oli henkilökohtaisen elämän ja työn yhteensovittamisen vaikeus (51 prosentilla vastaajista).
Puolet kertoi lähtönsä olevan seuraus pettymyksestä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Uskoon liittyvä kriisi oli syy vain 8 prosentilla.
– Papin työaikaan sekä henkilökohtaisen elämän ja työn yhteensovittamiseen liittyvät tekijät kuormittavat ja ajavat pois ennen kaikkea ruuhkavuosia eläviä pappeja, täsmensi TT, professori Kati Tervo-Niemelä.
– Yleisimmin syyt muualle siirtymiseen ovat instituution ongelmissa. Millenniaalit odottavat toisenlaista johtamista kuin johtamistehtävissä toimivat edellisen sukupolven edustajat.
Tämä kaikki on yhteydessä kirkon työhyvinvoinnin heikkenemisen ilmiöön.
TT, yliopisto-opettaja Maria Buchert kertoi yllättyneensä siitä, miten moni työnsä jättänyt pappi vastasi kutsuun kirjoittaa kokemuksistaan.
Teksteissä näkyi se, miten työpaikalla rahat ja voimat olivat vähissä. Kun oli huonoa johtamista, kärsittiin kelvottomasta työn jäljestä.
– Pitkittynyt keskustelu parisuhteista ja naisen asemasta kirkossa oli väsyttänyt. Kokemusta kirjoittajilla oli myös sukupuolen, identiteetin tai näkemyksen takia hylätyksi tulemisesta tai kaltoinkohtelusta.
– Muualla koettiin olevan paremmat mahdollisuudet asiantuntijana kehittymiseen, eikä siellä tarvitsisi enää osallistua raastaviin keskusteluihin parisuhteista.
Yksi keskeisistä kipukohdista olikin juuri eettinen kuormittuminen.
– Pappiskirjasta luovutaan harvoin, mutta sitäkin pidettiin mahdollisena viimeisenä keinona irrottautua.
Kommenttipuheenvuorossaan TT, dosentti, piispainkokouksen pääsihteeri Kari Kopperi totesi, että kirkon on kohdattava johtamisen haasteet – ja niistä etenkin se, miten johdetaan uusia työntekijöitä, joiden kokemusmaailma on toinen kuin aiemmilla sukupolvilla.
Hän heijasti esityksessään katsojien eteen mm. tämän kysymyksen: Kirkon maine lähimmäisenrakkauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäjänä sekä työnantajana on ongelmissa?
Kati Tervo-Niemelän, Veli-Matti Salmisen ja Noora Palmin toimittama tutkimusjulkaisu Opinnoista pappisuralle – Pappeuteen kasvu, haasteet ja muutokset julkaistiin 31.1.2024.
