Kirjoittanut
Sosiaalisen median kautta tunnetuksi tulleen kanadalaisen psykologian professori Jordan Petersonin 12 Elämänohjetta -kirjakiertue ulottui Helsinkiin saakka. Toimittaja Tuomas Auvinen kävi selvittämässä, miksi Peterson on niin suosittu.
Kanadalainen Jordan Peterson on suosittu, ja toisaalta myös pelätty. Pelon syitä emme pääse selvittämään. Kulttuuritalon ulkopuolella ei nimittäin näy protestoijia toisin kuin esimerkiksi tällä Queensin yliopistolla pidetyllä luennolla. Ehkä Peterson ei ole vielä riittävän tunnettu kaukana pohjolassa.
Luennon juontaa alkuun toinen konservatiivien rakastama YouTube -tähti Dave Rubin. Hän hauskuuttaa yleisöä viitaten Petersonin aiempiin televisioväittelyihin. Viimein koittaa hetki, jota suomen nuoret konservatiivi(miehe)t ovat odottaneet kuin kuuta nousevaa. Verhon takaa saapuu Petersoin harmaantuva, viisaan oloinen, jopa profeetallinen hahmo. Ihmiset villiintyvät. Huuma on selkeästi aistittavissa. Joku jopa hieman kyynelehtii.
– Kiitos kovasti kaikille, kun tulitte. Tämä sali myytiin loppuun minuuteissa, mikä on ihmeellistä. Ylipäätään on ihmeellistä, että olen Helsingissä.
Peterson voittaa yleisönsä jo ennen ensimmäistäkään elämänohjetta.
Viides elämänohje
Tänään Peterson puhuu kirjansa viidennestä ohjeesta: Älä anna lastesi tehdä mitään mikä saa sinut olemaan pitämättä heistä. Hän haastaa nykykasvatuksen ihanteita.
– Nykyään sanotaan, että vanhempien tärkein tehtävä on tukea lapsen luovuutta. Ei ole. Lapsesi ei ole luova.
Petersonin äänessä on sarkasmia. Yleisö nauraa ääneen.
– Nyky-yhteiskunnassa on kummallinen taipumus ajatella, että kaikki ovat luovia. Todellinen luovuus on kuitenkin hyvin harvinaista. Lisäksi me myös ylikorostamme luovuutta. Luovuuden lahja saattaa kuitenkin olla ihmiselle enemmänkin kirous. Luovat projektit ovat äärimmäisen riskialttiita, Peterson saarnaa.
Välillä Peterson kuitenkin vakavoituu ja sanoo sen, mitä itse pitää totena.
– Tärkeintä on auttaa lasta tulemaan sosiaalisesti haluttavaksi. Muuten hän ei pärjää elämässään, Peterson julistaa.
Petersonin mukaan elämä koostuu vain muutamasta osatekijästä. Ihmissuhteet ovat keskiössä.
– Ihminen tarvitsee ystäviä. Ainakin yhden ystävän, jonka kanssa on yhteydessä vähintään kerran kuukaudessa. Tämä ei onnistu, jos lapsi ei sosiaalistu kunnolla ennen neljättä ikävuotta. Tämän jälkeen on jo liian myöhäistä.
Aasinsillat seuraavat toisiaan. Lapsista siirrytään sujuvasti elämän traagisuuteen, miesten ja naisten välisiin biologisiin eroihin, niin kutsuttuun ”yhteen prosenttiin”, sosiaalisen konstruktivismin kritiikkiin ja postmodernismin ongelmiin. Peterson ammentaa laajasti psykologisista tutkimuksista rottakokeineen. Koko viestin keskiössä on kuitenkin ajatus vastuusta ja merkityksestä ennen oikeuksia ja onnellisuutta. opetuksiin.
– Merkityksen voisi kiteyttää ehkä ajatukseen oman ristin kantamisesta, hän toteaa.
Nuorten miesten juttu?
Yleisön sukupuolijakauma on silmiinpistävä. 1450 vahvuinen yleisö on arviolta 90-prosenttisesti maskuliinista. Itse en ole nähnyt näin montaa nuorta miestä pakattuna näin pieneen tilaan sitten teinivuosieni jalkapalloturnausten. Miksi juuri nuoret miehet janoavat tällaista viestiä? Kysytäänpä heiltä itseltään.
Tehtävä osoittautuu luultua vaikeammaksi. Ensimmäinen, jolta pyydän haastattelua, vaivaantuu ja kieltäytyy kunniasta. Pelkääkö hän ehkä leimautumista? Olisiko vaikeaa julkisesti tunnustautua rakastetun, mutta toisaalta niin vihatun puhujan faniksi.
