Kirjoittanut
Lähes 20 kirjaa metsästyksestä kirjoittanut Juha K. Kairikko tunnustaa, että vasta saksalaiset jahtikaverit saivat hänet tajuamaan Suomen metsästyskulttuurin rikkauden.
Vihtiläinen Juha K. Kairikko, 73, työskenteli 37 vuotta Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtajana ja pitkään myös Jahti-lehden päätoimittajana.
Tuorein kirja, Valkoinen hirvi, ilmestyi ahkeralta kirjoittajalta vuonna 2017.
Sen alkulehdillä Kairikko kertoo havainnostaan – siitä, että ensimmäiset kirjallisuudessa mainitut metsästäjät nimetään Raamatussa.
Mooseksen kirjan 10. luvussa kerrotaan Nooan pojista polveutuvista kansoista:
Kusille syntyi myös Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä. Hän oli suuri metsästäjä Jumalan armosta. Siksi onkin tapana sanoa: On kuin Nimrod, suuri metsästäjä Jumalan armosta.
– Nimrod näkyy yhä haulikonpatruunamerkkinä sekä monissa maissa riistaravintolan nimenä. Sillä nimellä ilmestyy myös suuri, unkarilainen metsästysaikakauslehti.
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan myös toisessa metsästäjästä, Eesausta (luvussa 25) sekä ensimmäisestä riistakulinaristista:
Ja pojat kasvoivat suuriksi ja Eesausta tuli taitava metsästäjä, aron mies. Iisak rakasti enemmän Eesauta, sillä hän söi mielellänsä metsänriistaa.
Kairikkoa luonto ja metsästys alkoivat kiehtoa varhain:
– Olin jo pikkupoikana äärettömän kiinnostunut luonnosta. Yleensä kuljin siellä yksikseni keräten sieniä ja hyönteisiä. Sitten aloin kalastaa. Kahmin kirjastosta näihin aihepiireihin liittyvää luettavaa.
– Kun olin 15-vuotias, vanhempani antoivat luvan metsästysaseen ostoon. Suurin osa rahoista oli kuitenkin tienattava itse.
Aikuisena metsästyksestä tuli elämän sisältö, jonka myötä löytyi ammattikin. Harrastus on antanut vuosikymmenien ajan huikeita elämyksiä, syötävää ja paljon ystäviä sekä kotimaasta että ulkomailta.
– Kirkonmiehissä ja -naisissakin on paljon jahdeissa viihtyvää väkeä, Kairikko toteaa.
– Yli-Torniolla metsästysseura Jupon Erä ry:llä on oma Hietanokan kappeli Koiravaaran kangasmaastossa. Olin mukana sen siunaamistilaisuudessa.
Hengellisistä asioista mies ei juuri ole keskustellut metsästysporukoissa, vaikka olikin hiljattain metsässä uskovaisen ystäväpariskunnan kanssa. Pari lahjoitti Kairikolle Motoristiraamatun.
– Vakaumuksestani voin sanoa vain sen, että minulle metsä on pyhä paikka.
Yksi erityinen jahtireissu oli 1980-luvun alussa.
Kairikko oli metsästämässä neljän saksalaisystävänsä kanssa. Pitkä päivä päättyi ulkomaalaisten järjestämään seremoniaan. Hämärtyvässä illassa he puhalsivat signaalit sammalmättäille asetetuille, kolmelle saalislajille.
– Hetki oli vaikuttava. Viimein totesin, ettei Suomessa valitettavasti ole yhtä upeaa metsästyskulttuuria. Siihen porukkamme vanhin, Fritz Bucholtz, sanoi: ”Juha, älä ikinä sano noin!”
– Sitten hän piti asiantuntevan, pitkän ja tehokkaan saarnan suomalaisten lukuisista jahtitavoista, jokamiehenoikeuksista ja vaikka mistä. Ja velvoitti minut viemään tätä sanomaa eteenpäin.
Bucholtz oli sitä mieltä, että Suomessa on maailman upein metsästyskulttuuri.
– Tätä kerron mielelläni yhä eteenpäin.
Juha K. Kairikko puhuu mm. ensimmäisistä metsästäjistä ja jahtikokemuksistaan erämiesten päivillä 30.-31.3. Kansan Raamattuseuran loma- ja kurssikeskuksessa Vivamossa, Lohjalla.
