Kirjoittanut
Espoolaiset Kaarina ja Pertti Järvenpää ovat pitkän linjan kirkollisia ja poliittisia luottamushenkilöitä. Halu laittaa osaaminen ja kokemus yhteiseksi hyväksi on ollut sytykkeenä vaikuttamiselle.
Kaarina Stedt ja Pertti Järvenpää kihlautuivat itsenäisyyspäivänä 50 vuotta sitten Paavalin kirkon kellojen soidessa. Kun sormukset oli pujotettu sormiin, nuori kihlapari suuntasi Ylioppilaslähetyksen (nykyinen Opiskelija- ja koululaislähetys eli Opko) jumalanpalvelukseen Agricolan kirkon kryptaan.
Ylioppilaslähetys oli yhdistänyt heidät tai oikeastaan se oli jauheliharisotto, jota Kaarina ja hänen kämppiksensä Merja kutsuivat Pertin ja tämän ystävän Antin syömään Ruoholahden kappelissa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen huhtikuussa 1974.
– Sillä risotolla tässä ollaan, Kaarina ja Pertti vitsailevat.
Kaarina ja Pertti kävivät aktiivisesti Ylioppilaslähetyksen tilaisuuksissa. Molemmat olivat tulleet Helsingin yliopistolle opiskelemaan, Kaarina lääketiedettä ja Pertti tietotekniikkaa. Pertin mukaan Ylioppilaslähetyksen tilaisuudet olivat suhteellisen vakavahenkisiä, eivätkä luontevasti tarjonneet tilaisuuksia heilasteluun vastakkaisen sukupuolen kanssa.
– Siellä tapailtiin ja parhaimmillaan uskaltauduttiin istumaan vierekkäin jossain tilaisuudessa, Pertti kertoo.
Mutta lentopallossa saattoi vaihtaa muutaman sanan rennommissa tunnelmissa. Kun Kaarina ensimmäistä kertaa osallistui perjantain lentopalloon, hän kiinnitti huomiota komeaan ja taitavaan pelaajan, jolla oli päällään harmaa amerikkalaisen yliopiston t-paita.
Lepo täynnä elämää
Tutustuminen eteni ja Kaarina keksi Ylioppilaslähetyksen toukokuisella retkellä kutsua Pertin ystävänsä kanssa käymään kesällä Kaarinan kotikonnuilla Polvijärvellä. Vävykokelas oli appivanhempien mieleen. Myös Kaarina kävi syksymmällä vierailulla Pertin perheen luona Noormarkussa, ja ehti juuri tavata Pertin isän ennen tämän kuolemaa. Isä oli sairastellut jo jonkin aikaa, minkä vuoksi Pertin piti ottaa vastuuta perheen maataloustöistä. Se ohjasi opiskelupaikan valintaa, sillä aikaa ei ollut pääsykokeisiin lukemiseen, joten opiskelupaikka löytyi sieltä, mihin pääsi papereiden perusteella.
Kaarina ja Pertti vihittiin avioliittoon 2.8.1975 Joensuun kirkossa. Elämä asettui Espooseen. Molemmat ovat kasvaneet nelilapsisissa perheissä ja jo ennen avioliiton solmimista puhuttiin, että neljä lasta olisi sopiva lapsilukumäärä. Esikoinen Seppo syntyi 1978, sitten syntyi Salla 1980, Sauli 1984 ja Suvi-kuopus 1988. Kolme lasta neljästä kastoi ylioppilaslähetyksessä vaikuttanut nuori perheenisä ja pappi Timo Junkkaala, jonka kanssa Järvenpäät olivat ystävystyneet 1970-luvulla.
Tiiviiden työ- ja perhe-elämä vuosien jälkeen Kaarina ja Pertti jäivät eläkkeelle 2010-luvun puolivälissä, Kaarina Helsingin lasten ja nuorten lääkäripalvelujen johtavan ylilääkärin tehtävästä ja Pertti yrittäjän töistä.
