Kirjoittanut
Jukka Leppilammen mielestä kirkko ei ole tajunnut, miten suuri merkitys taiteella on Jumalan tuntemisessa.
Jukka Leppilampi saapuu sisään, tervehtii ja menee viemään pitkää takkiaan naulakkoon. Sitten taiteilija on läsnä. Leppilammella on kyky olla samaan aikaan rauhallinen ja intensiivinen. Hän katsoo keskustellessa silmiin ja ainakin näyttää innostuneelta. Hänellä on ”passion”, kuten hän kuvailee minulle. Olemme Cafe Engelissä Helsingin Senaatintorilla. Tämä on Leppilammen toinen olohuone. Tänne hän tuo joukon Artistirukous-yhteisön jäseniä joka viikko, kun on ensin rukoiltu ja osallistuttu kirkonmenoihin Helsingin tuomiokirkossa.
Artisti tilaa: ”Se minun kahvini”.
Näyttää cappuccino-johdannaiselta.
Leppilampi sanoo haluavansa elää elämän täysillä. Kysyn, mitä se tarkoittaa, koska en oikeasti tiedä.
– Sen mitä teen, teen niin kuin Herralle, Leppilampi siteeraa esittämäänsä klassikkolaulua Laula ihmisille, jonka on kirjoittanut Jari Kekäle.
Kekäle taas on lukenut Paavalin Kolossalaiskirjettä, jossa sanotaan: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niin kuin Herralle eikä ihmisille”.
– Elämä on vähän samanlaista kuin biisin tekeminen. Se lähtee itse tekemään itseään. Täytyy vain heittäytyä, Leppilampi kuvailee.
Ensimmäisen kerran hän heittäytyi noin 16-17-vuotiaana.
– Minulla luovuus on aina ollut myös tulkintaa.
Nuorena Leppilampi huomasi kuuntelevansa musiikkia kenties eri tavalla kuin muut.
– Mielikuvissani olin lavalla niiden tyyppien kanssa. Koin musiikin tekijöiden kautta. Suurin osa ihmisistä mieltää ehkä olevansa ikään kuin yleisössä.
Tähti vaihtaa suuntaa
Kaksikymppisenä Leppilampi oli suositun Tabula Rasa -yhtyeen laulaja, mutta uskoontulon myötä hän lähti yhtyeestä ja alkoi toteuttaa kutsumustaan hengellisen musiikin piirissä.
Hän on tehnyt mittavan ja myös kirjavan uran suomalaisen gospelin historiassa. Leppilampi kuuluu Pekka Simojoen ja Jaakko Löytyn ohella suomalaisen hengellisen musiikin tunnettuihin veteraaneihin.
Uran varrelle on mahtunut erilaisia kokoonpanoja, ja Leppilampi on esittänyt musiikkia paitsi suomeksi ja englanniksi, myös ”ääntään instrumenttina käyttäen” eli tehnyt niin sanottuja äänirunoja, joissa ei ole tunnistettavia sanoja.
– Tänäkin päivänä noin 90 prosenttia keikoilla esittämistäni biiseistä on omiani.
Leppilampi mainitsee viime aikojen keikoistaan esiintymisen Juha Tapion ja Ida Elinan kanssa. Kyseessä oli Radio Dein 25-vuotisgaala. Myös Armon Combo -yhtyeen kanssa on ollut keikkoja. Siihen kuuluvat Leppilammen ja hänen puolisonsa Tove Wingrenin lisäksi saksofonisti Junnu Aaltonen, pianisti Hillel Tokazier, kitaristi Jukka Tolonen ja kosketinsoittaja Mikko Härkin, lyömäsoittaja Kaarle Mannila sekä tanssija Satu Perttu.
– Turussa meillä oli juuri konsertti, josta tuli palautetta, että se mitä teimme, oli heille ikään kuin puitteet, kuin ilmestysmaja, jossa he saattoivat rukoilla, Leppilampi kertoo.
Valkosipulin historia
”Se mitä teet, on minulle puitteet” lauletaan myös Leppilammen vuonna 2016 julkaistussa laulussa Tämä huone, tämä hetki.
Kertosäkeessä koetaan synnintuntoa, tavoitellaan toivoa.
Nämä syntisen raskaat askeleet jättävät rumat jäljet
niin minä luulin, kunnes laulusi kuulin
uskalsin katsoa eteenpäin, ja mitä mä näin
jalanjäljistäin puhkeaa elämän lähde
pyhien paljous, en ole yksin, en tyhjän päältä lähde laulamaan uutta lauluani
– Sinä aamuna, kun tein tämän laulun, olin juuri langennut syntiin, Leppilampi taustoittaa.
