Kirjoittanut
Tervetuloa maanalaiseen seurakuntaan Keski-Aasiaan. Täällä on vaarallista elää kristittynä, mutta uskovat tuntevat Jumalan läsnäolon.
Kotikirkon johtajan puoliso Nadine kertoo tarinansa: ”Tapasin aviomieheni kirkossa, hän oli jo silloin pastori. Mennessämme naimisiin tiesin, mitä se tulisi tarkoittamaan. Tiesin, että meidän tuli antaa koko elämämme Jumalan käsiin. Menisimme minne tahansa, minne Jumala meidät lähettäisi.
Viime keväänä vietimme sunnuntaikokousta. Kesken jumalanpalveluksen poliisi tuli sisään. He alkoivat esittää kysymyksiä. Olimme kaikki hyvin peloissamme.
Tapauksen takia jotkut uskovat lopettivat kirkossa käymisen. Saimme 300 euron sakot, mikä tarkoittaa kuukauden palkkaa. Tämän jälkeen meistä alettiin puhua kaupungissamme ja meitä painostettiin kovasti. Se tuntui kuin demoniselta voimalta.
Mieheni matkusti kaupungin ulkopuolelle keskustellakseen tapahtumista muutamien veljien kanssa. Minä pysyin kotona lastemme kanssa. Olin silloin raskaana.
Eräänä yönä mieheni matkan aikana kuulin yhtäkkiä ääniä talon ympäriltä. Ne herättivät minut, enkä tiennyt, mitä tapahtui. Olin hyvin peloissani. Ja sitten aloin vuotaa verta.
Aamulla löysin puutarhasta kuolleen koiran. Verenvuotoni jatkui. Puolenpäivän aikaan minut vietiin kiireellisesti sairaalaan. Menetin odottamani lapsen. Se oli hyvin vaikeaa.
Mutta samaan aikaan tunsin, kuin koko huone ja sairaala olisi ollut täynnä Jumalan läsnäoloa ja kunniaa. Vaikka lapsen menettäminen tuntui kauhealta, koin Herran olevan kanssani. Tunsin myös muiden uskovien esirukoukset.
Tänä keväänä sain tietää olevani taas raskaana. Olin hyvin onnellinen. Olen raskausviikolla 21. Ylistän Jumalaa, koska lapsi voi hyvin.”
