Kirjoittanut
Jorma Elorinne ei voinut pelastaa tytärtään, mutta isän syli oli aina auki. Vaikeita vaiheita läpikäyneet isä ja tytär Jippu ovat läheisiä ja ymmärtävät toisiaan hyvin.
Kun Jippu ja ihmisen ääni -ohjelmasarja alkoi, Jipun vieraana sarjan avausosassa oli hänen biologinen äitinsä Mervi Korkeala. Radio Dein kuuntelijamatkalla Runnin kylpylässä Jippu sai vieraakseen sekä kasvatti-isänsä Arto Merisalon että biologisen isänsä Jorma Elorinteen. Elorinteen haastattelu kuultiin Radio Deissä 19.10.
Kaksi taitelijaa ja vahvaa persoonaa samaistuvat toistensa kokemuksiin monessa asiassa. Oopperalaulajana tunnettu Jorma Elorinne kipuilee edelleen sen kanssa, ettei ole kyennyt tarjoamaan tarpeeksi turvaa lapsilleen ja olemaan heidän elämässään tarpeeksi läsnä. Samoja tuntoja käy läpi musiikkievankelistana nykyisin työskentelevä Jippu, jolla on pieni lapsi.
Taustalla Jorma Elorinteen kipuiluissa on hänen omat lapsuudenkokemukset: elämänsä kymmenen ensimmäistä vuotta hän eli alkoholisti-isän lapsena. Sitten isä tuli uskoon. Elämän alkupuolta kuitenkin varjosti perusturvallisuuden puuttuminen.
– Yritin antaa omille lapsilleni turvallisuuden, lauloin heille iltalaulua ja itse olin turvaton, Jorma Elorinne sanoo. Hän toteaa, että ihminen, joka ei ole saanut kokea turvallisuutta, ei voi sitä toiselle antaa.
Jipulla on todella erilainen kokemus isästään. Hän on todella kiitollinen siitä, että on saanut olla juuri oma itsensä, eikä isä ole koskaan tuominnut.
– Ne hetket, kun sä olit läsnä, sä näit mun koko ihmisyyden. Mä olen kokenut olevani rakastettu, olen kokenut, että mun isä on rakastanut mua.
Jippu sanoo näkevänsä kyllä isänsä heikkoudet ja läsnäolottomuudet, mutta näkee ja tuntee, että heillä on niin syvä sielullinen yhteys, että hän voi aina soittaa isälle.
Isän syli on auki
Jippu puhuu avoimesti siitä, miten hän on käynyt läpi vaikeita aikoja ja ollut alkoholisoitunut ja sekaisin. Miten isä pystyi olemaan niin rakastava ja olemaan tuomitsematta?
– Se koski minuun erittäin voimakkaasti ja mä olin täynnä pelkoa. Mulle vaikein asia oli se, että minä en kykene pelastamaan tytärtäni. Mä rukoilin ja mä tajusin, että mun on luovutettava ja hänestä täytyy lähteä se herätys toiseen suuntaan, Jorma Elorinne pohtii. Oli Jippu missä kunnossa tahansa, isän syli oli aina auki.
Elorinne kertoo, että häntä on lohduttanut se, miten Jeesus itki Jerusalemia.
– Ei hänkään pystynyt pelastamaan, niin mites mä sitten.
Muukalaisia
Isän ja tyttären välit ovat läheiset ja avoimet: Ihmisen ääni -ohjelmassa Jippu kommentoi suorasukaisesti isäänsä hyvine ja huonoine puolineen ja monessa asiassa kertoo olevansa hyvin samanlainen. Isä onkin monesti se, kenelle Jippu soittaa ja purkaa tuntojaan.
Molemmat jakavat tunteen muukalaisuudesta.
– Mulla on monia rukouspiirejä, mihin mua pyydetään ja monia rukousyhteisöjä, ja mä koen niissä kaikissa jatkuvaa ulkopuolisuutta. Mä koen seurakunnissa ulkopuolisuutta, yhteiskunnassa, perheen ruokahetkissä, jatkuva muukalaisuuden tunne, Jippu listaa. Hän kertoo miettivänsä, missä hän on kotonaan ja kuka hän on.
– Ristin juurella, Golgatalla, mä en ole muukalainen.
Kuuntele keskustelu kokonaisuudessaan Radio Dein sivuilta.