Petersonin kohdalla ilmiö on tuttu entuudestaan. Queensin yliopistolla luennoidessaan hän kertoi saaneensa viestin, jossa kirjoittaja tunnustautui yksityisesti hänen kannattajakseen, mutta ei voinut saapua kuuntelemaan ympäristön reaktioiden pelossa.
Toimittajan onneksi Kulttuuritalon väkijoukosta löytyy joku rohkeakin. Helsinkiläinen Miika Keski-luoma pitää Petersonin suorasta tyylistä.
– Hän sanoo asiat niin kuin ne ovat. Esimerkiksi on selvää, että miesten ja naisten välillä on biologisia eroja. Tätä ei saisi sanoa julkisesti nykyään.
Julkisessa keskustelussa on arveltu, että Petersonin kaltaisen hahmon suuren suosion taustalla on juurikin väsyminen poliittiseen korrektiuteen. Kannattajilleen hän näyttäytyy nimenomaan sananvapaussoturina, joka uhmaa ainakin Kanadan Ontarion provinssin surullisenkuuluisaa ”Bill C-16” lakia. Laki pakottaa kaikki käyttämään yksilöstä hänen itsensä haluamaa persoonapronominia´. Lisäksi Peterson puolustaa julkisesti esimerkiksi James Damoren kaltaisia poliittisen korrektiuden uhreja (linkki: https://www.nbcnews.com/news/us-news/google-engineer-fired-writing-manifesto-women-s-neuroticism-sues-company-n835836):
– Damore sai potkut Googlelta koska ”tiesi” tutkimuksista, joissa havaitaan miesten ja naisten väliset synnynnäiset erot. Aikamoista saada potkut siksi, että ”tietää” jotain, Peterson kertoo luennollaan.
Henkilökohtaista apua
Petersonin viestistä löytyy kuitenkin myös henkilökohtaisempi puoli. Jyväskylästä asti saapunut Tuomas Hanhivaara törmäsi professorin videoihin internetissä vuosi sitten. Hanhivaara on siitä lähtien kuunnellut hänen opetuksiaan paljon.
– Olen saanut hänen puheistaan monia hyödyllisiä asioita elämääni. Kun näin tämän tilaisuuden, niin heti päätin tulla paikalle. Monesti häntä kritisoidaan siitä, että nämä 12 sääntöä, joista hän kirjoittaa, ovat kliseisiä. Mutta kuitenkin hän kirjoittaa niistä niin syvällisesti, että niistä on hyötyä käytännössä. Olen soveltanut niitä elämääni ja ne ovat auttaneet.
Hanhivaaran seurassa saapunut Emilia Kettunen tuli paikalle ihan silkasta mielenkiinnosta. Ainakaan Kettunen ei naisena koe Petersonin suuntaavan viestiään vain miehille.
– Tuomaksen myötä olen kuullut hänestä juttua ja olemme keskustelleet näistä asioista keskenämme. Nämä ovat kuitenkin melko universaaleja asioita. Hänen viestinsä on yhdistänyt mielessäni asioita toisiinsa. Esimerkiksi evoluutioon liittyvät ja lajityypilliset asiat, miten niitä yhdistetään ihmisten käyttäytymiseen.
Jussi Puhtimäki puolestaan saapui paikalle Vaasasta. Alun perin hän ei ollut tulossa, mutta kaverin estyessä Puhtimäki lunasti itselleen lipun:
– Ajattelin, että kun olen Petersonin juttuja sen verran monta tuntia YouTubesta kuunnellut, että olisi ollut tyhmää jättää tilaisuus käyttämättä, että näkisi ihan livenä, minkälaisesta kaverista on kyse.
Puhtimäen mielestä Peterson puhuu järkeviä asioita.
– Itse olen kiinnostunut psykologiasta ja opiskellut sitä sivuaineenakin. Aika lailla samoja juttuja se puhuu, kuin mitä olen psykologian kirjoista lukenut. Hän osaa selittää niitä asioita todella hyvin, mistä itse olen kiinnostunut.
Mitä luennosta jäi käteen? Kokonaisuutta on vaikea kiteyttää lyhyeen. Päällimmäisenä on edelleen kysymys siitä, mikä saa 1450 nuorta aikuista (miestä) käyttämään vapaa-aikansa saapumalla kuuntelemaan professorin luentoa? Onko kyse siitä, että ihmiset janoavat kuulla niin sanottua intellektuellia keskustelua? Vai onko kyse lähinnä Petersonin ympärille muodostuneesta henkilökultista?
Toki on pohdittava myös sitä, miten kauan hurmos voi jatkua. Vaarana on nimittäin se, että Petersonille käy juuri se, mistä hän on varoittanut: yksilöstä tulee ajatusta, logosta, tärkeämpi. Voiko varoituksesta huolimatta käydä juuri näin?
