Kirjoittanut
Jukka Jämsénin tie vei aggressiivisesta ateismista uskoon. Kun hän tuli uskoon, hän otti Raamatun todesta. Kokonaisuuteen sisältyvät myös armolahjat ja rukousvastaukset.
Teksti: Jussi Mursula
Nuorena Jukka Jämsén (53) piti luonnossa liikkumisesta. Hän etsi sieltä kauneutta ja hyvyyttä.
”Muun muassa lapsuudenperheeni jännitteistä johtuen aloin kuitenkin nähdä, ettei maailmassa ole kovin paljon kauneutta. Päinvastoin. Päädyin ensin käytännölliseen ja sitten aggressiiviseen ateismiin.”
Kun Jukka löysi rippikouluikäisenä uskon, kokemus siitä, että Jumala voi puuttua maailman kulkuun, oli vallankumouksellinen.
Uskoontulon jälkeen rukous tuli hänelle tärkeäksi. Hän alkoi vetää seurakunnassa rukousryhmää ja sanoo, ettei tiedä vieläkään mitään mukavampaa kuin yhdessä rukoileminen.
Koko paketti on totta
Keuruulaissyntyinen Jukka Jämsén kävi tavalliseen tapaan rippikoulun.
”Kun käännyin ateismista uskoon, aloin lukea Raamattua niin kuin se olisi kokonaan totta.”
Seurakuntanuorissa keskusteltiin paljon. Armolahjoista ei ollut mitään opetusta, mutta kun joku ponnisteli saadakseen kerrottua jonkun itselleen vaikean asian, Jukalle saattoi tulla mieleen jokin ajatus ja hän kysyi: ”Onko kyse tästä?” Toinen oli hämillään ja helpottunut, miten tiesit.
Jukka lähti opiskelemaan teologiaa ja hänen gradunsa käsitteli osittain myös rukousta.
”Minulle rukous on ensisijaisesti luottamusta Jumalan läsnäoloon. Samoin koen Jumalan sanan lukemisen ja muunkin hartauden harjoittamisen. Niihin voi liittyä kokemuksiakin.”
Hän kertoo olleensa lähetystyössä Taiwanilla ja lyhyissä projekteissa muuallakin. Hänelle nuorten kirkkojen hengellisyys on läheistä.
”Rukous on niissä kirkoissa eri lailla läsnä kuin täällä.”
Armolahjat ja rukousvastaukset kuuluvat samaan pakettiin. Jukka ei miellä itseään karismaatikoksi, mutta toteaa, että ehkä se kuvaa likiarvona parhaiten hänen kristillisyyttään nykyään käytetyistä termeistä.
”Olen täysin rationaalinen edelleen, mutta ilmiöitä ei pysty selittämään muuten kuin Raamatun armolahjoilla. Minulle ne ovat normaalia kauraa. Olen nähnyt muun muassa paljon parantumisia”, Jukka Jämsén sanoo.
Hän kertoo, miten eräs brittinainen rukoili hengellisessä tilaisuudessa hänen ja hänen vaimonsa puolesta.
”Meitä mitenkään tuntematta hän kysyi, saako rukoilla puolestamme. Vaimon puolesta rukoillessaan hän kysyi, onko korvassasi jotain vikaa. Hänellä on Menieren tauti. Vaimo sanoi, että oli kuin lämmintä öljyä olisi kaadettu korvaan, eikä sen jälkeen ole tarvinnut yöllä ambulanssia soitella.”
Kaikki herätysliikkeet aluksi karismaattisia
Suomalaisessa kristillisyydessä ajatus ihmeistä ja parantumisista on kompleksinen. Jukka Jämsénin mukaan kyse on kulttuurista. Vaikka kirkkohistorioitsijoiden mukaan kaikki herätysliikkeet olivat aluksi karismaattisia ja ovi oli avoin peräkamariin, jossa sairaiden puolesta rukoiltiin, se on vähitellen sulkeutunut.
Jukka siteeraa dekkarikirjailija P.D. Jamesia, joka sanoo, että meillä on kaikilla tarve hallita elämäämme. Siksi kutistamme sen niin pieneksi, että pystymme hallitsemaan sitä.
”Herätysliikkeissä on usein ollut kyse samasta. Meillä on tarve hallita ja sen tähden liikkeiden alkuvaiheiden karismaattiset ilmiöt on otettu haltuun.”
Hän toteaa, että elämme aikaa, jolloin on kaikenlaisia ilmiöitä ja ihmiset menevät huuhaankin perään.
”Mutta kirkko on hidas valistuksen lapsi. Karismaattisuus tuntuu monesti vieraalta”, Jukka Jämsén pohtii.
”Meillä on erilaisissa liikkeissä vahvaa hengellistä elämää, mutta ne jäävät pieneen piiriin.”
Oma hengellinen elämä
Pastori Jukka Jämsénin oma hengellinen elämä on yksinkertaista. Hän aloittaa päivän katekismusmeditaatiolla.
”Annan jonkun siitä nousevan ajatuksen huuhdella päätä koko päivän”, Jukka kertoo. ”Esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa on koko elämä. Pyydämme apua tähän päivään ja arjen asioihin. Kun loukkaamme tosiamme, pyydämme anteeksi. Ja lopuksi pyydämme, että Jumala varjelisi pahalta. Ei pelastusta ansaiten, vaan pelastuksesta käsin.”
Jukka haluaisi seurakuntiin sellaista yhteisöllisyyttä, jossa voisi elää kristillisyyttä todeksi.
”Kristillisyys on Suomessa nyt niin yksityisasia, että monikaan ei koe jumalanpalvelusta omakseen. Jumalanpalveluksesta on tullut juhlasali. Toivoisin, että se olisi enemmänkin tupakeittiö, jossa ollaan ja viihdytään. Lyhyesti sanottuna haluaisin, että palattaisiin perusasioihin: Raamatun sana, rukous ja armolahjat arjessa.”
Jukka Jämsén on itse mukana Jyväskylän seurakunnan Kohtaamispaikka-yhteisössä, joka on jumalanpalvelusyhteisö. Hän on ollut myös mukana New Winessä ja Hengen uudistuksen johtokunnassa.
”Kohtaamispaikassa on tavallisten ihmisten vetämä rukouspalvelu, jossa rukoillaan ihan tavallisten juttujen puolesta.”
On paikallaan etsiä sovintoa
Turun Kristuspäivässä Jukka Jämsén on mukana ensimmäisessä osiossa, jonka teemana on sovitus.
”Minulla on siinä pääpuhe, joka johtaa synnintunnustukseen ja synninpäästöön. Kun tullaan yhteen reformaation merkkivuonna, on varmasti paikallaan etsiä kaikkien kristittyjen kanssa yhdessä juuri sovintoa”, Jukka Jämsén sanoo.
Hän oli mukana myös edellisessä Kristuspäivässä. Siitä jäi hyvä mieli.
”On hyvä, että on tapahtumia, jotka näyttävät, että meitä rukoukseen ja kristinuskoon sitoutuneita on paljon. Ja kun on vielä Suomi 100, niin on hyvä, että lähestymme sitä rukoillen ja rukoilemme maamme ja kansamme puolesta.”
