Uudistuminen avaa uusia ovia Jumalan valtakuntaan, jossa myös armolahjat ovat jokapäiväistä ruisleipää, pastori Jukka Jämsén kuvaa. Jämsénin nimeen törmää yhtenään sellaisten tapahtumissa, joissa puhutaan hengellisestä uudistumisesta.
Moni suomalainen elää uskoaan todeksi äärimmäisen yksityisesti. Kirkossakin hän istuu korrektisti erillään eikä häiritse vieruskaveria. Lapuan hiippakunnan lähetyssihteerinä toimivalle pastori Jukka Jämsénille usko on joukkuelaji.
Kun hän vierailee seurakunnissa hän opettaa Raamattua ja panee porukan tosi toimiin. Ihmiset muun muassa hiljentyvät pienissä ryhmissä ja kertovat sitten toisilleen, minkälaisen henkilökohtaisen viestin he saivat hiljaisessa rukouksessa. Se voi olla kuva, laulun säe tai rohkaisun sana. Siinä sitä väkisin tutustuu toiseen Jumalan lapseen
Ensikertalaiselle tällainen kuunteleva rukous voi olla todella huikea uskon hyppy. Minäkö pyhän Jumalan viestin viejänä? Entä jos menee vikaan? Puhun omiani?
Jämsén kannustaa epäröivää eteenpäin. Ihmisellä on oikeus luottaa Jumalan hyvyyteen ja hänen kaikkiin lahjoihinsa ennen kuin hän ymmärtää pyhistä salaisuuksista yhtään mitään.
– Emmehän me ymmärrä edes itseämme tai puolisoamme, saati Jumalaa.
Hän kuuluttaa lapsenmielisyyttä ja arjen rentoa vuoropuhelua Jumalan kanssa. Lapsi, joka ei vielä ole sääntöjen kahlitsema, pyytää haluamaansa pyytämästä päästyään, koska luottaa, että isä on hyvä ja antelias.
Lue lisää armolahjoista tämän viikon Sana-lehdestä.
