Kirjoittanut
Jyväskylän vapaaseurakunnan nuorisotyö myllerrettiin uusiksi. Hiipuneet toimintamuodot kuopattiin ja tilalle rakennettiin fye. Teinien työmuoto luottaa someen, vapaaehtoistiimiin ja omiin tuotteisiin, mutta ennen kaikkea Jumalaan.
Keväällä 2020 Jyväskylän vapaaseurakunnassa tapahtui paljon. Nuorisotyö oli osoittanut hiipumisen merkkejä, teineille suunnattua Steissiä luotsannut työntekijä oli siirtynyt muualle ja vapaaseurakunta järjesteli muuttoa uuteen kirkkokiinteistöön. Sitten tuli korona.
Ajankohta oli enemmän kuin luonteva muutokselle.
– Aloitimme vuosi sitten nuorten vapaamuotoiset rukous- ja ylistysillat. Niissä etsittiin Jumalan tahtoa, sitä, mitä hän halusi synnyttää meidän keskellämme, tammikuussa 2020 nuorisotyön johtajana aloittanut Tatu Koivukoski kertaa.
Rukousilloista valikoitui pieni joukko, jonka kanssa Koivukoski ryhtyi rakentamaan nuorisotyötä uusiksi. Nuorille aikuisille suunnattu Urban Light päätettiin lakkauttaa kokonaan. Kävijämäärä oli huvennut jo jokusen vuoden, ja kesällä 2020 yli puolet vapaaehtoisiimien johtajista ilmoitti jättäytyvänsä pois vastuusta.
– Tein omat johtopäätökseni, että siinä ei enää ollut elämää. Oli parempi laittaa homma pakettiin.
Tällä hetkellä nuoria aikuisia ohjataan löytämään paikkansa sunnuntaijumalanpalveluksista, joita puolestaan pyritään päivittämään.
Teineille taas rakennettiin fye.
Kävijämäärä kaksinkertaistui
Sana ”fye” on puhekielinen versio englannin tulta tarkoittavasta sanasta fire ja esimerkiksi Urban Dictionary kertoo, että sitä käytetään kuvaamaan mitä tahansa hyvää. Jyväskylässä sille on annettu toinenkin merkitys, lyhenne sanoista faith (usko), youth (nuoriso) ja eternity (ikuisuus).
Nyt fye.-iltoja on järjestetty kuukauden verran ja niissä on käynyt noin 80–100 nuorta joka kerta. Se on kaksinkertaisesti enemmän kuin Steissin kävijämäärä loppuvuosina.
– On niitä, jotka ovat käyneet koko ikänsä seurakunnassa, viime vuosina sinne löytäneitä ja niitä, jotka eivät edes usko Jeesukseen. Ihmiset ovat päätyneet sinne eri kautta ihan kaikkialta, toteaa Pinja Siltala, joka on työkokeilussa vapaaseurakunnan nuorisotyössä.
Englannin kielestä ammentava nimi ei ole uutta eikä myöskään Steissiltä peritty ajoitus perjantai-iltaisin. Mikä on muuttunut niin paljon, että porukka on kaksinkertaistunut?
Monikin asia: muutto toiseen kaupunginosaan ja todennäköisesti myös ilo siitä, että koronaeristyneisyyden jälkeen saa kokoontua yhteen.
Uutuudenviehätys voi siis olla osasyy suosioon. Mutta kaikkea sekään ei selitä. Ei ole itsestäänselvyys, että ihmiset palaavat seurakuntaan totuttuaan katselemaan tilaisuuksia verkon välityksellä. Eikä varsinkaan se, että aivan uudet nuoret eksyvät kirkkoon.
Some on enemmän kuin ilmoitustaulu
Tatu Koivukoski ja Pinja Siltala pilkkovat fyen toimintaperiaatteet muutamaan kohtaan. Ensinnäkin nuoret järjestävät itse toimintaa. Taustalla on tiivis johtajisto sekä laajempi tiimi, jossa noin 30 ihmistä sitoutuneesti rakentaa työtä omilla lahjoillaan. Näistä noin kolmasosa on kohderyhmää vanhempia ja kaksi kolmasosaa pääosin 17–19-vuotiaita.
– 80 hengen kävijämäärä on upeaa, tietysti. Mutta enemmän minua johtajana kiinnostaa se, että on ihmisiä, jotka kantavat näkyä ja jotka haluavat rakentaa työtä sitoutuneesti, Koivukoski sanoo.
Toinen tekijä on sosiaalinen media.
– Halusimme tehdä IG:n, jota itsekin seuraisi, eikä pelkän ilmoitustaulun, Pinja Siltala toteaa.
Facebookin omistaman kuvapalvelu Instagram on erityisesti nuorten suosima sosiaalisen median kanava. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 suomalaisista 16–24-vuotiaista 80 prosenttia käytti Instagramia. Maailmanlaajuisesti Instagramin käyttäjäkunta tosin vanhenee, kertoo saksalainen, markkina- ja kuluttajatietoihin erikoistunut Statista: suurin käyttäjäryhmä on tänä vuonna ollut 25–34-vuotiaat ja 13–17-vuotiaita Instagramin käyttäjiä on vain 7,5 prosenttia.
