Kirjoittanut
Helsingin tuomiokapituli erotti Kai Sadinmaan pappisvirasta. Yksimielinen päätös johtuu Sadinmaan näkemyksistä pappisvirkaan, piispan kaitsentaan sekä maallikkoehtoolliseen liittyen. Mitä Sadinmaa itse ajattelee päätöksestä?
Kirkon autoritäärisyys ja rakenne. Siinä se Kai Sadinmaan vihollinen ja samalla syy pappisvirasta erottamiseen. Näin hän ainakin itse kokee pohjimmaisiksi syiksi Radio Dein haastattelussa.
Helsingin tuomiokapitulin päätöksen mukaan pappisviran menettämiseen on kolme syytä. Ensimmäinen syy liittyy Sadinmaan esittämiin näkemyksisiin pappisviran kumoamisesta ja papiksi vihkimisen tarpeettomuudesta. Toisena syynä on mainittu Sadinmaan kehotus maallikkojen ehtoolliseen, mikä tarkoittaa ehtoollisen viettoa ilman ilman pappia. Molemmat syyt ovat kirkon tunnustuksen vastaisia. Kolmas syy on Sadinmaan irtisanoutuminen piispan kaitsennasta. Kai Sadinmaa kertoi Radio Deille tuoreeltaan koko prosessista sekä hänen mukaansa todelliset syyt pappisvirasta erottamiseen.
Provokaattori Sadinmaa – mitä tai ketä vastaan provosoit?
Kai Sadinmaa palaa pappiuransa alkuun. Hän joutui vaikeuksiin jo ensimmäisestä työpaikasta alkaen. Sadinmaa muistelee toimineensa seurakunnassa, jossa ”kirkkoherra haukkui ja nöyryytti työntekijöitä mennen tullen”. Sadinmaa puuttui asiaan, mutta joutui vaikeuksiin. Hän kertoo kirkkoherran haastaneen seurakuntaneuvostoon ja syyttäneen Sadinmaata ”laiminlyönneistä”.
”Kai, sun pitää nöyrtyä. Kirkkoherra on kirkkoherra”, Sadinmaa muistelee työkaverinsa sanoneen ja toteaa pappisvirasta irtisanominen olevan tälle tapahtumalle jatkumoa.
– Jos näen kirkossa, että piispa tekee vääryyttä, huijaa ja sutkaa, niin minä sanon sen ääneen. Olen ollut uskollinen itselleni siinä asiassa, vaikka se johtaa väistämättä vaikeuksiin. Sillä tavalla olen toiminut koko pappisurani aikana.
– Nimenomaan tässä on kysymys ensisijaisesti rakenteista. Vaikka se kirkkoherra siellä aikoinaan tai nykyinen piispa Laajasalo. Eivät he ole ne suurimmat ongelmat, vaan rakenne joka suojelee johtajuutta. Mikä kirkossa on, että täytyy suojella noita johtajia?
Kyllä minä olen käsikirjoittanut tätä juttua, että minut erotetaan. Minä tiesin mitä tein. Syötän niille lapaan.
Kai Sadinmaa on halunnut haastaa kirkon autoritäärisyyden ja hierarkisen rakenteen. Hän tiivistää haastamansa kohteen yhteen lauseeseen.
– Piispat ovat oikeassa, vaikka ovat väärässä. Olen lähtenyt sitä vastaan hyökkäämään. Olen tiennyt koko ajan, mihin tämä tulee johtamaan. Kyllä minä olen käsikirjoittanut tätä juttua, että minut erotetaan. Minä tiesin mitä tein. Syötän niille lapaan.
Sadinmaa kommentoi tuomiokapitulin syytöksiä
Syksystä 2020 alkoi kuitenkin tapahtumaan. Piispainkokouksen jälkeen poikinut kehotus irtisanoutua piispojen hengelliseen johtajuuteen ja puheet sekä pappeudesta että maallikkoehtoollisesta olivat kuin loppukiihdytystä pappisuran huipennukseksi. Tuomiokapitulin kolme erottamisperustetta saavat Sadinmaalta kuitenkin nopean tuomion.