– Olin hermostunut, menettänyt malttini, ja vaimoni oli tietysti sen joutunut kokemaan.
Leppilampi lähti kotoaan kohti työhuonetta, jossa myös Juha Tapio työskenteli noihin aikoihin.
– Kun kävelin puiston läpi, askeleeni olivat syntisen raskaat, kuten laulussa sanotaan. Mikä minä olen tekemään biisejä?
– Sitten istuin huoneessa nojatuoliin ja ajattelin, että Juha on istunut tässä, eikä hänkään varmaan ole synnitön. Hän on elänyt siitä samasta armosta ja luovuuden mahdollisuudesta. Se auttoi minua katsomaan pois itsestäni. Ja sitten minä tein sen biisin.
Leppilampi kertoo tarinan siitä, miten ensimmäinen valkosipuli alkoi kasvaa.
Se nousi Eevan jalanjäljistä, kun tämä poistui paratiisista.
– Kun tein biisiä, ajattelin että olen itse aiheuttanut ne jalanjäljet, ja tästä ei nouse enää mitään.
– Ja nyt minä tartun puuhun, Leppilampi sanoi itselleen.
– Nyt tartun Jeesuksen ristinpuuhun, ja uusi verso nousee, hän kuvaa.
Jaettu identiteetti
Leppilampi käy puhumassa puhelimessa. Pop-kanteletar Ida Elinan kanssa pitää sopia asioita.
– Identiteetin jakaminen on minulle tärkeää. Tiettyjen artistiystävien kanssa pystymme jakamaan asiat oikeasti. Voi vaikka itkunsa tirauttaa, jos on sellaiselle tarvetta, hän kertoo palattuaan pöytään.
– Siinä jakamisessa syntyy myös se mainittu ilmestysmaja.
Ilmestysmaja oli siirrettävä pyhäkköteltta, jonka Mooses rakennutti Jumalan kohtaamisen paikaksi, Jumalalta saatujen ohjeiden mukaan.
– Parhaat taiteilijat rakensivat sen.
– Kuullaanko tämä viesti tänä päivänä?
Hänen mielestään taiteen merkityksen ymmärtäminen on ”valtava haaste kirkolle ja kristityille”.
– Sen merkitys Jumalan tuntemiselle, hänen läsnäololleen ja yhteisölle on absoluuttisen suuri. Mutta taidetta ei arvosteta, eikä siihen satsata, hän sanoo.
Esimerkiksi akateemiseen teologiaan panostetaan Leppilammen mukaan enemmän kuin ”taiteelliseen teologiaan”.
– Jos teologia on pelkästään akateeminen tila – tutkimisen, pään ja tiedon tulos, ei olla siinä sfäärissä, jossa voitaisiin olla.
– Varsinkin Raamatun teksteihin yhdistettynä taide avaa prosessin ja näkemisen. Johanneksen evankeliumikin on taideteos. Siinä on 12 lukua tunnustekoja, mutta tunnusteoilla kuvataan varsinaisesti sitä, mitä niiden takana on.
Jumalan sanassa on symbolisia ulottuvuuksia, kuten hyvässä taiteessa.
– Jumalan tunteminen on prosessi, jossa Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen osallistutaan koko kapasiteetilla. Sitä ei ole kirkossa, ja siksi tämä homma ontuu.
– Minun suurin asiani on, että tunnen Jumalan, Leppilampi ilmoittaa.
Luova rakkaus
Leppilampi lainaa C.S. Lewisia, joka sanoi, että ”Jumala luo tyhjästä, ja me luomme siitä, minkä Jumala on luonut meille potentiaaliksi”.
– Hän luo koko ajan uutta. Sen vuoksi avaruus on loputon. Luominen on Jumalan olemus. Hän rakastaa koko ajan, se on myös hänen olemuksensa. Sen vuoksi Jeesus paransi sapattina. Hän on rakkauden täyttymys. Sen vuoksi työn tekemisen rajoitus ei koskenut häntä. Rakkaus on laki sen täyttymyksessään.
Leppilampi on taiteilijaeläkkeellä, mutta hän on kaikkea muuta kuin toimeton. Ehkä työllistävin asia hänen elämässään on Artistirukous, joka kokoontuu kerran viikossa. Se sai alkunsa vuonna 2015 järjestetystä Jeesus valloittaa Tavastian -tapahtumasta. Sitä olivat Leppilammen kanssa järjestämässä esimerkiksi Hillel Tokazier, Jukka Tolonen ja Kari Peitsamo.
