Kirjoittanut
Juha Tapion uusi albumi on valmis. Uuden levyn kohdalla tyylipuhtaus ja tunne laitettiin vaakakuppiin, tunne voitti. Jos hyppään korkealta, kuka ottaa kopin? kysyy tähtiartisti, joka haastaa pohtimaan, minkälainen lähimmäinen olen itse.
Kohta 20-vuotista taivaltaan juhlivaa ja lukuisten hittiä miestä artistia ei luulisi mikään enää yllättävän, mutta joku sentään pientä kuohuntaa aiheuttaa.
– Tämä kuulostaa markkinointipuheelta, mutta Kuka näkee sut -CD-levyjen myynti yllätti. Levyt loppuivat kolmantena iltana. Ei se mitään, mutta siinä oli kuitenkin koko kiertueelle varatut levyt. Ehkä siihen vaikutti se, ettei sitä ollut vielä muualta saatavissa.
43-vuotiaan tuusulalaisen ajatuksissa on jatkossakin julkaista pitkäsoittoja, vaikka markkinoiden suunta on toinen.
– En osaa vieläkään ajatella, että musan julkaiseminen olisi pelkästään sinkkutäkyjen tekoa.
Vaikka Juha Tapion uraa määritteleekin iso määrä hittejä, ei hän silti näe hittiä itseisarvona.
– Mikä on hitin määäritelmä? Onko se sellainen, joka soi tiuhaan radiossa, vai sellainen joka löytää tien kuulijan sydämeen. Onko se päivän hitti vai sellainen, joka on hengissä vielä 15 vuoden kuluttua.
Siinä tulee se kaupallinen ajattelu kuvaan. Minä etsin lauluja, levy-yhtiö etsii hittejä.
Radio Dein Herätys -aamushowssa vierailleen Juha Tapion 11. levylle kohdistuu selvästikin edelleen paljon odotuksia, sekä yleisöltä että myös artistilta itseltään.
– Uudella albumilla on 10 kappaletta. Jokainen niistä on niin merkityksellisiä, että ne on pitänyt tehdä valmiksi. Tavallaan se on kivuliasta, että vain osa jää henkiin. Jollekin Gaussin-käyrälle ne kai voidaan asettaa, ne jotka eivät päädy keikalle, sanoo itsensä tähtiin laulanut peruskouluopettaja.
Peukkuja ylös ja peukkuja alas
Juha Tapio on julkisesti puhunut lopettamisajatuksista, jotka joskus vääjäämättä mieleen nousevat. Liekki palaa edelleen, joten näin ei ole vielä käynyt. Kun kotioloissa aamutoimet on saatu hoidettua, mies ja kitara siirtyvät työ huoneeseen, sulkevat oven ja alkavat yhteistyön.
– Sitten alkaa päämäärätön rämpyttely. En niinkään kirjoittelua, eikä äänittelyä, vaan vaikutelmien ja tunnetilojen etsimistä. Syntyy joku sointukulku tai joku koukku, joskus on joku aihekin. Siinä soitellaan ja laulellaan. Joskus on sanat, joku joku lause yrittää puhjeta. Laulut syntyy aina laulamalla, sanoo Juha Tapio ja täsmentää, että terminä säveltäminen on hänelle vieras.
Jos levy tulee ulos keväällä, syksyn aikana alkaa aihioiden rakentaminen, ja joulukuussa pitäisi olla jo melko valmista. Hiekkalaatikolle ilmestyvät myös levy-yhtiön miehet kyselemään, millaista tavaraa on tarjolla.
– Ruuskan Pekan pakeilla käyn. Heilutellaan peukkua ylös ja alas, olisko kantava idis ja jutellaan, että tulisiko tästä ehkä laulu. Tai mitkä valmiista lauluista ylittävät riman. Siinä tulee se kaupallinen ajattelu kuvaan. Minä etsin lauluja, levy-yhtiö etsii hittejä.
