Kirjoittanut
”Nimi Jeesus tuo pelastuksen. Nimi Jeesus antaa rauhan”, Preeti* laulaa suosikkijoululauluaan. 12-vuotiaalle intialaistytölle Jeesuksen antama rauha on kallisarvoinen lahja, koska hän on ehtinyt nähdä surullisen paljon väkivaltaa.
”Minulla on äiti, isäpuoli, isoäiti, isoisä, veli ja sisko”, intialainen Preeti kertoo. Biologisen isänsä hän menetti muutama vuosi sitten. Preetin äiti avioitui uudelleen, ja Preetin isovanhemmat ovat nyt hänen huoltajiaan. Isoisältään hän saa isän rakkautta ja voi ystävän lailla jakaa kaiken hänen kanssaan.
Preetillä on kristitty koti, mutta näin ei ole ollut aina. Hänen isoisänsä Ashok* on taustaltaan hindu.
”Olin alkoholisti. Yksi sukulaiseni kertoi Kristuksesta, ja ajatus siitä, että Kristus on kuollut syntieni vuoksi, muutti sydämeni. Otin Kristuksen vastaan ja päätin seurata Häntä. Minulle Jeesus on isäni, jota rakastan koko sydämestäni”, Ashok kertoo.
Kääntymisestään lähtien Ashok on seurannut uskollisesti Jeesusta, ja hän on kasvattanut myös lapsensa uskoon. Hän kertoo evankeliumia kyläläisille ja pitää rukouskokouksia kotonaan.
Myös Preeti kasvoi hengellisesti isoisänsä ohjaamana. ”Siitä asti, kun olin pieni, koko perheeni on uskonut Herraan Jeesukseen Kristukseen”, tyttö kertoo.
Raivostunut joukko hyökkää
Kylän hinduyhteisössä perheen kristillinen usko ei herättänyt ihastusta. Kuten monet erityisesti hindutaustaiset kristityt eri puolilla Intiaa, myös Preetin perhe joutui kokemaan vainoa.
Eräänä päivänä joukko äärihinduja hyökkäsi Preetin äidin kimppuun. He heittivät hänen päälleen riisiä, crimson-jauhetta ja sitruunaa, joita paikallisten uskomusten mukaisesti käytetään noituuden harjoittamiseen.
Preetin äiti menetti tajuntansa, mutta onneksi perheen ystävät löysivät hänet ja toivat hänet kotiin. Kuultuaan, mitä hänen tyttärelleen oli tapahtunut, Ashok lähti poikansa kanssa hyökkääjien puheille kohtalokkain seurauksin. Ashokin silmille heitettiin punaista chilijauhetta, ja joukko rautatangoin sekä puukepein aseistettuja miehiä kävi hänen kimppuunsa.
Ashokin silmille heitettiin punaista chilijauhetta, ja joukko rautatangoin sekä puukepein aseistettuja miehiä kävi hänen kimppuunsa.
Kun Ashokin poika tuli pelastamaan isäänsä, tämä oli jo vakavasti pahoinpidelty. Ashokin mukaan heitä piestiin tauotta puolen tunnin ajan. Hyökkäyksen jälkeen molemmat miehet olivat tajuttomia ja pahoin loukkaantuneita. Ashokilla oli vakavia vammoja päässään ja murtumia vasemmassa kädessään ja jalassaan.
Lisäksi äärihindut olivat lahjoneet sairaalan, jotta siellä ei hoidettaisi heitä. Kohtelu oli tylyä. ”Ainoastaan haavamme sidottiin ja meidät lähetettiin kotiin”, Ashok kertoo.
Seuraavana päivänä kylän heimopäällikkö puuttui asioihin, jotta perhe saisi hoitoa. Open Doorsin paikalliset kumppanit maksoivat hoidosta aiheutuneet kulut. Ashokia pidettiin neljä päivää teho-osastolla ja sairaalassa monta viikkoa. Hänelle jouduttiin ompelemaan useita tikkejä, ja toipuminen kesti kuukausia. Kipu on vammauttanut hänen vasemman kätensä.
Preeti oli hyvin surullinen saadessaan tietää isoisänsä kohtalosta. Se herätti hänessä sekä pelkoa että vihaa hyökkääjiä kohtaan.
