Kirjoittanut
Kun Raamattuopiston aluejohtaja Jouko Puhakka siirtyy eläkkeelle, hänestä sukeutuu Jumalan armon tunteva romaanin kirjoittaja.
Jouko Puhakka ei 1970-luvulla työskennellyt kovinkaan hyvillä fiiliksillä karjanhoitajan ammatissaan.
Miestä vaivasi tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne. Isoveli oli kuollut haimasyöpään vain 36-vuotiaana. Isä oli menehtynyt vuotta aiemmin.
Jouko lueskeli Raamattua ja uskaltautui pitkän epäröinnin jälkeen pirauttamaan seurakunnan nuorisotyönohjaajalle. Tämän rohkaisusta hän päätyi kristittyjen yhteyteen.
Kirkossa olikin yllättävän hyvä olla.
Jumalan tahto oman edelle
Kutsu Jumalan valtakunnan työhön voimistui pikku hiljaa.
– Tärkeäksi Raamatun jakeeksi minulle tuli Johanneksen evankeliumista tämä: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.”
Raamattuopistolla Jouko aloitti hengellisen työn ilman palkkaa, vapaaehtoisena. Sitten alkoi osa-aikatyö, vuodesta 2004 kokopäiväinen.
– Pyhä Henki on ollut paras opettajani Jumalan Sanan kautta, mutta myös Jumalan suoma elämänkoulu. Ajattelen, ettei siltä säästy yksikään hengellisen työn tekijä. Ja niin kuuluu ollakin. Ilman arjen vastoinkäymisiä julistus tulisi ylhäältä käsin, Jouko tuumaa.
Yksinkertaisimmillaan tuo koulu on sitä, että omat toiveet ja odotukset eivät välttämättä toteudukaan.
Tässäkö tämä oli?
Omista koettelemuksista tuoreimpia ovat vuoden 2014 tapahtumat, jolloin selkäongelmat veivät vasemman jalan toimintakyvyn ja saivat aikaan lähes sietämättömän kivun.
– Siinä tilassa ei sisimmästäni rukousta juuri herunut. Avun pyytämiseni kiteytyi huokaukseen: Abba, Isä!
– Mieleen iskivät synkkyys ja kysymys siitä, että tässäkö tämä nyt oli, elämä ja työ, vaikka eläkepäiviin oli vielä matkaa.
Välilevyn monet, yhtäaikaiset oireet olivat äityneet pahoiksi, mutta sinnikkäässä kuntoutuksessa, fysioterapeutin huomassa sekä omassa, aktiivisessa treenauksessa tilanne alkoi kääntyä.
– Joudun pitämään huolta lopun ikääni syvistä vatsalihaksistani, Jouko toteaa.
Hengellisessä elämässä kuntoa pitävät yllä Jumalan Sana ja siihen sisältyvät lupaukset.
Raamatun opettaminen onkin se, mihin Joukon sydän on aina vetänyt.
Ensin vapaapäivät!
Jotta vastuutehtävissä jaksaa eläkeikään saakka, on kalenteria osattava täyttää viisaasti.
– Ensimmäinen esimieheni, Pauli Tuohioja, lämpimästi neuvoi merkkaamaan ensiksi kalenteriin vapaapäivät. Se osoittautui toimivaksi vinkiksi, jota olen pyrkinyt noudattamaan.
Nyt ei enää tarvitse työkiireitä murehtia.
Jouko on varhennetulla vanhuuseläkkeellä, ja ura lähtösaarnaa vailla.
Sitä ennen joensuulainen aluejohtaja tekee mieluisan kiertueen eri paikkakunnilla hengellisiä sävelmiä kitaran kanssa esittäen, yhteislauluja säestäen, evankeliumia julistaen ja kolmesta julkaisemastaan kirjasta otteita lukien.
– Omakustanteistani tuorein, Suurin on rakkaus, ilmestyi viime vuonna. Loppuvuodesta aion keskittyä tuon romaanini markkinointiin ja myyntiin, kun työni Raamattuopistolla päättyy.
– Jos Jumala suo, seuraava romaani ilmestyykin sitten ensi vuonna!
Teksti on julkaistu Ystäväviesti-lehdessä
