Rock-bändin hetkeksi iskelmään vaihtanut Jonne Aaron uskoo, että luovuus on lahjaa ja johdatus ohjaa elämää. Jokaisen täytyy vain itse oivaltaa kohtaamisten merkitys.
– Mietin, että millään mitä ihminen tekeekin, ei ole väliä, ellei sillä ole siunausta. Sitä pyydän itsellekin koko ajan. Se on se juttu, mikä vie eteenpäin.
Äiti opetti pikkupojan rukoilemaan. Tapa on kantanut, ja Jonne rukoilee edelleen joka ilta, jos muistaa ja se tuntuu tarpeelliselta.
– Mutta kännissä en rukoile! hän naurahtaa.
– Se on jännä, miten moni rukoilee vain heikolla hetkellään, vaikka meidän pitäisi olla kiitollisia joka päivä kaikesta hyvästä, Jonne miettii. Hänen omat rukouksensa ovat kiitosta ja sen pohtimista, missä elämässä mennään.
– Uskon, että vierivä kivi ei sammaloidu. Luovuus on yksi mun elämää kannatteleva voima. On palkitsevaa, kun ihmiset tulevat kuuntelemaan uutta musiikkia keikoille ja ovat löytäneet albumin. Ei siitä voi kuin kiittää.
Lue haastattelu kokonaisuudessaan Sanasta.
