Dosentti, tutkija Aku Visala on tutkinut tietoisuuden ja moraalin evoluutiota sekä tahdonvapautta. Kuin sivupolkuna tähän on viime vuosina liittynyt myös kiinnostus keinoälyä kohtaan.
Aku Visala (uskonnonfilosofian dosentti, HY) toimii tutkijana Helsingin yliopistossa ja Notre Damen yliopistossa Yhdysvaltain Indianassa. Aiemmin hän on toiminut tutkijana myös Oxfordin (UK), Princetonin (USA) ja Notre Damen (USA) yliopistoissa. Vuonna 2009 Visala väitteli uskonnonfilosofian alalta aiheenaan kognitiivinen uskonnontutkimus.
Mikä on ihminen
– Viime vuodet olen tutkinut tahdonvapautta, Visala kertoo. – Minua kiinnostaa ennen kaikkea se, millaisia olioita me ihmiset olemme.
Visalan mukaan vastauksen tähän kysymykseen voi jakaa kolmeen osaan.
– Ensinnäkin olemme aineettomia sieluja, joilla on keho. Toiseksi olemme pelkkiä aivoja, ja kolmanneksi olemme homo sapiens -eläimiä.
– Vuonna 2016 olin mukana isossa hankkeessa, jossa tutkittiin ihmisluonnon käsitettä. Haluttiin selvittää, mitä sillä tarkoitetaan filosofiassa ja teologiassa ja onko sillä käyttöä tieteessä.
Visalan mukaan kaiken tutkimuksen tulisi olla poikkitieteellistä.
– Tieteellinen tutkimus auttaa ymmärtämään ihmisen käyttäytymistä. Olenkin saanut perehtyä moniin eri tieteenaloihin, joiden tutkimuskohteena ihminen on, Visala kertoo.
Teologina tekoälyn aikakaudella
Viime vuosina puhe tekoälystä on lisääntynyt kaikilla aloilla.
– Jos on kiinnostunut ihmismielestä, silloin kiinnostaa myös keinoäly, Visala sanoo.
Vuonna 2018 Valtiovarainministeriö käynnisti tutkimushankkeen, jonka tehtävänä oli laatia selonteko työotsikolla ”Eettistä tietopolitiikkaa tekoälyn aikakaudella”. Aku Visala kutsuttiin mukaan hankkeeseen ainoana teologina. Samalla hän kirjoitti artikkelin tekoälyn teologiasta, ja toistaiseksi se on ainut suomenkielinen tieteellinen artikkeli aiheesta.
– Luterilaiset teologit ovat toistaiseksi puhuneet aiheesta vain vähän. Sen sijaan katolisilla teologeilla on ollut joitain tutkimushankkeita. Yksityiset organisaatiot ovat tehneet tutkimusta, mutta raskaan sarjan teologia tekoälystä puuttuu yhä, Visala toteaa.
”Se, miten tekoälyyn pitäisi suhtautua,
riippuu siitä, missä ja miten sitä käytetään.”
Tekoälystä on moneksi
– Tekoäly on käsitteenä liukas. Usein on niin, että eilispäivän ihmeellinen tekoäly on tämän päivän arkinen työkalu, jota ei pidetä kovinkaan älykkäänä. Lopulta kyseessä on tietokoneohjelma, Visala muistuttaa.
– Ei myöskään ole yhtä tekoälyä. Se, miten tekoälyyn pitäisi suhtautua, riippuu siitä, missä ja miten sitä käytetään. Siksi kysymykseen ei voi antaa yleispätevää vastausta. Jossakin yhteydessä sen käyttö on hyvä asia, mutta jossakin muussa se voi olla vahingollista. Jokainen tekoälyn sovellus pitää käsitellä erikseen, Visala painottaa
– Ei siis ole vain yhtä teko-älyn etiikkaa. Esimerkiksi seksirobotit ovat eri asia kuin vaikka lainan myöntämiseen käytetty tekoälyn sovellus. On myös eri asia, käyttääkö opiskelussa apunaan tekoälyä lähteiden hakemiseen vai käyttääkö sitä valmiin tekstin tuottamiseen. Myös esimerkiksi sota, ihmissuhteet, koulutus ja sosiaaliala vaativat erilaista etiikkaa, Visala muistuttaa.
