Kirjoittanut
Näihin aikoihin Suomen seurakunnissa käynnistellään uutta toimintakautta. Kouluikäisille on tarjolla hyvin monipuolinen valikoima harrastus- ja kerhomahdollisuuksia.
Kun tämän päivän työikäiset aikuiset muistavat lapsena käyneensä lähinnä tyttö- tai poikakerhoissa, voivat he nyt viedä omat lapsensa mm. seurakunnan järjestämään pienoissähköautokerhoon, sporttikerhoon tai tanssi- ja draamapajaan. Kädentaitojakaan ei koululaisten kerhotarjonnassa ole unohdettu. Perinteisen askartelun rinnalle ovat nousseet mm, puutyöt, pienoismallit, lennokin rakentaminen ja legot. Lautapelien lisäksi pelataan pöytäcurlingia, pöytäjääkiekkoa ja pelikonsolipelejä.
Kouluikäisten kerhoihin kuuluu useimmiten ohjaajan pitämä hartaus, mutta hengellisyys näkyy toisinaan jo kerhon teemassa: joissakin kerhoissa pääasia on Raamattu-journaling tai Raamattu-skräppäys, joista molemmat ovat Raamatun teksteihin pohjautuvaa luovaa työskentelyä.
”Pääset meidän kyydissä”
Jonne Ahola, 7, kertoo käyneensä viime kerhokaudella ahkerasti Kyröskoskella Junnu-illassa, joka on seurakunnan järjestämä alakouluikäisten kerho-ilta. Hän odottaa jo innolla Junnu-iltojen jatkumista elokuun lopulla.
– Parasta Junnu-illassa oli leipominen ja pelaaminen. Siellä pelattiin lautapelejä ja pöytälätkää, Jonne kertoo.
Jonnen äiti Anne Ahola sanoo pojan tykänneen kerhosta niin paljon, että kutsui sinne mukaansa useita luokkakavereitaankin. Toisinaan Jonne tuli koulusta kotiin ja ilmoitti, kenelle kaikille hän oli jo luvannut autokyydin Junnu-iltaan. Ja niin sitten tehtiin, matkalla haettiin kaverit kyytiin, Ahola hymyilee.
-Näen kerhotyön tosi tärkeänä ja arvokkaana. Seurakunnan kerhoihin lapsen voi päästää hyvällä mielellä. Jos vanhemmat ovat vaikkapa vuorotyössä, eivät he välttämättä voi olla iltaisin kotona. Jos lapsi menee silloin kerhoon, voivat aikuisetkin olla ihan rauhassa, ei tarvitse huolehtia siitä missä lapset kulkevat. Tämä on turvallinen vaihtoehto ulkona notkumiselle.
Ahola kertoo arvostavansa sitä, että lapset saavat kerhossa hengellistä ravintoa ja tutustuvat seurakuntaan. Erityisen hyvää kerhoissa on hänen mielestään se, että siellä lapsi saa olla oma itsensä. Monissa harrastuksissa pitää olla erityisen taitava ja osata paljon, mutta seurakunnan harrastuskerhoihin tulijoilta ei vaadita erityisosaamista.
-Jonne puhuu kotona paljon siitä, mitä hän on Junnu-illassa kuullut, ja laulaa siellä oppimiaan lauluja. Erityisen paljon hän on ihaillut kerhoa ohjaavan varhaisnuorisotyöntekijän kitaransoittoa ja mukana olleen isosen rummunsoittoa. Siitä on syntynyt innostus ja toive, että hän itsekin oppisi soittamaan niin.
*
Seurakuntien järjestämissä kouluikäisten(7-14 vuotiaat) kerhoissa ja ryhmissä kävi vuonna 2016 yhteensä 42 916 lasta. Se on 8,9 prosenttia koko ikäluokasta. Harrastekerhoja ohjaavat seurakuntien työntekijöiden lisäksi kerhonohjaajakoulutuksen käyneet nuoret.
