Kirjoittanut
Sevettijärvellä Nilijoen rantatörmällä seisoo viime keväänä valmistunut tsasouna eli ortodoksinen rukoushuone, joka syntyi Kaisa Vuolukan ja Kauko Ljetoffin ideasta.
Kaisa Vuolukka avaa kotinsa pihapiirissä Sevettijärvellä sijaitsevan tsasounan oven ja sytyttää alttaripöydälle kynttilän. Pyhäkössä voi aistia vanhan hirren, tervaksisen kelolaudan, suitsukkeen ja mehiläisvahasta valmistettujen tuohusten rauhoittavan tuoksun.
Kaisa Vuolukan puoliso Kauko Ljetoff rakensi tsasounan kotiseudultaan Inarista purkamansa keskeneräisen rakennuksen hirsistä Sevettijärvelle, jonne nelihenkinen perhe muutti Inarista. He rakensivat kirkasvetisen Nilijoen rantaan unelmiensa talon kymmenen vuotta sitten. Sevetijärvellä asuu laajalla alueella kolmisensataa suomalaista ja kolttasaamelaista. Pariskunnan kaksi aikuista tytärtä opiskelee Etelä-Suomessa.
– Johannes Valamolaisen muistolle vihitty rukoushuone palvelee omaa perhettämme, mutta ovet ovat auki vierailijoillekin. Jumalanpalveluksia ja hetkipalveluksia toimitetaan täällä tarpeen mukaan.
Sallasta kotoisin oleva Vuolukka erosi nuorena luterilaisesta kirkosta. Hän kertoo olleensa Sevettijärvelle muuton aikoihin vielä uskonnoton, mutta miehensä oli luterilainen. Vuolukka alkoi vierailla Sevettijärven ortodoksikirkon jumalanpalveluksissa tutustuakseen paikalliseen kulttuuriin, mutta huomasi pian viihtyvänsä siellä yhä paremmin.
– Koin olevani tervetullut. Koko perheen liittyminen ortodoksikirkkoon oli aluksi mielestäni oivallinen tapa päästä sisään kolttasaamelaiseen yhteisöön.
Usko kasvoi tiedon myötä
Ortodoksiksi ei kuitenkaan käännytä noin vain, vaan sitä ennen pitää käydä keskusteluja papin kanssa ja lukea tiettyjä ortodoksisuutta avaavia kirjoja. Prosessin johdosta Vuolukan usko ja ymmärrys kristinuskosta alkoi syventyä.
– Usko on minulle nyt tärkeä ja olennainen osa elämää. Sen merkitys on jatkuvasti vain tiivistynyt kuluneiden vuosien aikana.
Kauko Ljetoff nimettiin Sevettijärvelle muuton jälkeen Trifon Petsamolaisen muistolle vihityn kirkon isännöitsijäksi, mutta nykyisin vaimonsa hoitaa tätä tehtävää. Kaisa Vuolukka on paikalla yleensä kaikissa toimituksissa, joista hautajaisten osuus on viime vuosina ollut surullisen suuri.
– Seurakunta on tällä hetkellä tärkein sosiaalisen kanssakäymisen kehys elämässäni. Palveluksiimme osallistuu erityisesti kesäisin muualta tulleita ortodokseja. Sitä kautta on helppoa tutustua uusiin ihmisiin. En olisi aiemmin osannut kuvitella, kuinka paljon yhteinen usko yhdistää.
Oma tsasouna oli alun perin Vuolukan unelma, jonka aviomies päätti toteuttaa. Tsasounan naapureina on uusi maisemasauna sekä pari vaeltajille tarkoitettua sievää mökkiä. Pariskunnalla on taksiyritys, jossa asiakas saa palvelua suomen lisäksi kolmella saamen kielellä. He huomasivat monilla tunturivaelluksilta palaavilla kyyditettävillään olevan saunan ja lyhyen majoituksen tarve ennen kotiin paluuta.
– Voimme nyt tarjota ne heille ja tarvittaessa aamupalankin, Kauko Ljetoff kertoo tyytyväisenä.
Uudistuva kieli
Kaisa Vuolukka on opiskellut kolttasaamelaisia perinnekäsitöitä. Hän on tilauksesta ommellut naisten vaatteita. Asukokonaisuuteen kuuluu olkainhame, tyköistuva pusero, helmikirjailtu vyö, silkkihuivi ja helmikoristeltu päähine. Tämä on uskonnon lisäksi auttanut häntä ymmärtämään miehensä suvun kulttuuria laajemmin.
Kauko Ljetoff on isänsä puolelta kolttasaamelainen, mutta hänen kotikielensä oli äidin mukaan suomi.
– Isäni kyllä jutteli tuttujen kanssa koltan kielellä ja inarinsaameksikin. Asuimme lapsuudessani Inarissa, joten kolttakulttuuri ja ortodoksisuus jäivät minulle etäisiksi, Ljetoff kertoo.
Kieli on vuosikymmenten myötä kehittynyt kirjoitusasultaan ja rikastunut uusilla sanoilla. Toisaalta joitakin vanhoja luontoon ja poronhoitoon liittyviä sanoja on elinkeinojen muuttuessa unohtunut pois.
– Olen minä käynyt Helsingissäkin, mutta jo yhden päivän jälkeen ajoin kiireesti yli tuhat kilometriä takaisin pohjoiseen. Metsästellessä, kalastellessa ja polttopuita tehdessä pääsin taas tasapainoon.
Kirjeistä monelle hengenravintoa
Nilijoen rantatörmällä nököttävän tsasounan alttaripöydän jaloiksi Ljetoff on löytänyt jämäkät, tervaksiset tyvipölkyt. Kaisa Vuolukka on valinnut ikonit, joista osa on ostettuja ja osa saatuja. Oikealla oleva ikoni kuvaa vuonna 1958 kuollutta Johannes Valamolaista, jonka muistolle tsasouna on vihitty.
– Halusin kunnioittaa 2018 pyhien joukkoon liitetyn Pyhittäjä Johannes Valamolaisen elämää ja samalla tuoda esiin hänen kilvoitustaan, hän perustelee valintaa.
Johannes Valamolainen oli vanhan Valamon munkki ja toimi myös Petsamon luostarin johtaja vuosina 1921–1932. Hänen elämässään oli paljon vaikeuksia, eikä hän kaikin kohdin jaksanut noudattaa ihanteitaan. Kirjeensä hän päätti usein allekirjoituksella: ”Syntinen skeemaigumeni Johannes.”
– Hänen rippilapsilleen lähettämistä kirjeistään kootut teokset ravitsevat lukijoita tänäkin päivänä, nainen kertoo ja lukitsee unelmiensa tsasounan oven.
Itäsaamelaisiin kieliin kuuluva koltansaame on vuonna 1992 voimaan tulleen ja vuonna 2003 uudistetun saamen kielilain mukaan yksi Suomen saamelaisalueen kolmesta virallisesta saamelaiskielestä. Koltat ovat olleet jo viitisensataa vuotta ortodokseja Trifon Petsamolaisen käännytystyön tuloksena. Koltaksi on ilmestynyt Johanneksen evankeliumi 1988 ja Luukkaan evankeliumin kääntämistä on aloiteltu. Muutamien palvelustekstien kääntämiseen haetaan parhaillaan rahoitusta.
