Kirjoittanut
Vajaa kuusikymppinen mies lähestyy puiston penkillä istuvaa nuorisojoukkoa. Hänellä on yllään kalamiehen t-paita ja lippalakki. Kymmenen hengen nuorisoporukka katsoo hetken ihmeissään uutta tyyppiä, joka avaa rohkeasti keskustelun.
Nuorten ja Jukka Putkosen välillä syntyy muutamassa minuutissa keskustelu, jossa rippikoulukokemusten kautta aletaan vaihtaa ajatuksia Jeesuksen merkityksestä. Luonteva yhteys on syntynyt. Keskustelujen jälkeen nuoret saavat luettavaa ja moikkaavat uudelle tuttavuudelle hyvillä mielin. Jukka Putkonen on evankelista.
Evankelista on Jumalan lahja seurakunnalle ja maailmalle. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, niin myös evankelistat. Evankelistan työkalupakkiin kuuluu luontainen kiinnostus ihmisiä kohtaan, ja vaikuttaa siltä, että Putkosen persoonaan on kätketty merkillinen kyky päästä yhteyteen myös uusien ihmisten kanssa hyvin nopeasti.
Aina näin ei tapahdu kokeneellekaan evankelistalle, mutta useimmiten niin käy. Jukka Putkonen sanoo elävänsä elämänsä hienointa vaihetta aviomiehenä, isänä, pappana ja evankelistana. Matka tähän pisteeseen on ollut vaiheikas, ja matkalla evankelistaksi on sattunut ja tapahtunut. Kurkistamme Jukan tarinaan.
Herätyskello
Kahdeksantoistavuotias Jukka Putkonen työnsi avaimen isänsä kerrostaloyksiön oven lukkoon. Samalla, kun ovi aukesi, sisältä alkoi kuulua sähköisen herätyskellon voimakas ääni.
Muutama päivä aiemmin Jukka oli sopinut menevänsä isänsä kanssa kuntosalille. Koska isää ei näkynyt, eikä ollut isän tapaista poiketa sovitusta, Jukka meni omilla avaimillaan isän yksiöön. Kerrostaloasunnossa odotti lohduton näky. Isä löytyi kuolleena.
Myöhemmin selvisi, että isä oli ollut kuolleena kolme päivää ja menehtynyt saamaansa aivoverenvuotoon. Vuosia Jukan kipupisteenä oli ollut vaikea isäsuhde, ja nyt isä oli poissa. Kipu valtasi nuoren miehen sielun.
Jukan isälle ja äidille oli jo vuosia aiemmin tullut ero isän hävitessä taistelun kuningas alkoholia vastaan. Erosta huolimatta yhteys isään oli kuitenkin säilynyt. Jukan korismatseja oli käyty katsomassa, ja isä oli innostanut poikaansa urheilemaan. Pojasta oli tullut mies, ja pituudessakin Jukka oli ehtinyt isänsä kanssa samoihin lukemiin. Nyt isä oli poissa, ja isona haavana olleeseen isän vajaukseen ei ollut enää mahdollista saada kuin muistoja yksittäisistä hienoista hetkistä.
Yksiön seinät tapetoitiin rokkitähtien kuvilla, ja juhliminen alkoi maistua.
Itä-Helsingissä Itäkeskuksen vieressä lapsuutensa viettäneen nuoren miehen oli aika nousta omille siivilleen — sisäisesti rikkinäisenäkin. Jukka Putkonen muutti asumaan isänsä vanhaan yksiöön. Seinät tapetoitiin rokkitähtien kuvilla, ja juhliminen alkoi maistua.
Sisäinen särkyminen näkyi, ja koulukaan ei ottanut onnistuakseen. Kauppakoulu jäi kesken, myyntityö kutsui. Se homma tuntui toisaalta luontevalta sosiaaliselle nuorelle miehelle.
Juokse, poika, juokse
Silloinen tyttöystävä yllätti eräänä päivänä ja kertoi hengellisestä taustastaan helluntaiseurakunnassa. Nyt nuoren naisen mielenkiinto uskonasioita kohtaan oli herännyt uudestaan. Raamattu oli etsitty kirjahyllystä, ja siihen oli tullut jo punaisia alleviivauksiakin. Tyttöystävä sai Jukan mukaan nuorteniltaan, eikä kokemus ollut hassumpi, Putkonen muistelee.
Eivät asiat aivan vieraita olleet hänellekään, sillä kummitäti Helmi Tampereen Saalemista oli monta kertaa maininnut rukoilevansa Jukan puolesta. Tädillä oli pelisilmää oikeanlaisille kylvösiemenille. Jukka oli saanut Juokse, poika, juokse -kirjan, ja sen sanoma pani miettimään.