Yhtä kaikki, Instagramiin fyessä haluttiin panostaa ja se onkin sen ainoa sosiaalisen median kanava. Ilme mietittiin huolellisesti värimaailmaa ja grafiikkoja myöten, ja tekijät löytyvät vapaaehtoisjoukosta.
Seuraajia oli ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana tullut yli 300. Se ei vielä ole järisyttävä määrä, mutta jo saman verran kuin vuosia kestäneiden, edeltävien nuorten työmuotojen Instagram-tileillä.
– Mielestäni some on viime aikoina näyttänyt tärkeytensä. Porukka on tullut illoissa sanomaan, että näki meidän somepostauksemme ja tuli sen takia, Siltala kertoo.
Omat tuotteet lisäävät yhteenkuuluvuutta
Kolmas tekijä näkyy videopuhelussakin Pinja Siltalan yllä: fyen oma huppari. Etupuolta koristaa minimalistinen logo, lyhenteen muodostavat sanat on kirjoitettu hihaan. Lisäksi on prototyyppi logolla varustetusta lippiksestä ja sekä kangaskasseista. Tuotteet eivät ole myynnissä vielä, mutta se on tavoitteena.
Vielä tärkeämpää on, että vaatetus lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, Tatu Koivukoski selittää. Vähän niin kuin pelipaita sitoo urheilujoukkueen yhteen.
Oikeastaan kaiken taustalla on perinteisestä mallista poikkeava tapa ajatella nuorisotyötä.
– Olen itsekin tehnyt nuorisotyötä niin, että nuortenilta kerran viikossa on se juttu. Mutta halusimme laajentaa ajattelua niin, ettei kyse ole vain yhdestä illasta. Ilta on oleellinen, mutta työ ei saa jäädä vain siihen. Uskomme Jumalan haluavan, että rakennamme yhteisöä, jossa nuori tuntee olevansa rakastettu ja jossa hän kokee merkityksellisyyttä ja osallisuutta. Yhteisön, jossa nuori saa oppia tuntemaan Raamattua ja juurtua uskossaan vahvemmin Jeesukseen, Koivukoski selventää.
Kolmenlaisia iltoja kaikenlaisille kävijöille
Mitä perjantai-iltaisin sitten tapahtuu? Tavallinen fye.-ilta muistuttaa perinteistä nuorteniltaa, Tatu Koivukoski ja Pinja Siltala kertovat. On opetusta, ylistystä, todistuksia ja illan päätteeksi vapaata oleskelua. fye.flow -iltoihin taas voi tulla vain viettämään aikaa ja kohtaamaan ihmisiä. Tarjolla on muun muassa iltapala ja monenlaisia eri pelejä pingiksestä biljardiin tai koripalloon. Sohvalle voi rojahtaa pelaamaan vaikkapa konsolipelejä.
– Flow-illoissa kirkon kynnys on matala, ja sitä kautta halutaan luoda siltaa tulla myös normi-iltaan, Koivukoski selventää.
Kuun lopussa alkavat ylistykseen ja rukoukseen keskittyvät illat, jotka on kohdistettu erityisesti jo uskossa oleville.
– Nämä kaikki illat yhdessä palvelevat ihmisiä, jotka ovat eri vaiheissa omassa uskossaan.
Kaikki ei tietenkään ole kiinni vain ulkoisista tekijöistä, harkitusta sometilistä tai kotoisasta sisustuksesta. Tatu Koivukoski ja Pinja Siltala korostavat johdatuksen merkitystä. Idea syntyi ylistysilloissa ja sitä on rakennettu rukoillen.
– Uskon vilpittömästi, että Jumala on kaiken takana ja hän tekee hienoa juttua täällä ja toivottavasti muuallakin Suomessa. Täältä saatu kokemus on, että on upeaa olla mukana siinä, mitä Jumala tekee, Koivukoski pohtii.
Kuukauden jälkeen matka on vasta alussa ja keskeneräisenä se pysyykin. Sitä voisi kenties ajatella yhtenä periaatteena fyessä: pitää pysyä liikkeessä.
– Sitten kun kaikki vaikuttaa valmiilta, niin on alettava miettiä asioita uudelleen. Ettei jämähdettäisi paikoilleen.
”Ei ollut kauheasti hävittävää”
Jyväskylän vapaaseurakunta täyttää ensi keväänä 130 vuotta. Onko kunnioitettavaan ikään ehtinyt seurakunta ketterä ottamaan vastaan tällaisia muutoksia?
– Mielestäni olemme saaneet tehdä tätä aika lailla vapain käsin, Tatu Koivukoski toteaa.
Tukea on hänen mukaansa tullut niin vanhimmistolta kuin työntekijöiltäkin.
Uudistusta edesauttoivat muutto ja lähtötilanne. Laskusuhdannetta oli ollut edellisissä nuorisotyön toimintamuodoissa jo jonkin aikaa, joten uutta oli alettava rakentaa joka tapauksessa.
– Tulin tilanteeseen, jossa ei ollut kauheasti hävittävää.
Vielä on jäljellä yksi kysymys: kuinka englannista lainattu fye oikein kuuluu ääntää?
– Ihan vain suomalaisittain ’fye’, Koivukoski opastaa.