– Ne ovat kaikki irrotettu kontekstista. Kehotus irtisanoutua piispojen hengellisestä johtajuudesta liittyi avioliittokysymykseen. Enhän minä kehottanut, että irtisanoudutaan piispoista. Ei, vaan kunnes he tekevät parannuksen ja hyväksyvät samaa sukupuolta olevien vihkimisen.
Sadinmaa kertoo tuon kehotuksen olleen performanssi.
– Järjetönhän se oli, koska se oli performanssi. Se oli kuin Pussy Riot Moskovassa [helmikuussa 2012 Kristus Vapahtajan katedraalissa]. Siitä lähti prosessi liikkeelle ja minulta vaadittiin vastausta. Sen jälkeen kapituli aikoi pitää kokouksen, jossa käsitellään sitä asiaa.
Sadinmaa muistelee, että tilanne tuntui jo tuolloin uhkaavalta hänen pappisvirasta erottamisen suhteen. ”Jos et luovu näkemyksistäsi, niin sinut erotetaan pappeudesta”, Sadinmaa toistaa ajatuksia ennen kuin tuomiokapituli erotti hänet kuuden kuukauden määräajaksi tammikuussa 2021.
– Olin siinä vaiheessa aika varma, että ne erottaa minut seuraavassa kokouksessa. Ja minulla oli tulossa Viikin kirkon messu. Minulla oli vakaa ajatus, että tämä on minun viimeinen saarna kirkossa. Ei minulla ole mitään menetettävää.
Ne kaksi muuta erottamisperustetta tulivat esille Sadinmaan kyseisessä Viikin kirkon messussa. Sadinmaa kritisoi saarnassaan pappeutta sekä pappien mukana oloa ehtoollisella. Hän provosoitui puheissaan, mitä tuomiokapituli ei katsonut hyvällä.
Tuomiokapituli pyysi Sadinmaalta vastausta kuuden kuukauden määräaikana. Hän toimitti vastauksen, jossa hän totesi, ettei ole koskaan irtisanoutunut kirkon tunnustuksesta.
Luottamuspula piispa Laajasalon kanssa
Kai Sadinmaa vakuuttaa tienneensä kaiken aikaa, mitä teki ja aavisti, mihin hänen performanssinsa ja näkemykset voisivat johtaa. Sadinmaa sanoo, että häneltä kyllä pyydettiin vastauksia, mutta kasvokkaista keskustelua ei haluttu käydä.
– Olisin halunnut keskustella kapitulin kanssa. En Laajasalon kanssa kahdestaan missään nimessä.
Miksi?
– Meillähän on syvä luottamuspula. Mitäpä sitä salailemaan. Olisin lähtenyt (keskustelemaan), jos siellä olisi ollut muitakin paikalla. Ei sitä minulle sallittu. Ymmärsin, että he halusivat minusta eroon. Kun Laajasalo valittiin piispaksi, he (tuomiokapitulissa) lähtivät prosessoimaan kaikki kantelut minusta.
Sadinmaa toteaa, että kun Irja Askola oli piispana, silloinkin valituksia sateli. Esimiehen tapa toimia oli vain erilainen.
– Irja soitti minulle ja sanoi, että tänne on nyt tullut valitus sinusta. Sitten me juttelemme mukavia hetken aikaa. Sitten Irja sanoi lopuksi, ei tästä tämän enempää. Nyt on järjestelmällisesti lähdetty minua vastaan.
Ei tässä ole ollut keskusteluyhteyttä minulla, kapitulilla ja Laajasalolla. Se on ollut täysin kylmää byrokraattista hallinnointia.
Kirkon rakenteellisuus sai Sadinmaan menemään täysillä päin seinään?
– Nimenomaan. Se oli minun missio. Toivon, että se tulee tässä näkyviin.
– Tunnustan sen, että olen ollut niin väsynyt tähän touhuun, kun olen nähnyt, että Laajasaloa suojellaan, vaikka mitä rötöksiä tekee.
Tässä kohtaa päästään Sadinmaan mukaan ytimeen – hierarkiaan. Sadinmaata on pyydetty noudattamaan kirkon tunnustusta ja kirkkojärjestystä.
