Tänäkin vuonna tuhannet ihmiset ovat kokoontuneet kirkkoon laulamaan ja kuulemaan joululauluja. Joululaulutilaisuudet ovat yksi suosituimpia tilaisuuksia kirkossa.
Tutut sävelet ja sanat nostavat tunteet pintaan ja saavat silmät kyyneliin. Näin kävi myös neljäntenä adventtina Koskenrinteen palvelutalossa Kotkan Metsolassa. Vanhuksia oli laulattamassa hanuristi-laulaja Taisto Hultman. Hän on tuonut jouluiloa taitavalla musisoinnillaan jo monien vuosien ajan.
Koskenrinteen asukastoimikunnan järjestämään tilaisuuteen palvelutalon aulaan kertyi noin viisikymmentä vanhusta. Kaikille löytyi istumapaikka, sen sijaan rollaattoreille oli vaikeampaa löytää parkkipaikkaa.
Kahden tunnin tilaisuuden ajan ehdittiin laulaa niin hartaat kuin leikillisetkin laulut. ”Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa” muistutti siitä, että Jeesus on tullut jokaista varten.
Laulajien kasvoille kiiri huvittunut hymy, kun laulettiin ”On hanget korkeat nietokset”, vaikka ulkona ruoho viheriöi ja vesisade kasteli tienoon. Välillä juotiin glögiä ja kahvia.
Virkeimmät innostuivat leikkimään lasten lailla ”Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu” -tonttulaulua. ”Kello löi jo viisi” houkutti yleisön muistelemaan muinaisia hevoskyydillä tehtyjä kirkkomatkoja. Kuulosti siltä, että vanha ikäpolvi on ottanut omakseen myös uudemman laulun
”Sydämeeni joulun teen”.
Lämminhenkinen tilaisuus päättyi hartaasti laulettuun, maailman tunnetuimpaan joululauluun, Franz Gruberin vuonna 1818säveltämään ja Josef Mohrin sanoittamaan ”Jouluyö, juhlayö”.
Se herkisti niin hanurinsoittajan kuin laulajienkin mielen.
Asukastoimikunnan naiset järjestelivät kuppeja ja glögikannuja, Taisto Hultman kasasi nuotit ja laittoi haitarinsa koteloon. Yleisö lipui rollaattoreineen huoneisiinsa. Oli koettu joulun hetki yhdessä.