Uudelle levylle oli tarjolla 16 kappaletta. Kymmenen niistä päätyi levylle. Artistin itsensä mukaan sijoilta 11-16 löytyi lopulta tuohon kymmenikköön pari kappaletta, kun bändi ja sovittaja löysivät niistä hyvän jutun.
– Vielä marraskuussa olin sitä mieltä, että vuonna 2018 ei julkaista mitään, koska ei ollut mitä julkaista. Joulukuussa huomasin, että onhan niitä. Tämä on 11. albumi. Olen ollut tuossa tilanteessa monta kertaa, ja oppinut suhtautumaan siihen levollisesti.
– Mutta täytyy vaan kylmästi analysoida materiaalia. Jos se ei ylitä rimaa, laitetaan pois, Juha Tapio sanoo.
Demo-versio levylle mukaan
Uusi albumi tulee julkaisuun perjantaina 13.huhtikuuta. Suurimman kohun on aiheuttanut Kuka näkee sut -kappale, jonka levyversio on itseasiassa demo-versio.
– Joskus musiikki on tunteen välittämistä eikä niinkään täydellisyyden tavoittelua, sanoo Juha Tapio, myöntäen kuitenkin että omia juttujaan kuitenkin haluaa hioa ja poistaa turhat risaukset. Sitten kuitenkin usein huomaa, että sellainen viilaus on turhaa, kuten tässä nyt kävi.
– Tämä laulu syntyi nopeasti ja viimeisenä. Supertuottaja Jurekin kanssa oli sovittu, että kokeillaan jotain, mutta ei löytynyt oikein aikaa sille. Löydettiin sitten yksi iltapävä. Levyn laulut olivat valmiina, eikä mitään tähtäintä enää ollut. Ajateltiin että kokeillaan kirjoittaa kimpassa. Menin Jurekin studiolle ja kuuden tunnin kuluttua meillä oli valmis laulu.
– Ei ollut mitään valmista, mutta olisi tällainen ihmisen tarpeista lähtevä juttu. Aloin soittelemaan, haettiin sointuja, kertosäettä ja siihen sanoja. Sitten säkeistön kimppuun. Nämä tuottajat ovat nopeita. Jurek alkoi samalla ruuvailemaan. Olisko tällainen komppi? Toinen vääntää ja alkaa muodostumaan soundia. Minä juoksen toiseen huoneeseen, kirjoitan toisen säkeistön. Päivän lopuksi laulu on valmiina.
– Kyyneleitä pidätellen lauloin muistiinpanoksi itselleni demon, ja se jäi sellaiseksi. Levytin sen studiossa uudelleen, niin tyylipuhtaasti kuin osaan. Totesin, että tämä on liian hyvä. Ekassa vedossa ääni vähän huojuu, mutta siinä on se tunne. Se vaan kertoo tämän jutun vakuuttavammin. Tyylipuhtaus ja tunne laitettiin vaakakuppiin, tunne voitti.
Prosessissa oli valtavasti löytämisen ja keksimisen iloa, eri tasoja sanoissa ja sävelissä.
– Se ei ole pelkästään myötäelävää laulua arjen sankareille. Kenelle olen tärkeä? Olenko täällä turhaan? Minkälainen lähimmäinen olen itse? Osaanko minä nähdä sen. Ikuisuus teema tuli myös mukaan. Jos hyppään korkealta, kuka ottaa kiinni? Se on siirtymistä toiseen ulottuvuuteen. Onko siellä joku joka ottaa kiinni? Muutin ihan viime hetkellä kysymykset menneeseen aikamuotoon.
Juha Tapio myöntää, että tästä teemastahan kaikki biisit tavallaan kertoo. Kappaleesta tuli itseoikeutettu nimikkoraita levylle.