– Jeesus-kulttuuri tuli avoimesti ovesta sisään. Tavastian pomo Juhani Merimaa sanoi, että tämä on rock´n roll.
– Tapahtuma sai minut ymmärtämään, että monilla artisteilla ei ole paikkaa, jossa he voisivat jakaa sen, mitä heille oikeasti kuuluu. Saati sitten uskon asioita. Artistirukouksessa ketään ei nosteta idoliksi, eikä artisteja käytetä hyväksi. Kyseessä ei ole estradi vaan kohtaamisen paikka, jossa tunnemme ja tiedämme, mitä on olla artisti, ja jaamme sen luottamuksella. Se jää meidän keskellemme. Sitä olen varjellut.
Kuitenkin artistiporukan osallistuessa päivämessuun, joku tulee toisinaan juttelemaan ”idolilleen”.
– Jopa kesken ehtoollisen, kun on joku iso nimi mukana. Perusidea on silti säilynyt. Siellä on kulttuurin ja yhteiskunnan alueelta ihmisiä, paljon muitakin kuin muusikoita. Poliitikkojakin, Leppilampi kertoo.
Jokaisen artistirukouksen Leppilampi pohjustaa kirjoittamalla edellispäivänä viestin, jossa on raamatunkohtia ja käytännön ohjeet Artistirukouksen toteuttamiseksi. Hän myös rukoilee jokaisen rinkiin kuuluvan puolesta. Heitä on paljon.
– Mitä enemmän rukoilet, sitä enemmän jaksat rukoilla.
– Ja jos on loppu ja väsynyt, voimme siunata toisiamme ja rukoilla toistemme puolesta. Se on kuin kotkan lento. Kotkan siipi on kuin generattori. Se on siis oikeasti sellainen. Jumala on luonut sen niin, että mitä enemmän sillä lentää, sitä helpompaa lentäminen on.
Kolminaisuutta nuorille
Leppilampi pitää päivittäin neljä liturgista rukoushetkeä. Niin hän on tehnyt vuodesta 2004 lähtien.
– En enää pystyisi elämään ilman pyhää laulua, missään tapauksessa, hän toteaa.
Työ Artistirukouksen eteen on Leppilammen mukaan hieman kuin paimenen työtä. Siihen liittyy sielunhoitoakin. Mutta kuka hoitaa Leppilammen sielua? Hän kertoo, ettei hänellä varsinaisesti ole hengellisiä isiä tai äitejä.
– Ei minulla ole pappia, jonka puoleen aina kääntyisin. Mutta yhteisöllisyyteen kuuluu jakaminen, aikuinen kristillisyys, joka riittää. Minulle on aina ollut hyvin oleellista myös kirjojen lukeminen. Luen kirjoittajia, jotka ovat löytäneet enemmän kuin minä.
Viime aikoina Leppilampi on ollut innoissaan nuorten opettamisesta. Hän on käynyt pariin otteeseen Suomen Raamattuopiston Musiikkilinjan vieraana.
– Haluan jakaa sitä, mitä olen saanut. Olin itsekin ihan liekeissä, kun he oikein imivät sitä, mitä puhuin. Haluaisin, että sellainen olisi osa arkeani jatkossakin.
– Puhuin heille identiteetistä ja luovuudesta. Maalasin heille Isä, Pojan ja Pyhän Hengen uutta luovaa, kunnioittavaa ja kommunikoivaa yhteyttä, joka on ikuinen elämä.
Kommunikaatio on Leppilammen mielestä ihmeellistä. Erityisesti musiikin kautta se nousee arvoonsa.
– Silloin, kun Jumala loi, silloin soi. Eli avaruuden lainalaisuudet ovat samat kuin musiikin lainalaisuudet. Näin kauan sitten Sfäärien sinfonia -dokumentin, jossa tästä kerrotaan.
– Jobin kirjassa Jumala kertoo Jobille, että hänen luodessaan aamutähdet iloitsivat ja riemuitsivat. Nuo ovat alkukielen mukaan musiikkitermejä. Pyhä Henki ja Kristus soittavat. Meidän ei pitäisi erottaa Jeesusta luovuudesta. Rakastaa Jeesusta ja tehdä taidetta on huikea paketti.
Juttu on julkaistu Elämä-lehdessä 5/2023
