Kirjoittanut
Ihmiset kokevat uskonnon näyttäytyvän elokuvissa ja televisiosarjoissa stereotyyppisinä. Suurin osa haluaisi saada viihteen kautta totuudenmukaisemman kuvan eri uskontraditioista.
Voittoa tavoittelematon amerikkalainen Faith and Media Initiative (FAMI) on tehnyt kansainvälisen kyselyn, jossa kartoitetaan ihmisten mielipiteitä siitä, minkälaisen kuvan viihdeteollisuus luo uskosta ja uskonnoista.
Vastaajista keskimäärin 63 prosenttia on sitä mieltä, että viihteessä näkyvä kuva uskonnoista on stereotyyppinen ja reilu puolet koki teosten käsikirjoitusten toistavan usein samantyylisiä juonikuvioita.
Tutkimuksen toteuttaneen HarrisX-yhtiön toimitusjohtaja Dritan Nesho kertoo tutkimuksen julkaisutilaisuudessa, että uskontokuvaus on usein sensaatiohakuista.
– Ihmiset kokevat olevansa ohjelmissa aliedustettuina. Ja ollessaan edustettuina, he kokevat tulleensa useammin väärin kuin oikein tulkituiksi, hän sanoo.
Tutkimuksen yhteydessä todetaan myös, että yksilön identiteettiä määrittävistä tekijöistä – sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä, rodusta, etnisyydestä sekä seksuaalisesta suuntautumisesta – uskonto on vähiten esillä.
Tekijät pelkäävät ihmisten loukkaantuvan
Viihteen tuottajat näkevät uskonnon usein kiistanalaisena aiheena, jota vältellään siinä pelossa, että sillä loukataan ihmisiä.
FAMI:n toiminnanjohtaja Brooke Zaugg sanoo tutkimuksen julkaisutilaisuudessa, että uskosta ja uskonnosta kertovien tarinoiden kertominen voi olla pelottavaa – aiheena verrattavissa sotaan, politiikkaan ja seksuaalisuuteen.
– Käymme käsiksi [noihin aiheisiin] huomaavaisesti ja mielekkäästi. Ei ole syytä, miksi emme voisi tehdä uskon kohdalla samoin tai miksi emme pystyisi hallitsemaan tätä yhtä monimutkaista ja tärkeää aihetta, Zaugg sanoo.
Peräti 80 prosenttia tutkimukseen vastanneista pitää tärkeänä, että viihde parantaa heidän käsityksiään eri uskontraditioista ja muovaa näkemyksiä totuudenmukaisemmiksi. Lähes 60 prosenttia vastaajista kertookin oppineensa viihteen kautta muista uskonnoista jotain, mitä ei ole aiemmin tiennyt.
FAMI:n mukaan paras tapa varmistaa ajankohtainen ja totuudenmukainen kuva uskonharjoittajista on palkata produktioihin asiantuntijoita tai ihmisiä, jotka itse kuuluvat kyseisen tradition edustajiin. Tärkeää on myös huolehtia, ettei hahmoista tule liian yksipuolisia.
Taloudellisen tappion pelko
Viihteen tekijät pelkäävät myös tekevänsä taloudellista tappiota. Tutkimuksesta keskustelemassa olleet viihdeteollisuuden ammattilaiset näkivät kyselyn tuloksissa kuitenkin myös mahdollisuuden saavuttaa uutta yleisöä sillä peräti 73 prosenttia kyselyyn vastanneista identifioi itsensä hengelliseksi, uskonnolliseksi tai uskovaksi. Lisäksi yli puolet kertoo katsovansa televisio-ohjelmia tai elokuvia päivittäin tai lähes päivittäin.
– Maailmassa on suuri määrä viihteen kuluttajia, jotka kaipaavat tällaista sisältöä. He kaipaavat enemmän näkyvyyttä, enemmän tarkkuutta tarinankerrontaan ja hahmojen kehittämiseen ja ylipäänsä enemmän moninaisuutta, Nesho sanoo.
Tutkimuksessa kysyttiin myös, mitä teemoja katsojat haluaisivat viihteessä mieluiten nähdä. Uskonto ja usko ovat globaalilla tasolla kolmanneksitoista eniten esillä oleva teema tämän hetken viihdekentällä. Ihmisten toiveiden mukaan se olisi kuudenneksi näkyvin teema – siis selvästi näkyvämpi kuin mitä se tällä hetkellä on. Sen sijaan ihmiset haluaisivat nähdä nykyistä vähemmän sellaisia aiheita kuten sota, valta ja konflikti.
Menestyneitä esimerkkejä
Zauggin mukaan on tärkeää nostaa esiin hyviä ja myös taloudellisesti menestyneitä esimerkkejä viihteestä, jossa usko ja hengellisyys on sidottu luontevasti osaksi tarinaa. ”Uskon, että tässä on avain onnistumiseen”, Zaugg toteaa.
Hän nostaa esille elokuvan Hacksaw Ridge -aseeton sotilas – Mel Gibsonin elokuvan kristitystä sotilaasta, joka kieltäytyy tarttumasta aseisiin toisessa maailmansodassa ja ansaitsee kunniamitalin Okinawan taistelussa pelastamalla 75 miehen hengen. Toisena esimerkkinä hän mainitsee Cabrinin – tässä kuussa ensi-iltansa saaneen Alejandro Gómez Monteverden elokuvan italialaissyntyisestä katolisesta nunnasta, joka haastaa pelätyn New Yorkin pormestarin järjestämään kodin sadoille orpolapsille.
Muita hyviä esimerkkejä voisivat olla Netflixin ortodoksijuutalaisista kertova, yllättäen kansainväliseksi hitiksi noussut israelilainen draamasarja Shtisel (2013-2020) sekä Martin Scorsesen Silence (2016), joka kertoo Japanissa lähetystyössä olevista jesuiittapapeista 1600-luvulla.
Faith and Media Initiativen kyselyyn osallistui lähes 10 000 ihmistä yhdestätoista maasta, joihin kuuluivat USA, Kanada, Meksiko, Brasilia, Italia, Saksa, Iso-Britannia, Turkki, Intia, Japani sekä Nigeria. Tutkimuksessa tehtiin myös 30 syvällisempää viihdeteollisuudessa työskentelevän johtajan haastattelua. Lähes puolet vastaajista oli kristittyjä, loput muihin uskontoihin kuuluvia, ateisteja, agnostikkoja tai mihinkään katsomukseen identifioitumattomia.
Lähteet:
Deseret News/Mariya Manzhos 13.2.2024
faithandmedia.com/research/harrisxentertainment