Kun isoisä palasi sairaalasta, Preeti auttoi toipilaan hoivaamisessa. Hän myös luki isoisälle Raamattua ja rukoili hänen kanssaan. Tuona aikana Preetiä kantoi erityisesti Raamatun lupaus: ”Huusin avukseni Herraa, ja Hän kuuli minun huutoni.” (Psalmi 18:7)
Open Doorsin kumppanit tukivat toipuvaa perhettä rukouksin, antamalla elintarvikeapua ja maksamalla sairauskulut.
”Kotona ei ollut yhtään elintarvikkeita. Tiimi auttoi meitä, ja olimme todella kiitollisia”, Preeti kertoo.
Hänen isoisänsä myötäilee: ”Sain hyökkäyksessä vakavia vammoja, minkä vuoksi en kyennyt työskentelemään enkä elättämään perhettäni. Myöskään poikani ansiot eivät riittäneet päivittäisiin tarpeisiimme. Olisimme kuolleet nälkään, ellei järjestö olisi antanut meille elintarvikeapua. Kiitän Herraa saamastamme avusta.”
Jouluna juhlitaan Jumalan rakkautta
”Olen innostunut ja onnellinen saadessani viettää joulua perheeni kanssa”, Preeti sanoo. ”Pidän kodin koristelusta. Saan pukeutua uusiin vaatteisiin ja syödä biryania sekä muita herkullisia, erityisesti joulun aikaan valmistettavia ruokia. Laulamme joululauluja ja kokoonnumme yhteen.”
Joulu on erityistä aikaa myös kylän kristittyjen yhteisölle. Ashok johti aiemmin suuria, avoimia seurakunnan kokouksia. Hyökkäyksen jälkeen hänestä on tullut varovaisempi ja hän julistaa evankeliumia mieluummin pienissä kotikokouksissa. Joulu on kuitenkin poikkeus.
”Yli 150 kyläläistä kokoontuu viettämään joulua. Normaalisti kirkossa on 70-80 ihmistä. Pystytämme ihmisille kaksi tai kolme telttaa kokoontumista varten ja järjestämme kyytejä heille, jotka eivät omin neuvoin pysty tulemaan. Kyseessä on suuri juhla, jossa lauletaan, tanssitaan, palvotaan ja kerrotaan hyvä uutinen Kristuksesta niille, jotka eivät usko. Valmistamme erityisiä ruokia ja vietämme aikaa yhdessä”, Ashok kertoo.
Vastoin Ashokin pelkoa hyökkäyksen jälkeen yhä enemmän ihmisiä tulee Kristuksen luokse, kun hän julistaa evankeliumia.
”Vaikka minä kärsin vainoa, kirkko kasvaa”, Ashok iloitsee. ”Olemme todella etuoikeutettuja, koska Jumala on lähettänyt ainoan Poikansa. Hän tuli ihmiseksi, eli ihmisen tavoin, kärsi puolestamme, maksoi meistä hinnan ristillä ja nousi kuolleista. Juhlimme Jumalan rakkautta meitä kohtaan Poikansa Jeesuksen kautta.”
Päättäväisesti kohti tulevaisuutta
Isoisänsä toivuttua Preeti on käynyt säännöllisesti kirkossa hänen kanssaan. Tilanne lähiympäristössä on rauhoittunut, ja äärihindujen uhkaukset ovat vähentyneet. Kristityt pystyvät varovaisuutta noudattaen kokoontumaan ja rukoilemaan yhdessä. Joka perjantai rukouskokoukset järjestetään Preetin kotona.
Preetin äiti ja isäpuoli ovat muuttaneet Ashokin taloon ja he elävät nyt yhdessä muun perheen kanssa. Yhteys tuo uutta iloa, mutta taloudellisia haasteita on vielä paljon.
”Kun minusta tulee poliisivirkailija, autan ihmisiä saamaan oikeutta.”
Preeti
Preeti haluaa päättäväisesti tehdä työtä paremman tulevaisuuden puolesta ja hän unelmoi rauhan sekä oikeudenmukaisuuden toteutumisesta yhteisössään. Hän haluaisi valmistua poliisivirkailijaksi.
”En pidä siitä, mitä perheelleni tapahtui, sillä meitä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Kun minusta tulee poliisivirkailija, autan ihmisiä saamaan oikeutta”, Preeti sanoo.
*Nimet muutettu turvallisuussyistä.
