On hyvä suostua siihen, että oma palvelutyömme on lahjaa toisille Kristuksen ruumiin jäsenille, muistuttaa lähetysteologi Jukka Norvanto.
Milloin olet viimeksi saanut lahjan? Ehkäpä ajattelit viime joulua, jolloin sinä ja moni läheisistäsi sai vieläpä kauniiseen paperiin käärityn lahjan. Ja voi olla, että olet jo nyt alkanut pohtia, millaisia lahjoja tahdot tänä vuonna antaa joillekin, joita tahdot ilahduttaa.
Puhe lahjasta taitaa tosiaankin tuoda ensimmäiseksi mieleemme joulun tai merkkipäivät.
Raamatun äärellä puhe lahjasta saa kuitenkin laajempia merkityksiä. Itse asiassa jo elämämme on Jumalan meille antamaa lahjaa. Millään tavalla emme ole sitä voineet ansaita. Samoin lahjaa Jumalalta on koko maailmakin, jossa elämme. Sitä ovat tuoksut, värit, tuulen humina ja syksyinen tähtitaivas, joka muistuttaa ihmistä hänen pienuudestaan. Lahjaa ovat myös toiset ihmiset, sillä kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Jouluna toki ajattelemme myös viestiä, jonka paimenet kuulivat enkeleiltä. He saivat tietää, että maailmaan on vihdoin syntynyt kauan odotettu Messias, Vapahtaja. He saisivat itse mennä katsomaan ja ihastelemaan häntä Betlehemiin. Jeesus todella on mahtavin lahja, mitä kuvitella saattaa. Hän on meidän puolestamme kukistanut synnin, kuoleman ja Paholaisen vallan. Hänessä meillä on ikuinen elämä.
Siitä evankeliumissa Jeesuksesta Kristuksesta on kysymys: lahjaa ansaitsematon saa kallisarvoisimman lahjan, mitä ajatella voi: anteeksiannon pahoista teoista ja laiminlyönneistä sekä puhtaan omantunnon Jeesuksen tähden. Ei ihme, että paimenet iloitsivat jouluyön lahjasta!
Voi olla, että lahja-asiaa pohtiessamme ajatukset tosiaankin siirtyvät meistä itsestämme jonnekin ulkopuolelle. Siksi on hyvä katsoa myös eräitä jakeita Raamatusta, jotka kertovat lahjasta vielä toisellakin tavalla.
Paavali kirjoittaa asiasta näin (Ef. 4:7): ”Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen, jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa.”
Jumala on siis antanut lahjojaan seurakunnalle. Mitä lahjoja hän tarkoittaa? Apostoli selittää asiaa vielä jakeissa Ef. 4:11–12: ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.”
Paavali sanoo, että lahjoja ovat ensinnäkin ne, joiden avulla evankeliumia on julistettu, eli apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Mutta kun hän oli edellä vakuuttanut, että jokaiselle Jeesukseen uskovalle on annettu palvelemisen armo seurakuntaruumiissa, niin voimme ajatella, että jokainen kristitty on lahja seurakunnalle.
Sinä siis olet lahja, jonka Jeesus on antanut muille uskoville. Ja vastaavasti muut uskovat ovat hänen lahjaansa sinulle. Tätä miettiessä joutuu kysymään, kuinka tosissamme ja hellävaroen me aukaisemme kaikkien meille annettujen lahjakääröjen nauhoja. Ja onko niin, että mielellämme ottaisimme vastaan vain tietynlaisia lahjoja?
Jumala kuitenkin tietää, mitä me tarvitsemme. Siksi on hyvä suostua siihen, että oma palvelutyömme on lahjaa toisille Kristuksen ruumiin jäsenille. Samoin on suostuttava siihen, että heidänkin palvelunsa auttaa meitä rohkaistumaan omassa tehtävässämme. Näin on Jeesus Kristus hyväksi nähnyt.
Kirjoitus on julkaistu Kylväjä-lehdessä 4/21.
Jukka Norvanto opettaa 11-osaisessa opetussarjassa Isä meidän -rukouksesta sekä 6-osaista sarjassa Herran siunauksesta: www.janoinenlammas.fi.