Lauluntekijän edessä pyörivä elokuvamainen maailma ja filminauha maalaa tekijän mielenmaisemaa, mutta lopputuloksen tulkitsee kuuntelija.
– Ei se ole taktiikkaa, että laulua voi tulkita monella tavalla, naurahtaa lauluntekijä.
Ajatus vie taas kerran hengellisten teemojen ja tulkintojen maailmaan. Juha Tapion musiikin ystäviä on aina jakanut tulkinta tekstin sisällöstä. Ja niin tulee aina olemaan.
– Mielikuvat ovat monenlaisia. Kun sinä hyppäät korkealta, jollekin se on uskallusta uuteen vaiheeseen, jollekin traagista hyppyä korkealta. Minulle on kaksikerroksinen talo. Mun pojat tykkäsi kiivetä portaikkoon, huutaa sieltä, että isi kato mua, mä hyppään.
Entä se sanoma?
Juha Tapion pitkän uran hitit eivät enää mahdu yhteen keikkasettiin. Hän on julkisesti usein toistanut sitä, rupeaisi jukeboxiksi, vain tienatakseen alantonsa, ilman uutta tuotantoa.
– Uutta pitää syntyä. Se on tapa olla olemassa, lunastaa paikkansa.
Kyyneleitä pidätellen lauloin muistiinpanoksi itselleni demon, ja se jäi sellaiseksi. Levytin sen studiossa uudelleen, niin tyylipuhtaasti kuin osaan. Totesin, että tämä on liian hyvä. Ekassa vedossa ääni vähän huojuu, mutta siinä on se tunne. Se vaan kertoo tämän jutun vakuuttavammin. Tyylipuhtaus ja tunne laitettiin vaakakuppiin, tunne voitti.
Se kutsumus, tekemisen lahja ja ne kohtaamiset, siitä syntyvät tunnelmat auttavat pitämään kärryjen reunalta kiinni niinä hetkinä, kun kipinä on kateissa. Juha Tapio pohtii tekemiään lauluja. Ne tuntuvat uutukaisina parhaimmilta ja aidoimmilta kuin edelliset.
– Kaksi ekaa levyä, täysin autenttista minua ja oman äänen löytämistä. Tulee uutta ja taas tuntuu, nämä laulut ovat jotain aitoa, askel sisäänpäin ja kohti uutta. Sellaista sen pitää olla. Ajattelen, että tämä on taas parasta minua.
Entä se sanoma, tekstit ja sanomisen tarve?
– Laulunkirjoittaminen on intuitiivista ja vaiston varaista. En ikinä ajattele kitaraa rämpytellessä, että tässä on joku asia tai joku viesti. Se syntyy sellaisena kuin se syntyy, ja siitä välittyy tapa katsoa asioita ja tapa viestiä.
Kysymys uskosta ja uskovaisuudesta saa laulajan lausahtamaan, että hyvä kysymys. Ja että kysymys on kinkkinen, koska vastausta ei ole ja vastaajan katse kääntyy omaan itseensä.
– Oma uskovaisuuteni ei hirveästi kiinnosta. En minä omalle uskovaisuudelleni juttele, vaan jollekin jonka toivon ottavan kopin.
Juha Tapio sanoo, että julkisuus on päättämispeli. Se on sitä, että uskallat olla oma itsesi, mennä kun on tarve mennä, välittämättä siitä tunnistetaanko sinut vai ei. Se on näköjään myös päättämispeli oman uskon ja sen analyysin suhteen.
– Menen kirkkoon samalla tavalla kuin menen elokuviin. En mene sinne jonkin rooliin tähden, että katsokaapa, laulaja käy ehtoollisella.
Kirjailija Ilmari Kianto tokaisi häneltä jotain yksityiskohtaa kysyttäessä: lukekaa kirjoista, siellä on kaikki. Juha Tapio lienee oikeutettu sanoman: kuunnelkaa niitä lauluja, niissä on kaikki, mitä haluan sanoa.