He ovat niitä eläkeläisiä, joiden kalentereissa ei juuri tyhjää kohtaa ole. Pertti kertoo heidän poikansa todenneen viime kesänä, että lepo-sana on heille vieras, Pertti oli myötäillyt poikansa pohdintaa. Varsinaisesti poika oli viitannut Järvenpäiden kahden maatilan loukkuun. He hoitavat sekä Pertin lapsuudentilaa Noormarkussa että Kaarinan lapsuudenkotia Polvijärvellä.
– Porin suunnalla olen käynyt tänä vuonna noin 20 kertaa ja Polvijärvellä olemme käyneet viisi kertaa, Pertti laskeskelee.
Paitsi rutkasti ajokilometrejä maakuntamatkat poikivat myös sankokaupalla marjoja, sieniä ja omenoita. Kaarinalle marjastus ja sienestys ovat keino rentoutua.
– Tykkään marjastuksesta, siinä on aikaa ajatella ja rukoilla, Kaarina kertoo.
Kirkollista vaikuttamista
Maatilojen hoitamisen lisäksi Järvenpäät ovat mukana paikallispolitiikassa, kirkon luottamustehtävissä ja muussa järjestötoiminnassa. Aikaa varataan riittävästi myös lapsille ja seitsemälle lapsenlapselle.
Kun molemmat tulivat viime vaaleissa valituiksi Espoon yhteiseen kirkkovaltuustoon, Kirkko ja Kaupunki -lehti teki heistä jutun, sillä on poikkeuksellista, että pariskunnasta molemmat pääsevät vaaleissa läpi. Kummallakin oli omat kannattajajoukkonsa. Kaarinan pitkä ura Espoon terveyskeskus- ja koululääkärinä ja Pertin 15 vuotta juoniorikiekkoilun vapaaehtoistehtävissä olivat tehneet heistä monille tuttuja.
– Seurakuntaneuvostoon en halunnut, sillä se kokoontui monta kertaa vuodessa, mutta kirkkovaltuusto vain 4–5 kertaa. Kirkkovaltuustoon halusin päästä puolustamaan lähetysmäärärahoja, Kaarina kertoo.
Nyt kun lapset ovat isoja, eikä päivätyö enää rasita, Kaarina on ensimmäistä kauttaan myös Olarin seurakuntaneuvoston jäsen.
Esikuvan vaikuttamiseen molemmat ovat saaneet jo kotoaan, tarkemmin sanottuna isiltään. Kaarinan kanttori-isä oli aktiivisesti mukana kirkko- ja kunnallispolitiikassa. Kun tytär oli ensi kertaa ehdolla eduskuntavaaleissa, isä oli mielissään, kun yksi lapsista halusi suuntautua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Myös Pertin isä oli paikallisen tason vaikuttaja.
– Järjestöaktiivisuuteni alkoi, kun liityin Suomen Teiniliittoon vuonna 1967. Olin mukana Noormarkun kunnallisen keskikoulun oppilaskunnan johtokunnassa, Pertti muistelee ja näyttää vanhaa jäsenkorttia.
Hän harmittelee, että myöhemmin perinneorganisaatiosta, joka oli luonteeltaan epäpoliittinen, tuli poliittinen järjestö. Vuonna 1984 Teiniliitto lopetettiin.
– Jollain tavoin itsekin kuuluin teiniliittoon, mutta en ollut missään johtokunnassa. Sen sijaan oli mukana Marttojen pitämässä tyttökerhossa, Kaarina kertoo.
Politiikan areenalle
Politiikkaan Järvenpäät päätyivät tavallaan sattumalta.
– Katilta oli kirkossa kysytty, että voisiko hän ryhtyä Kristillisdemokraattien kuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2004 vaaleissa. Kun hän tuli kotiin, ja pohti tätä ääneen ja totesi, etteivät kiireet salli ehdokkuutta. Pyysin häntä sanomaan kysyjälle, että minä voin asettua ehdolle, Pertti toteaa.
– Minut kutsuttiin silloisen KD Espoon paikallisosaston puheenjohtajan Risto Oinosen työpaikalle, missä Valto Meriläinen ja Risto haastattelivat ja hyväksyivät ehdokkuuteni. Siitä alkoi poliittinen urani.