Näissä vaiheissa Jukan seurustelusuhde päättyi, mutta nurkan takana odotti jo seuraava hengellinen yllätys: pikkusiskon uskoontulo! Jukka oli juossut maratoninkin isän innostamana, nyt hengellinen kujanjuoksu oli päättymässä.
Käännekohdaksi muodostui Viktor ”Viki” Klimenkon kokous.
– Viki lauloi, niin kuin vain Viki voi laulaa, ja puhui kohti käyvää evankeliumia, Jukka kertoo ratkaisevasta illasta.
Tädillä oli pelisilmää oikeanlaisille kylvösiemenille
”Ilman Jeesusta olet kadotettu”, sanat soivat sisimmässä Jukan polvistuessa kokouksen lopussa alttarille. Iäkäs mies rukoili hänen puolestaan ja julisti Jeesuksen nimessä kaikki synnit anteeksi. Isätön poika oli kohdannut taivaallisen Isän, matka Jumalan suunnitelmiin oli alkanut.
Löydöstään innostunut nuori mies halusi kertoa kaikille Jumalan teoista elämässään. Evankelistasieluille tyypillisiä ovat spontaanit tempaukset. Nuorena uskovana Jukka Putkonen ilmoittautui Helsinki City Marathonille. Hän raivasi tiensä eturiviin, ja valkoisessa t-paidassa, luki Jeesus on Herra! Aika on muistissa vieläkin: 3 tuntia ja 48 minuuttia. Evankelistan askelmerkkejä tapailtiin.
Viimeinen bussi
On tyypillistä, että nuorelle uskovalle kaikki on aluksi mustavalkoista, näin oli myös Jukalle.
Hän veti nuorena uskovana tiukkaa linjaa ja oli aluksi varma, että hänellä oli Paavalin armolahja eli naimattomuus. Varusmiespalveluksen hän suoritti Helsingin Santahaminassa. Samassa paikassa palvelustaan suoritti uskovainen nuori mies nimeltä Olli.
Olli ei puristanut uskoa Jukan tavoin, vaan oli aidosti oma itsensä ja tunnusti uskoaan. Yksi armeijakaveri nimeltä Aki oli kiinnostunut uskonasioista. Jukalle oli suuri hämmästyksen aihe, kun tämä varusmiestoveri tuli kuin tulikin uskoon Ollin eikä Jukan johdattamana.
Olli pyysi kerran viikonloppuna Jukkaa illanistujaisiin kotiinsa. Ollin puolison sisko Italiasta oli myös tulossa käymään ja hän näyttäisi valokuvia matkoiltaan.
Jukka vastasi kyläkutsuun myöntävästi ja viihtyi ystäväperheen ja varsinkin Italiasta saapuneen Annen seurassa niin hyvin, että myöhästyi viimeisestä bussista. Pysäkiltä Jukka palasi ystäväperheen asunnolle, ja keskustelut Annen kanssa venyivät pikkutunneille asti.
Evankelistan työkalupakkiin kuuluu luontainen kiinnostus ihmisiä kohtaan
Ihastunut nuori mies ei saanut Tampereelta kotoisin olevaa Annea mielestään. Heti maanantaina oli tartuttava lankapuhelimeen, soitettava ja kysyttävä, voitaisiinko tavata uudestaan.
Naimattomuuden kutsumus alkoi sulaa, Jukan kutsumus löytyä. Anne oli nuoruudessaan saanut profetian, joka oli jäänyt hänelle mieleen. Siinä sanottiin: ”Sovit hyvin evankelistan vaimoksi.”
– Iloisuus, sydämellisyys, valoisuus ja vakaa usko tekivät Annessa vaikutuksen. Hengelliset periaatteet paikallisen seurakunnan merkitystä myöten olivat selvät, Jukka Putkonen muistelee.
Hänellä oli ollut aiempaa hiljaisempi vaihe suhteessa seurakuntaan, mutta Anne teki selväksi, että seurakuntaan kuulutaan ja siellä käydään.
Nuoren parin suhde syveni nopeasti. Putkoset menivät naimisiin 1988, ja yhteinen koti perustettiin Tampereelle. Perheeseen syntyi 90-luvun alussa kaksi poikaa. Nykyään molemmat pojat ovat naimisissa, ja heillä on omat perheet.
– Viides lapsenlapsi on tulossa, ja on ihan mahtavaa olla pappa. Suuri siunaus, kun molemmat pojat ja miniät ovat uskossa ja palvelevat seurakunnassa, Jukka iloitsee.
Vapautettu evankelista
Vastaus kysymykseen, miten Jukka Putkosesta tuli evankelista, ei ole jokin tietty tapahtuma tai hetki vaan pikemminkin matka.
