Kirjoittanut
Albiinoina syntyneinä ihmisiä ja punasilmäisiä naisia vainotaan yleisesti Itä-Afrikassa. Kirkko tekee työtä asian eteen, mutta ei Julia Celestinen mielestä tarpeeksi.
Pastori Julia Celestine,36, on työskennellyt Shinyangan alueella Luoteis-Tansaniassa. Siellä perinteinen kansanuskonto ja noituuden pelko vaikuttavat edelleen vahvasti ihmisten arkeen.
Alueella asuu paljon albiinoja. Perinnöllisen pigmenttipuutoksen takia albiinot ovat vaaleaihoisia ja -hiuksisia. He ovat erityisen herkkiä auringonvalolle ja kärsivät usein likinäköisyydestä. Ilmiön takana on piilevästi periytyvä geenimuutos.
Itä-Afrikassa syntyy paljon Suomea enemmän albiinoja. Erityisen paljon heitä asuu Victoriajärven seudulla Tansaniassa.
Albiinoina syntyneitä ihmisiä vainotaan alueella. Noitatohtorit väittävät albiinojen ruumisosista valmistettujen liemien parantavat sairauksia kuten aidsin ja antavat lisää voimia. Siksi albiinoja siepataan, heiltä hakataan ruumiosia irti tai heidät tapetaan.
”Tytöt kouluun”
Tansanian evankelisluterilainen kirkko pitää Victoriajärven kaakkoisesta hiippakuntaa alueena, jossa se tekee lähetystyötä. Valtaosa asukkaista on sukumoita, joka onkin maan suurin etninen ryhmä. Miesten tehtävänä on sukumoiden perinteiden mukaan huolehtia karjasta, naisten pelloista, kodista ja lapsista. Tytöt naitetaan varhain, ja moniavioisuus on yleistä. Koulutusta ei juurikaan arvosteta.
Julia Celestinen mielestä alueen suurimpia ongelmia ovat tyttöjen liian varhaiset raskaudet sekä albiinojen ja punasilmäisten naisten vainoaminen. Monien naisten silmät alkavat punoittaa savusta, kun he valmistavat ruokaa perheelleen avotulella.
”Meidän täytyy taistella vahvemmin albiinojen ja punasilmäisten naisten vainoa vastaan, erityisesti täällä sukumamaalla. Kirkko tekee jotain asian eteen, mutta ei tarpeeksi. Tarvitsemme koulutusta, lähetystyötä, vaikuttamistyöstä ja ihmisten voimaannuttamista fyysisesti, hengellisesti ja taloudellisesti”, Julia pohtii.
”Vaadimme, että tyttöjen pitää saada käydä koulua. Naisten pitää myös saada omistaa leskinä maata ja muuta omaisuuttaan. Voimaannutamme tyttöjä ja naisia puolustamaan ihmisoikeuksiaan.”
Leikki-ikäisenä laitokseen
Tansanian valtio omistaa ja ylläpitää vammaiskeskuksia ja kouluja. Se kehottaa vanhempia tuomaan albiinolapset keskuksiin niillä alueilla, joissa albiinoja vainotaan eniten. Shinyangan alue Luoteis-Tansaniassa kuuluu niihin.
Shinyangan keskuksessa on paikkoja 120 lapselle, mutta lapsia on 407. Heistä suurin osa on albiinoja. Vanhemmat tuovat lapset sinne leikki-ikäisin. He pelkäävät, että kävelemään oppinut albiinolapsi ryöstetään kotoa ja tapetaan, jotta hänen jäseniään voidaan käyttää noituusrituaaleissa.
Vapaaehtoiset siivoavat
Luterilainen kirkko on järjestänyt seurakuntalaisiaan auttamaan keskuksessa. Kuorolaiset ovat laittaneet ruokaa, pesseet lattioita ja lasten vaatteita. Osa wc- tiloista on remontoitu lahjoitusvaroilla.
Eri tahoilta tulevan avun turvin keskukseen on hankittu muun muassa moskiittoverkkoja, sänkyjä, petivaatteita ja pieni terveydenhoitajan vastaanottopiste. Rakennuksia on myös korjattu. Pastori Julia Celestine on neuvonut keskuksen tyttöjä hygienia-ja turvallisuusasioista.
Suomen Lähetysseura on antanut taloudellista tukea keskukselle, jotta pahimmat epäkohdat on saatu korjattua. Suomen Lähetysseuran työntekijät Mikko ja Pia Pyhtilä vierailevat keskuksessa säännöllisesti.
Julia Celestine työskenteli kesään asti suunnitteluosaston johtajana Victoriajärven kaakkoisessa hiippakunnassa Tansaniassa. Syksyllä hän aloitti opinnot Saksassa, jonne hän on saanut stipendin. Tavoitteena on väitellä teologian tohtoriksi Rostockin yliopistossa. Väitöskirjan aiheena on albiinokysymys.
Suomen Lähetysseura on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestö, joka toimii 30 maassa yhteistyössä paikallisten kirkkojen ja järjestöjen kanssa.
Teksti Katri Kuusikallio ja Marjatta Koson
