Levottoman ja aktiivisen nuoruuden elänyt Juha Heinonen on unelmatyössään Sleyn nuorisotyössä. Hän kokee usein olevansa heikko ja vajavainen, mutta Jumalan armo ja kutsu palvella nuorisotyössä ovat kantaneet eteenpäin jo 50 vuotta.
Levoton menijä
Juha Heinosen nuoruudessa sattui ja tapahtui. Hän harrasti pitkän matkan juoksua, seiväshyppyä, rumpujen soittoa ja oli aktiivinen Laukaan nuoressa seurakunnassa. Koulun penkki ei kiinnostanut, mutta koulun muu oheistoiminta veti mukaansa. Nuoren miehen elämää leimasi kuitenkin änkytyksestä johtuva suuri pelko ja häpeä. Juha häpesi itseään ja omaa olemustaan koko nuoruuden ajan.
– Tärkein paikka oli kuitenkin seurakunta, joka oli semmoinen turvapaikka ja jossa oli hyvää toimintaa sekä paljon hyviä ystäviä.
Pienestä asti uskonasioita pohtinut Juha mietti usein erityisesti Jumalalle kelpaamista. Hän tuli 13-vuotiaana uskoon ja halusi olla varma, että asiat yläkertaan ovat kunnossa. Usko oli kuitenkin lakihenkistä, ja hän koki paljon suorituspaineita uskon suhteen.
– Yritin olla tosi hyvä ja hurskas kristitty, mutta törmäsin usein riittämättömyyteen ja tunnelmiin, että mä en jaksa. Välillä tuntui siltä, että luovutan koko homman kanssa. 17-18-vuotiaana olin varmaan vuoden kaukana seurakunnasta ja maailman meiningit, kuten juominen kiinnosti. Onneksi Jumala kuitenkin pysäytti ajoissa ja näytti selvästi, että kelpaan Jumalalle ainoastaan Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Mulla oli sekoittunut kaksi asiaa: uskovan identiteetti ja huono itsetunto, Juha kertoo.
Lue laaja artikkeli Juha Heinosen elämästä ja kokemuksista Nuotta.comista.