– Kullakin elämän osa-alueella tekoäly nostaa esiin erilaisia eettisiä kysymyksiä ja myös erilaisia ongelmia. Toisaalta se tuo myös uusia mahdollisuuksia. Keinoälyä tuotetaan ja käytetään kuitenkin ennen kaikkea siksi, että se tuottaa rahaa.
”Se, että nyt puhutaan moraalista ja etiikasta, on kristityille ja kirkoille tärkeää. Tekninen kehitys on tuonut nämä aiheet keskiöön.”
Mikä on hyväksi ihmiselle
Visalan mukaan se, että nyt puhutaan moraalista ja etiikasta, on kristityille ja kirkoille tärkeää. Tekninen kehitys on tuonut nämä aiheet keskiöön.
– Meidän pitää muodostaa käsitys siitä, mitä ihmisen taitoja halutaan säilyttää. Missä kone tekee asiat paremmin? Kirjoittaako tekoäly kohta kaikki kirjat, huolehtii ihmisen itsekontrollista, moraalisista valinnoista ja eettisistä hankinnoista? Mitä meidän ihmisten ydinosaamisestä halutaan säilyttää ja pitää yllä, vaikka koneet tekisivät asioita paremmin?
Visala muistuttaa, että aikanaan, kun laskukoneet yleistyivät, kysyttiin samaa. Onko ihmisen enää itse tehtävä tai osattava mitään?
– Meillä pitäisi olla käsitys siitä, mikä on hyvää ja mikä on ihmiselle hyväksi. Mikä on ihmisen päämäärä? Nämä ovat arvokysymyksiä, Visala kiteyttää.
Hyödyt ja haitat puntariin
Visala kertoo, että tekoälyä käytetään tällä hetkellä myös tieteellisessä tutkimuksessa, jossa se auttaa käsittelemään suuria tietomassoja. Samoin terveydenhuollossa sitä hyödynnetään monin tavoin.
– Tekoälytutkija Timo Honkela kirjoitti siitä, kuinka tekoälyä voidaan käyttää rauhan aikaansaamiseksi ihmisten ja kansojen välille.
Myös kielten kääntämisessä tekoäly auttaa ihmisiä kommunikoimaan keskenään paremmin. Visala kertoo esi-merkin omasta isästään, joka voi nyt katsoa traktorivideoita YouTubesta automaattikäännöksen avulla. Niissä tekoälyä hyödynnetään hyvällä tavalla.
Toisaalta tekoälyä on käytetty myös teknologiseen valvontaa ja vainoon. Näin on tapahtunut esimerkiksi Kiinan uiguureja kohtaan.
– Silloin ei ole kyse vain tekoälystä, vaan myös muista välineistä, esimerkiksi kasvontunnistuksesta. Pahin skenaario on, että näillä välineillä voidaan kontrolloida ja manipuloida ihmisiä tehokkaasti. Mitä enemmän ihmisestä tiedetään, sitä helpompaa häntä on hallita.
On aika käydä arvokeskustelua
Teknologian avulla voidaan myös vaikuttaa ihmisen ajatuksiin ja mielipiteisiin. Manipulointia on ollut aina, mutta tekoälyn ansiosta se onnistuu nyt entistä helpommin. Siksi kysymys ihmiskäsityksestä ja etiikasta on myös polttava.
– Ihmiskäsityksemme vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme mahdolliseen teknologiseen manipulaatioon. Miten luomme ympäristöjä, jotka ovat vapaita manipulaatiosta, ja millainen yksilöiden itsenäisyys eli autonomia meillä on tavoitteena?
Visala muistuttaa, että kyseessä on tärkeä arvokeskustelu, johon jokainen voi osallistua.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä helmikuussa 2024.