– Jos se koskisi piispoja myös, niin minulla ei olisi mitään ongelmaa siinä. Tää on epistä. He saavat tehdä mitä haluaa. Minkä ihmeen takia heille sallitaan, mutta minulle ei.
Ennen kaikkea Sadinmaata korpeaa tapa, miten hänet on erotettu.
– Ei tässä ole ollut keskusteluyhteyttä minulla, kapitulilla ja Laajasalolla. Se on ollut täysin kylmää byrokraattista hallinnointia.
Sitten liityin helluntaiseurakuntaan.
Kapinapapista maallikkosaarnaajaksi?
Kai Sadinmaa kertoo eronneensa jo 18-vuotiaana kirkosta, mutta liittyi takaisin kirkkoon opiskeltuaan kaksi vuotta teologisessa tiedekunnassa.
– Pölähdin kunnon herätykseen. Sitten liityin helluntaiseurakuntaan.
Sadinmaa näkee, että hänessä vaikuttaa edelleen vapaakristillisestä suuntauksesta maallikkosaarnaajan ajattelutapaa. Varsinkin viimeisiä palveluksia evankelis-luterilaiselle kirkolle toimittaessaan. Hän riisui niin fyysisesti kuin henkisesti virkapapin asua yltään ja valmistautui tulevaan.
En ole koskaan kokenut kuuluvani papistoon.
– Toimitin Vapautuksen messuja Viikissä ja Kalliossa, niin minulla alkoi papilliset tunnukset vähenemään pikku hiljaa. Minulla oli ensimmäiseksi oikein juhlava kaftaani päällä. Sitten sen otin pois (ja) minulla oli puku päällä, papin tunnukset vielä. Lopulta minulla ei ollut papin tunnuksiakaan enää. Ehkä tein samalla henkistä eroa pappeudesta.
– Halusin olla enemmän ihmisten tasolla. Ehkä se maallikkosaarnaajuus on se meikäläisen homma kuin pappeus.
Sadinmaa kokee siis itselleen luontevampana maallikkosaarnaajan roolin.
– Maallikkosaarnaajuus tulee lähelle taiteilijuutta. Pappeus on hirvittävän kahlitseva. En ole koskaan kokenut kuuluvani papistoon. Olen aina kokenut itseni vieraaksi. En ole koskaan pystynyt lepäämään siinä. Se on minulle ollut aina enemmän tai vähemmän taistelua.
– Minulla on varmaan mennyt päällekkäin pappeus ja taiteilijuus. Olen pyrkinyt teatterikouluun ja kaikille linjoille. Kaikkea tällaista olen tehnyt. Kun menet kirkkoinstituutioon ja sinulla on taiteilija-asenne pappina, niin eihän siitä seuraa mitään muuta kuin vaikeuksia.
Entisen papin perintö
”Jos minua ei olisi erotettu, niin sama linja olisi jatkunut. Ehkä tämä on ollut kaikille parasta”, Sadinmaa naurahtaa. Hän aikoo silti jatkaa niin kirjoittamista kuin maallikkosaarnaajana olemista. Aika näyttää, mitä se tulee tarkoittamaan hänen kohdallaan. Kun Sadinmaa vielä pohtii omaa merkitystään luterilaisessa kirkossa, luonnehdinta hänestä itsestään saattaa yllättää monet.
– Sanon kyllä näin, että minä olen ollut lahja kirkolle. Heidän olisi pitänyt antaa palkinto minulle eikä potkia minua ulos. Kuka pappi on saanut niin suurta vastakaikua kirkosta eronneiden keskuudessa?
Vaikka kirkko sulkee Sadinmaalta ovet, toimettomaksi hän ei jää. Hän työstää parhaillaan autofiktiivistä kirjaa, missä hän käsittelee sekä jatkosodan aikana teloitetun aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen elämää että omaa asemasotaansa luterilaisessa kirkossa. Kirjan nimikin yhdistää Pekurista Sadinmaahan – Tinkimätön kuolemaan saakka.
Mitä Kai Sadinmaa ajattelee Jeesuksen merkityksestä kristityn elämässä? Entä mitä hän aikoo tehdä nyt? Kuuntele Kai Sadinmaan haastattelu täältä.
