Kirjoittanut
Osa kaipaa murheiden jakajaa, yksinäinen juttuseuraa. Joonas Immonen kuuluu Tampereen Luther-talon tiimiin, joka tarjoaa tiistai-iltaisin kupin kuumaa Keskustorilla.
Joonakselle on kertynyt parin vuoden kokemus kristillisestä katutyöstä.
– Tavoite on kohdata ja kuunnella ihmisiä sekä tarjota heille lämmintä juotavaa. Jos tilanne on otollinen, keskustelut voivat kääntyä syviin asioihin ja hengellisiin pohdintoihin.
Hän on tavannut kodittomia, läheisensä menetystä surevia ja vaikeassa taloudellisessa tilanteessa sinnitteleviä. Monella on ongelmia, joista haluaisi keskustella.
– On meillä vakioasiakkaitakin, jotka viikko toisensa jälkeen tulevat tiimin luo, koska tietävät saavansa juttukumppanin.
Joonas on päässyt näkemään ja kuulemaan suurta uskoa:
– Valitettavasti se ei suinkaan aina kohdistu Jeesukseen Kristukseen! Olen yllättynyt, mihin kaikkeen ihminen voikaan panna toivonsa – vaikka energiakenttiin tai kolmannen silmän aukeamiseen.
Hän odottaa ja rukoilee, että saisi tilaisuuden todistaa omasta uskostaan.
– Nuo hetket eivät ole omissa käsissä. Herra ne valmistaa. Hän myös varustaa meidät tiimiläiset ja antaa sopivat sanat suuhun. Sen tiedän omasta kokemuksestani.
Jollekin pelkkä hymy tai ystävällinen katse voi olla päivän pelastus.
Jännittämättä Joonas ei Keskustorille päässyt.
– Tunsin vetoa katutyöhön, mutta arkailin. Onneksi ympärillä oli hyvä tiimi, joka rohkaisi aloittamaan pienestä. Ensimmäisillä kerroilla taisin vain kaadella juomaa kuppeihin, hän muistelee.
Tulevaisuudessa Joonas pyrkii yliopistoon opiskelemaan psykologiaa.
Katujen kohtaamiset ja ymmärrys elämän monimuotoisuudesta ovat siihen hyvää valmennusta.
Uskon asiat tulivat hänelle tärkeiksi seitsemisen vuotta sitten, rippileirin jälkimainingeissa.
– Olen oppinut tuntemaan Jumalaa. Hänen hyvyytensä on pysyvä ja muuttumaton, vaikka olosuhteemme vaihtelisivatkin. Toivon, että luottamukseni tähän kasvaa.