Vaalit poikivat Pertille paikan kiinteistöjohtokunnassa.
– Ensimmäinen poliittinen luottamustehtävä oli minulle myönteinen kokemus. Siellä oli asiallista porukkaa, osan kanssa tuli vähintään tutuksi ja muutaman kanssa jopa ystävystyi.
Jo seuraavissa vaaleissa Pertti värvättiin paikallisosaston vaalipäälliköksi. Ehdokashankinta alkoi keittiönpöydän äärestä, ja Pertti sai vaimonsa suostuteltua ehdolle, kun lapsista nuorimmainenkin oli saatu aikuiseksi.
– Vuoden 2008 vaaleissa pääsin varavaltuutetuksi ja sain paikan varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnasta. Silloin varsinaisina valtuutettuina oli Antero Laukkanen ja Tarja Tallqvist. Tarja oli paljon poissa ja pääsin usein valtuustoon, Kaarina muistelee.
Seuraavissa vaaleissa 2012 Kaarinan äänimäärä riitti valtuutetun paikkaan ja siitä lähtien hän on istunut Espoon kaupunginvaltuustossa. Hänen sydämellään on erityisesti lasten- ja nuorten terveys ja hyvinvointi, mutta myös vanhusten asiat. Kaarina on myös ensimmäistä kauttaan aluevaltuutettuna Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.
– Olen tykännyt ihmisten kohtaamisesta.
Junnujen asialla
– Juniorijääkiekossa olin mukana noin 15 vuotta, kun vanhempi poika pelasi. Olen huomannut, että jos ei heti laita vastaan, niin tehtäviä tulee. Olin Espoon Jäähongan puheenjohtajana seitsemän vuotta. Oli myös halliyhdistyksen puheenjohtajana useita kertoja, Pertti kertoo.
Hän luonnehtii itseään junnuihmiseksi, tosin iän karttuessa hän on vähän antanut periksi tästä ja on nykyään seurakunnan mandaatilla mukana Espoon eläkekotisäätiön hallituksessa. Politiikassa häntä kiinnostavat talous, turvallisuus, puolustus sekä maa- ja metsätalous.
Lasten- ja nuortenmaailmassa häntä pitää kiinni edelleen paitsi omat lapsenlapset myös erityistehtävä Rotary klubissa. Hän on nuorisovaihtoasiamies, joka hoitaa vaihto-oppilaiden asioita.
– Tähän aikaan vuodesta otan vastaan hakemuksia. Koululaiset voivat hakea kansainvälisen Rotary-järjestön kautta vaihtoon. Jotka nyt hakevat, lähtevät vaihtoon ensi elokuussa.
Niille nuorille, jotka tulevat järjestön kautta Suomeen, Pertti etsii kodit ja koulut. Eri maista tulleet vaihto-oppilaat ovat rikastuttaneet Järvenpäiden elämää, vaikka he eivät itse voikaan vaihto-oppilaita majoittaa Pertin työroolin vuoksi. Nuorisovaihtoasiamiestehtävän lisäksi Pertti on toiminut useita vuosia klubin presidenttinä eli puheenjohtajana.
Puheenjohtajuuksia miehellä on ollut parhaimmillaan pitkä lista, mutta viime vuosina hän on tietoisesti pyrkinyt lyhentämään listaa. Yksi nyt jo päättyneistä puheenjohtajuuksista on ollut Opko:n hallituksen puheenjohtajuus.
Vastuunkantamisessa Kaarinaa ja Perttiä motivoi halu vaikuttaa asioihin.
– Olen lähtenyt politiikkaan mukaan, jotta voisin käyttää oma ammatillista osaamistani lasten ja nuorten asioissa. Yhteistyötähän se politiikka on. Meitä on arvostettu yhteistyökykyisinä ihmisinä, Kaarina toteaa.
– Tällaisen kokemusmassan haaskaaminen eläkkeellä tuntuisi pahalta. Haluan, että se kokemus, mitä on kartuttanut, olisi käytettävissä yhteiseksi hyväksi, Pertti sanoo.