Nuori mies oli sisäisesti rikki ja itsetunto riekaleina. Isän menettäminen ja tulevaisuuden sumuiset näkymät. Sitten suunnanmuutos. Uskoontulon ihme ja Pyhällä Hengellä täyttyminen. Ihanan Annen johdattuminen elämään. Evankeliointityö, jossa sai olla heti mukana käytännössä. Jukka kertaa nuoruutensa merkittäviä risteyskohtia.
Kaikki nämä ja monet muut, kipeätkin tapahtumat, ovat muovanneet Jukka Putkosesta sen evankelistan, joka hän saa Jumalan armosta olla tänään. Elämä harvoin suostuu kulkemaan niitä polkuja, joita itse olemme ajatelleet. Yksi merkittävä käännekohta liittyy pettymykseen, jonka kautta Jumala avasikin uutta.
– Kävin tutustumassa koulutyöhön. Kun myöhemmin helluntaiseurakuntien Pirkanmaan alueen koulutyöntekijän paikka tuli auki, hain sitä.
– Pettymys oli valtava, kun en tullutkaan valituksi. Itkin ja tuskailin pettymystäni Jumalalle. Kävelin ja rukoilin yksin metsässä. Siellä koin selvästi, että Jumala sanoi: ”Mene myyntihommiin, opit siellä.”
Sisimmän kerrostumista poistettiin niitä kipuja ja säröjä, jotka edelleen ovat siellä, mutta eivät enää määritä elämää.
Seuraavat parikymmentä vuotta vierähtivät myyntityössä. Näiden vuosien aikana Jukka Putkonen löysi omaa itseään ja kutsumustaan. Sisimmän kerrostumista poistettiin niitä kipuja ja säröjä, jotka edelleen ovat siellä, mutta eivät enää määritä elämää. Tilalle on tullut lisää sitä persoonaa ja evankelistaa, jonka Jumala on alun perin tarkoittanut.
Oman toimen ohella tehtävässä evankelistan työssä Jukka Putkonen on saanut olla luontevasti tekemisissä uusien ihmisten kanssa lähes päivittäin. Yksi evankelistan tuntomerkeistä on nimittäin into tutustua uusiin ihmisiin.
Neljä viime vuotta, joita Jukka nimittää elämänsä parhaiksi, hän on saanut toimia evankelistana Tampereen Vapaakirkkoseurakunnassa kannatusrenkaan mahdollistamana. Olemuksesta huokuu ilo ja rauha: tässä on hyvä olla.
Rukousta ja työtä ruohonjuuritasolla
Vaikka Jukka Putkosella on vankkaa kokemusta ruohonjuuritason evankelioimistyöstä vuosituhannen molemmin puolin, hän ei ole suostunut jäämään edellisille vuosikymmenille, vaan on onnistunut päivittymään evankelistana tämän päivän tarpeisiin. Alussa kuvaamani silminnäkijäkokemus evankelistan seurassa kertoo hienolla tavalla siitä, että kokeneen evankelistan sydän palaa edelleen nuorten tavoittamiseen evankeliumilla.
Välineitä pitää uudistaa säännöllisesti, mutta tärkeintä on sydän, joka on päivitetty taivaalliselle aaltopituudelle ja tämän päivän kielelle. Tekoälystä huolimatta mikään ei edelleenkään vedä vertoja henkilökohtaiselle kohtaamiselle.
Kaikki nämä vuodet Jukan kutsumustyötä ovat leimanneet ja edelleen leimaavat kaksi suurta teemaa: evankeliumin eteenpäin vieminen ruohonjuuritasolla ja seurakunnan yhteinen rukous. Putkonen luotsaakin säännöllisesti Tampereen Vapaaseurakunnassa aamurukouskokouksia ja kerran kuukaudessa lauantaisin järjestettäviä rukoustapahtumia.
Välineitä pitää uudistaa säännöllisesti, mutta tärkeintä on sydän.
Syksyn säännölliseen evankeliointityöhön kuuluu Tampereella ja Kangasalla tapahtuva Jeesus-bussi-työ, joka toimii edelleen ja jossa käy nuoria kiitettävästi. Hervannassa Jukka on osa tiimiä, joka työskentelee erityisesti ulkomaisia opiskelijoita tavoittavassa työssä.
Säännöllisen viikoittaisen evankelioimistyön lisäksi Jukka on innokkaasti mukana järjestämässä ja palvelemassa aktiotapahtumissa eri puolilla Suomea. Aktiot rohkaisevat ja vahvistavat paikallisen seurakunnan tekemää tavoittavaa työtä. Nuorisoherätyksestä unelmoiva ja kohta viisinkertainen pappa sanoo, että elämän paras vaihe on juuri nyt.
Teksti ja kuvat: Manuel Rautalahti
