Kirjoittanut
Joulu alkaa adventinajasta ja päättyy loppiaiseen. Suomessa jouluvalmistelut huipentuvat jouluaattona joulurauhan julistukseen ja siitä vuoden suurimman juhlan vietto. Näin oli ennen ja näin on nyt.
Joulua alettiin viettää 25. joulukuuta Rooman valtakunnassa 300-luvun puolivälissä kristinuskon vakiinnutettua asemaansa. Rooman valtakunnan virallisen uskonnon aseman kristinusko sai vuonna 380 Theodosius Suuren määräyksestä.
Varhaiset kristityt olivat ennen Jeesuksen syntymäpäivää kiinnostuneita ensin hänen kuolinpäivästään. He katsoivat, että päivämäärä ensimmäiselle pitkäperjantaille oli juutalaisen kuukalenterin mukainen Nisan-kuun 14. päivä. Kun päivämäärä käännettiin juliaaniseen kalenteriin, Jeesuksen kuolinpäiväksi tuli maaliskuun 25.päivä. Varhaisten kristittyjen aikaisessa rabbiinisessa juutalaisuudessa uskottiin, että suuret profeetat syntyivät samana päivänä kuin he kuolevat. Kun Jeesuksen ajateltiin siinneen Pyhästä Hengestä 25. maaliskuuta, niin pääteltiin hänen syntyneen yhdeksän kuukautta myöhemmin eli 25. joulukuuta.
Varhaisin maininta joulukuun 25. päivästä Jeesuksen syntymäpäivänä lienee neljännen vuosisadan puolenvälin tienoilta roomalaisesta almanakasta, johon oli listattu erilaisia kristittyjen piispojen ja marttyyrien kuolinpäiviä. Päivämäärälle 25. joulukuuta oli kirjoitettu: ”natus Christus in Betleem Judeae” eli Kristus syntyi Juudean Betlehemissä.
Suomeen joulunvietto on tullut kristinuskon myötä jo varsin varhaisessa vaiheessa. Suomessa joulun ajan tärkeimmäksi juhlapäiväksi vakiintui joulupäivän sijaan jouluaatto, jolloin joulurauhan julistamisesta aloitettiin joulun viettäminen. Joulurauhan julistus on luettu Turussa lähes katkeamattomana perinteenä 700 vuoden ajan aina 1300-luvulta asti.
Joulun viettäminen päättyy loppiaiseen eli epifaniaan, joka on kristittyjen vanhimpia juhlapyhiä. Loppiaisen evankeliumiteksti kertoo itämaan tietäjistä, jotka tulevat kaukaa kumartamaan syntynyttä Jeesus-lasta.
Adventinaika
”Nyt sytytämme kynttilän,
se liekkiin leimahtaa.
Me odotamme Jeesusta,
seimessä nukkuvaa.”
(Virsi 13:1)
300–400-luvulla Etelä-Euroopassa Galliassa ja Espanjassa alettiin joulun yhteyteen kaivata erityistä valmistautumisaikaa. Näin syntyi adventin eli joulupaaston aika, jolle oli tunnusomaista askeettisuus, aktiivinen rukouselämä ja ahkera kirkossa käyminen. Adventtiajan viettäminen yleistyi 500–600-luvulla koko läntisessä kirkossa. Sana adventti tulee latinankielisestä sanonnasta adventus Domini, Herran tuleminen.
Adventinaika ja samalla uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventista, joka on nykyään suosituimpia kirkkopyhiä. Silloin kirkoissa lauletaan Georg Joseph Voglerin (1749–1814) säveltämää Hoosiannaa. Vogler oli Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n hovisäveltäjä. Hoosianna- hymnin sanat ovat ensimmäisen adventtisunnuntain evankeliumitekstistä (Matt. 21:1–9), jossa Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Heprean sana hoosianna merkitsee ’oi auta, pelasta’. Sitä käytettiin siunauksen toivotuksena otettaessa vastaan kuningasta.
Adventtikalenteri
Adventista tai joulukuun ensimmäisestä päivästä alkavat myös joulu- eli adventtikalenterin luukut. Kalenteriperinne on lähtöisin Saksasta, missä ensimmäinen kirjallinen maininta joulukalenterista löytyy 1850-luvun lastenkirjasta. Paperiset adventtikalenterit yleistyivät Saksassa vasta 1900-luvun alussa. Vanhoissa joulukalentereissa luukkujen alla oli raamatullisia kuvia. Kalenteri olikin eräänlainen adventinajan kuvaraamattu.
Suomeen joulukalenteri saapui Ruotsista. Suklaatehtailija Karl Fazerin miniä Teresita Fazer oli nähnyt adventtikalentereita Ruotsissa ja kertoi näkemästään Suomalaisen Partiotyttöliiton hallitukselle. Teresita toimi ruotsinkielisten partiotyttöjen johtajana. Ensimmäiset partiolaisten joulukalenterit tulivat myyntiin vuonna 1947. Partiolaisten joulukalenteri ilmestyy yhä edelleen ja on tärkeä varainhankinnan muoto Suomen partiolaisille.
Alkuun kalenteri ei saavuttanut suurta suosiota, mutta sittemmin kalenterista on tullut hyvin suosittu. Nykyään joulukalentereita löytyy moneen makuun ja tyyliin, ja luukuista paljastuu kuvien ohella suklaata, karkkia, leluja, kosmetiikkaa tai vaikkapa lemmikin makupaloja.
Joulukalenterin ohella adventtiin liittyy vahvasti adventtikynttilä. Ensimmäisenä adventtina sytytetään ensimmäinen kynttilä, toisena toinen ja neljäntenä kaikki neljä kynttilää palavat merkiksi siitä, että joulu on lähellä. Vaihtoehtoisesti poltetaan yhtä kalenterikynttilää.
