Kirjoittanut
Lähetysjärjestöjen pappisvihkimykset ulkomailla puhuttavat edelleen. Piispainkokous on antanut toiminnalle kriteerit, joita järjestöt ovat pitäneet epämääräisinä. Piispa Keskitalo sanoo, että nyt periaatteet kirjoitetaan selvästi paperille.
Radio Dein Piispan kyselytunnilla oli keskiviikkona 30.10.2024 vuorossa Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo. Dein ohjelmajohtaja Kai Kortelaisen juontamassa tentissä olivat kysymyksiä asettamassa Keskipohjanmaasta Jouni Nikula, Kotimaan Mari Teinilä sekä Seurakuntalainen.fi-verkkomedian päätoimittaja Sari Savela.
Keskeinen ja ajankohtainen aihe kyselytunnilla oli lähetysjärjestöjen Inkerin kirkosta hakemat pappisvihkimykset, joita on puitu Kirkkohallituksessa ja piispainkokouksessa. Mari Teinilä kysyy piispalta, onko asia nyt selvitetty vai jatkuuko tähän liittyvä jälkipyykki vielä?
– No sehän jatkuu, Jukka Keskitalo sanoo. Hän kertoo, että tänään keskiviikkona piispainkokouksen käsittelyssä ovat kriteerit, joihin lähetysjärjestöt eli ”luupin alla olevat” Sley ja Kansanlähetys ovat sanoneet sitoutuvansa. Kyse on periaatteista, joiden pohjalta voi ulkomailta saada pappisvihkimyksen.
– Nyt nämä kriteerit ovat piispainkokouksen käsittelyssä, eli se sillä tavalla jatkuu.
Piispa toteaa, että edellisessä keskustelussa asia oli vaikea ja osittain myös jakoi piispainkokousta.
– Minä olin sillä kannalla, enemmistön kannalla, mikä tulikin päätökseksi, että kaikki nämä lähetysjärjestöt saivat jatkaa kirkon virallisina lähetysjärjestöinä. Mutta kyllähän siinä aika tiukat raamit asetettiin, että nyt ei oikeastaan ole mahdollista enää niistä poiketa. Kyllähän se semmoinen vakava varoitus oli. Aika näyttää miten tässä sitten käy.
Käydäänkö ulkomailla vihkimysturisteina?
Kai Kortelainen kysyy, että kun uusia kriteereitä nyt pohditaan piispainkokouksessa, eikö kriteereitä ole ollut käytössä jo aikaisemmin?
Keskitalon mukaan kriteerit ovat olleet olemassa, mutta järjestöt ovat pitäneet niitä epäselvinä ja epämääräisinä. Ne vetosivat, etteivät ole tienneet, että ei voi käydä hakemassa Inkerin kirkosta vaikkapa vihkimystä, tosiasiallisesti toimiakseen sitten Suomessa.
– Nyt on pyritty tekemään niin selväksi, että niistä ei olisi tulkinnanvaraa.
Kysymys on siitä, miten paljon ulkomailla vihitty pappi on sitten ulkomailla myös palveluksessa.
Onko painetta siihen, että kriteereitä olisi tarve tiukentaa? Kortelainen kysyy.
Keskitalo sanoo, että kriteerit ovat piispainkokouksen mielestä olleet tosiasiallisesti selkeät. Mutta nyt, kun ne kirjoitetaan paperille, voi monen mielestä näyttää siltä, että ne tiukkenevat.
Piispan mukaan kysymys on muuan muassa siitä, miten paljon ulkomailla vihitty pappi on sitten ulkomailla myös palveluksessa.
– Kyllä vaikkapa Suomen Lähetysseuran joitakin työntekijöitä on vihitty Tansaniassa. Kysymys on, että ollaanko aidosti alkamassa työskentelemään siellä kirkossa vai käydäänkö niin sanotusti vihkimysturistina hakemassa se vihkimys, ja sitten tullaan heti Suomeen, Keskitalo määrittää.
Miksi seurakuntien tuki lähetystyölle laahaa?
Yhdeksi teemaksi kyselytunnilla nousi myös seurakuntien osallistuminen lähetystyöhön ja auttamistyöhön, minkä Sari Savela nosti esiin. Hän kertoi syyskuun piispainkokouksen suosituksesta, jonka mukaan seurakuntien olisi hyvä antaa verotuloista vähintään kolme prosenttia kirkon lähetysjärjestöille ja Kirkon ulkomaanavulle. Aikaisempi suositus oli vuodelta 1982 oli kaksi prosenttia.
– Olen kuullut että Oulun hiippakunnassa tämä seurakuntien lähetystyön tuki on huomattavasti alhaisempaa kuin mitä on tämä kolme prosenttia. Mistä se johtuu? Sari Savela kysyy.
Piispa Keskitalo myöntää, että alueellisia eroja on Oulun alueella. On myös seurakuntia, jotka ovat pystyneet pysymään vanhan kahden prosentin suosituksen yläpuolella, mutta on myös selkeästi sen alla olevia.
– Siihen voi olla historiallisia syitä seurakunnissa. Tässä on vahva vaikkapa vanhoillislestadiolainen painotus, niin ei olla ehkä menneinä vuosikymmeninä nähty tätä niin prioriteettiasiana listalla korkealla. Voi olla myös seurakuntien taloustilanteet, Keskitalo pohtii syitä.
Hän sanoo, että alueella tehdään kovasti töitä sen eteen, että Oulun hiippakunnan seurakunnat pääsisivät tavoitetta kohti.
”Ei voi pakottaa, mutta voi niin sanotusti narulla työntää.”
– Siellä on myös alueita, kuten vaikkapa Keskipohjanmaan levikkialueella, jossa on erittäin voimakasta tukea lähetysjärjestöille ja Kirkon ulkomaanavulle.
Mitä käytännössä Oulun hiippakunnassa tehdään, jotta lähetystyön kannatus nousisi?
– Kun uusi suositus tuli, niin jokaisessa piispantarkastuksessa otan esille tämän kysymyksen. Kun vierailen seurakunnissa, juttelen kirkkoherran, kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston kanssa, mitkä olisivat teidän mahdollisuutenne korottaa. Tällä tavalla keskustellen ja tiedottaen. Sehän on siis suositus, ja seurakunnan kirkkovaltuusto viime kädessä päättää budjettivaroista. Ei voi pakottaa, mutta voi niin sanotusti narulla työntää, Keskitalo toteaa.
Miten kirkon avioliittokäsityksen mahdollinen muutos etenee? Mitä saamelaisilta pitäisi pyytää anteeksi ja kenen? Miten piispa kokee esimerkiksi Oulussa näkyvän rasismin? Kuuntele koko Piispan kyselytunti uusintana lauantaina 2.11. klo 11 tai Dei Plus -palvelusta ja Radio Dein YouTube-kanavalla illasta alkaen.
