Kirjoittanut
Varhaiskirkossa pohdittiin huolellisesti sitä, kuka Jeesus Kristus on. Kristusta koskevien oppien kertaaminen ei tee pahaa nykykristityllekään. Kristologiaan perehtynyt teologian maisteri Mika Bergman avaa, mitä opilla Kristuksen kahdesta luonnosta oikein tarkoitettiin.
”Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella, revon heinihuonehesen, sorajouhen soimen päähän. Härkä olkia levitti, sika penkoi pehkuloita, Poian pienen peitteheksi, katteheksi kaikkivallan.” Kansanrunokokoelma Kanteletar tulkitsee hyvin vapaasti Jeesuksen syntymää, mutta paljastaa myös terävällä tavalla totuuden joulun päähenkilöstä. Jeesus on täysi ihminen, joka syntyy keskelle tavallista ihmiselämää. Ja kuitenkin hän on samalla Jumala, jolla on kaikki valta.
– Nykykielellä voisi kuvata, että Jeesus on sataprosenttisesti ihminen ja sataprosenttisesti Jumala ja kuitenkin yksi persoona, teologian maisteri Mika Bergman kuvaa kristikunnan ekumeenista oppia Kristuksen kahdesta luonnosta.
Bergman on perehtynyt kristologiaan eli oppiin Kristuksen persoonasta omassa pro gradu -tutkielmassaan. Kristologia oli keskeinen keskusteluaihe varhaisessa kirkossa. Ensimmäisten vuosisatojen kirkolliskokouksissa vedettiin rajaa vääriin oppeihin ja muotoiltiin opit kolminaisuudesta ja Kristuksen kahdesta luonnosta. Khalkedonin kirkolliskokouksen (451) mukaan Kristus on Jumala ja ihminen ”sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta.” Mitä tällä litanialla oikein tarkoitettiin?
– ”Sekoittamatta ja muuttamatta” tarkoittaa, että luonnot säilyttävät eheytensä. Toisin sanoen, Jeesus ei ole puoliksi ihminen ja puoliksi Jumala. Jeesus ei ole sekoitus Jumalaa ja ihmistä, Bergman avaa.
– ”Erottamatta ja jakamatta” korostaa sitä, että toimija on yksi. Vaikka on kaksi luontoa, ne eivät ole erossa toisistaan. Aina kun Kristus toimii, kumpikin luonto toimii. Ja kun toiselle luonnoista tapahtuu jotain, se koskee aina koko persoonaa.
Varhaisessa kirkossa keskusteltiin siitä, voidaanko sanoa, että Jumalan Poika kuoli ristillä. Jumalallinen luontohan on kuolematon, mutta inhimillinen luonto kuoleva. Pitäisikö siis vain sanoa, että Jeesuksen inhimillinen luonto kuoli? Varhainen kirkko kuitenkin näki, että persoonan ykseyden tähden on aivan oikein tunnustaa, että ristillä Jumala kuoli. Puhuihan apostoli Pietarikin seurakunnasta, jonka ”Herra omalla verellään on itselleen lunastanut.” (Ap. t. 20:28)
Artikkeli on katkelma laajemmasta Mika Bergmanin haastattelusta, joka on julkaistu viimeisimmässä Uudessa Tiessä (51-52/2014).
