Kirjoittanut
Valtakunnanpolitiikassa kaksi kautta mukana olleelle Mika Niikolle paljastui Perussuomalaisten hajotessa vajaa kaksi vuotta sitten, ettei politiikassa viimekädessä ole ystäviä – Sellaisiksi luullut voivatkin yllättäen kääntää selkänsä.
Mika Niikko ei ole aina ollut kiinnostunut politiikasta. Järjestöjohtajana vuodesta 2000 alkaen nuorten asioita ajanut mies joutui mukaan Vantaan kunnallispolitiikkaan vähän vahingossa vuonna 2008. Sitten vuonna 2011 Niikko pääsi läpi eduskuntaan Perussuomalaisten listoilta. Poliitikon elämä ei ole kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista, vaan kansanedustajan sanojen mukaan ennemminkin ”aikamoista taistelua tuulimyllyjä vastaan”.
”Hyväkin asia tulee esille negatiolähtöisesti”
Niikko purkaa Radio Deissä turhautumistaan politiikkaan ja mediaan.
– Niiden kahdeksan vuoden aikana, jotka olen ollut valtakunnanpolitiikassa, yhtään uutista tai juttua ei ole tehty yli kymmenen vuotta tekemästäni nuorisotyöstä tai niistä asioista, joita olen ajanut intohimoisesti eteenpäin. Niistä asioista, joita eduskunnassa olen saanut läpi, ei tehdä koskaan positiivista uutista. Se, että hyväkin asia tulee esille aina negatiolähtöisesti, on ollut minulle suuri pettymys.
Kansanedustajan mukaan ihmisten avoimuutta käytetään tiukan paikan tullen helposti hyväksi politiikan kentillä.
– Myös omassa puolueessa raadollisuutta on hyvin paljon. Vaikka siellä on hyviäkin ystäviä, ne ystävyydet eivät ole pääosin aitoa ystävyyttä. Meidän eduskuntaryhmähän hajosi vajaa kaksi vuotta sitten. Luulin tuntevani ne kansanedustajat, joiden kanssa olin tehnyt kuusi vuotta yhteistyötä. Olimme jakaneet monia asioita. Yhdessä yössä kaikki muuttui ja osa heistä ei edes tuntenut minua enää. Kyllä se tuntuu tosi pahalta. Kun itse yritin lähestyä joitakin henkilöitä, minulle suorastaan käännettiin selkä ja lähdettiin kävelemään poispäin. Silloin ymmärsin sen, että ei täällä politiikassa mitään ystäviä ole.
Niikon kokemus on, ettei seurakunnistakaan usein löydy kovin monia rinnallakulkijoita jakamaan toisten kipua. Vuonna 1991 uskoon tullut mies löysi kuitenkin Korson helluntaiseurakunnasta muutamia pääosin vanhempia seurakuntalaisia, jotka tukivat häntä vaikealla uskon alkutaipaleella.
Menneisyyden haamut kummittelivat pitkään
Mika Niikon lapsuus ei tarjonnut parhaita mahdollisia lähtökohtia elämään. Hän joutui 12-vuotiaana yhdessä sisarustensa kanssa lastenkotiin vanhempiensa eron seurauksena. Sitten alkoivat päihdeongelmat.
– Menimme sisarusteni kanssa kesäksi asumaan telttaan Vantaan leirintäalueelle. Syksyn tullessa sosiaaliviranomaiset veivät meidät lastenkotiin, koska äidillämme ei ollut asuntoa. Olimme siellä puolisen vuotta, kunnes äiti sai asunnon takaisin. Olin vähällä menehtyä jo ensimmäiseen humalaan 12-vuotiaana – Sain alkoholimyrkytyksen ja sammuin lumihankeen, mistä minut ongittiin ja pelastettiin. Vauhti vaan kiihtyi ja 15 -vuotiaana minulla oli jo kova meno päällä.
Niikko paljastaa, että hänen suurin haavansa on ollut pettymys omaan itseen.
– Huomasin, etten välttämättä ikinä kykene suorittamaan tätä elämää sillä tavalla, mitä jotkut minulta odottivat. Itsessäni tapahtuva muutos oli hirveän hidasta. Vaikka uskoontulon kautta sain rauhan ja vapauden, painetilanteissa vanha luonto tuli nopeasti esiin. Mennyt elämäni kummitteli ja kiusasi ja pyrki jatkuvasti nousemaan esiin. Sitä kesti muutaman vuoden. Aina kun käännyin Jumalan puoleen, voitto kiusauksista tuli joko yksin tai jonkun toisen kautta, joka rukoili puolestani.
Kansanedustaja kertoo, että hänellä oli uskoon tullessaan liian paljon odotuksia itseään kohtaan.
– Kun olin epäonnistunut jossain, ajoin välillä autolla jonnekin kauas yksinäni, pysäytin auton tienposkeen ja rähjäisin Jumalalle. Joskus menin metsään huutamaan Jumalle, että missä olet, tämä juttu ei toimi, mulla on niin huono olo taas. Pystyin purkautumaan Hänelle. Ihminen, joka on kasvanut kieroon yli kymmenen vuotta ja tehnyt paljon vääriä valintoja, menee sisältäpäin pahasti rikki. Jossain vaiheessa se tulee esille. Jos ei pääse hoidattamaan itseään Jumalan läsnäolossa, niin ei elämästä tule mitään. Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että niitä menneisyyden haamuja käytiin joitain vuosia läpi, Niikko summaa.
Jippu & Rainer Friman ja ihmisen ääni Radio Deissä joka keskiviikko kello 16.05 ja uusintana tiistaisin kello 22.05.
Mika Niikko Jipun vieraana keskiviikkona 20.3.2019 Jippu ja ihmisen ääni -ohjelmassa – Kuuntele ohjelma.