Joulupöytä
Muinaisessa Suomessa jouluaattona herättiin tavallista aikaisemmin. Piiat pesivät porstuan lattian ja emännät ripustivat himmeleitä. Joulukuusi yleistyi maaseudulla vasta 1800-luvun viimeisinä vuosina. Ensimmäisiä joulukuusia koristi niin maalla kuin kaupungissa kynttilät, omenat, piparkakut ja paperista leikatut kuvioketjut.
Suomalainen jouluateria on syntynyt pikkuhiljaa ja siihen ovat vaikuttaneet niin säätyläisten kuin talonpoikien tarjoamiset. Menneinä vuosisatoina köyhässä pohjolassa ylenpalttiseen syömiseen oli varaa ainoastaan jouluisin, eikä silloinkaan vähävaraisissa perheissä mässäilty, syötiin vain tavallista paremmin. Jos arkena syötiinkin niukasti, jouluna ei ruoissa säästelty.
Jouluateria vaihteli talon vaurauden mukaan. Rikkailla oli kinkkua ja palvattua naudanlihaa, köyhemmät söivät sitä lihaa mitä oli.
Suomalaiseen jouluun liittyy useita perinteisiä jouluruokia, joita on valmistettu kaikkialla Suomessa, vaikka suomalaiset jouluruoat vaihtelevatkin hieman myös maakunnittain ja perheiden omien mieltymysten ja tapojen mukaan. Suomessa ei ollut vielä 1800-luvun puolella mitään koko kansaa yhdistävää jouluruokaa.
Joululaatikoita on pidetty erityisenä jouluruokana. Lanttulaatikon historia ulottuu 1700-luvulle, mutta esimerkiksi porkkanalaatikko yleistyi vasta 1900-luvun alussa. Erityisesti Länsi-Suomessa ja Hämeessä suosittiin laatikoita, kun taas Itä-Suomessa joulupöytään ovat kuuluneet piirakat.
”Puuro on pidon kunnia”, tavattiin sanoa entisaikaan, kun elämä oli vaatimattomampaa kuin nykyisin. Joulupuuro valmistettiin Suomessa aikaisemmin ohrasta, kunnes riisi yleistyi ja syrjäytti sen 1800-luvulla. Ensin muutos näkyi säätyläisten parissa ja yleistyi sitten kaiken kansan keskuudessa.
Ihmisten vaurastuessa jouluksi alettiin leipoa myös vehnäleipää tai pullaa. Säätyläiskodeissa ja maaseudun kartanoissa joulupullaan käytettiin runsaasti kallista maustetta, sahramia, joka antoi pullalle makua ja keltaisen ominaisvärin. Varakkaissa piireissä jouluksi leivottiin myös torttuja, piparkakkuja ja pikkuleipiä. Joulutortun sydämenä käytettiin luumu-omenasosetta tai karviaishilloa.
Jouluun kuuluvat nykyään myös piparkakut, jotka löysivät tiensä Suomeen luostareiden välityksellä. Euroopassa niiden varsinainen kotimaa on Saksa. Nimensä piparkakku on saanut siinä mausteena käytetystä pippurista.
Joulukirkko
”Kello löi jo viisi,
lapset herätkää!
Juhani ja Liisi
muuten matka jää!”
Joulukirkko on kristillisen joulun tärkein ja vanhin osa. Varhainen kokoontuminen pitäjän keskellä sijaitsevaan kirkkoon oli luonteva tapa jatkaa jouluyötä, joka oli valvottu. Joulun juhlimisen keskeytti ainoastaan karjan ruokkiminen aamun varhaisina tunteina. Matka kirkkoon taitettiin yleensä jalan tai reellä hevosen vetämänä.
Jouluaamun hyvin aikainen joulukirkko kuuluu protestanttiseen perinteeseen. Joulukirkkoon kuuluu perinteisesti jouluevankeliumi ja Lutherin virsi 21 Enkeli taivaan. Aikaisemmin luterilainen kirkko suhtautui joulukirkossa käymiseen ankarasti. Jos ei ollut kirkossa, sai vuosittaisilla kinkereillä julkiset nuhteet. Jouluevankeliumin lukeminen kodeissa ennen jouluateriaa yleistyi 1800-luvun lopulla herätysliikkeiden vaikutuksesta.
Aattohartauden perinne syntyi Suomessa 1880-luvulla. Tapa juurtui hitaasti ja vasta 1950-luvulla Suomen evankelis-luterilainen kirkko liitti virsikirjaan aattotilaisuuden tekstit. Nykyään jouluaatto on suosituin kirkkopyhä, silloin seurakunnat järjestävät useita jouluhartauksia.
Lähteet:
kirkkojakaupunki.fi/Joulukalenteri tuli Suomeen Ruotsista
areiopagi.fi/Onko joulu sittenkin alun perin kristillinen juhla?
ortodoksi.net/Miten joulusta tuli kristillinen joulu?
Kai Linnilä: Wanhan ajan Joulu. Helmikustannus 2003
ruokatieto.fi/Jouluruokien historiaa
Kaisu Vuolio: Suomalainen joulu. WSOY 1981
evl.fi/kirkossa/pyhapaivat
kotimaa.fi/Adventti on muutakin kuin Hoosiannan laulamista
Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen…Turun maakuntamuseo 2001
Kai Linnilä ja Kaari Utrio: Suomalainen joulu. Amanita Oy
Juttu on julkaistu Joulusanoma-lehdessä 2022.
