Kirjoittanut
Radio Dein Viikon debatti tarttui mediatapetilla noin viikon ajan pysytelleeseen aiheeseen, aborttia koskeviin lakialoitteisiin. Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset vaativat samanaikaisissa aloitteissaan lakiin kirjattavaksi hoitohenkilökunnalle oikeutta kieltäytyä raskauden keskeytykseen osallistumisesta painavista omantunnon syistä. Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) ja kansanedustaja Pauliina Viitamies olivat debatissa lainvoimaisesta valinnanmahdollisuudesta hyvin erimielisiä.
Arkadian arkaan vesilasiin pääsi viime viikon lopulla pieni tornado, kun eduskunnan suuressa salissa kiisteltiin oikeudesta kieltäytyä abortista. Eduskuntakäsittelyn – ja toisaalta Radio Dein laajan soittokierroksen perusteella – kävi ilmi, että mikään puolue ei ole laatinut omantunnon kysymyksestä sitovaa puoluekantaa ja että ehdotuksen puoltajia ja vastustajia on halki puoluekentän. Käsitykset eivät noudata edes hallitus–oppositio -rintamaa. Toisaalta kristillisdemokraattien aloitteessa oli keskiviikkona vain kuusi nimeä.
Salikeskustelussa tunteet pinnassa esiintynyt ensimmäisen kauden kokoomusedustaja Sanni Grahn-Laasonen perui viime metreillä osallistumisensa Radio Dein Viikon debattiin. Abortista kieltäytymisen oikeutta usealla vaalikaudella peräkkäin ajanut sisäministeri Päivi Räsänen kävi Grahn-Laasosen kanssa suorasanaista aborttidebattia tiistaina blogirintamalla, mutta ehti myös suoraan radiolähetykseen puolustamaan puolueen esitystä.
Lakiuudistuksen vastustajien yksi pääargumentti on ollut se, että abortista kieltäytymisen mahdollisuus avaisi pandoran lippaan, jonka jälkeen hoitoammattilainen voi perustellusti kieltäytyä hoitamasta periaatteessa ketä tahansa omatuntoon vedoten. Räsänen kuitenkin näkee vakaumuksissa kolossaalisia kokoeroja korostaen, että abortti ei ole mikä tahansa kysymys, vaan koskee elämää ja kuolemaa.
– Mielestäni tässä täytyy olla sillä lailla tiukka, ettei todellakaan (hyväksytä vakaumukseksi) mitä tahansa. Kyllä lääkärillä on velvollisuus hoitaa potilasta, vaikka hän olisi esimerkiksi rikollisella tavalla itsensä sairastuttanut tai olisi osallisena jossain rikollisessa teossa. Se on ihan selvä, se kuuluu lääkärin perusetiikkaan. Mutta lääkärillä ei tule olla velvollisuutta toimia niin, että hän surmaa potilaan. Tämä aborttikysymys on sillä lailla edelleenkin ristiriitainen kysymys, että mihin me vedetään se ihmisyyden alun raja. Missä vaiheessa ajatellaan, että ihminen on ihminen, jota on suojeltava? Tässä meidän on tunnustettava, että on erilaisia näkemyksiä. Erilaisia näkemyksiä on kunnioitettava.
Nykykäytäntöä voi kutsua perustelluksi villiksi länneksi. Radio Dein saamien tietojen mukaan riippuu täysin ylihoitajan vaivihkaisesta suopeudesta, voiko esimerkiksi sairaanhoitaja olla edistämättä aborttia. Myös gynekologian opintoihin ei ole asiaa, jos koulutukseen hakija ei ole valmis keskeyttämään raskauksia. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Grahn-Laasonen väittää silti Iltalehden blogissaan nykykäytännöstä toista.
– Julkisen terveydenhuollon piirissä ei ole tällä hetkellä mitään operaatiota, josta hoitohenkilökunta voisi kieltäytyä uskontoon tai vakaumukseen vedoten. Ei voida ajatella, että lääkärit ja hoitavat alkaisivat tulevaisuudessa valikoida, mitä operaatioita tekevät ja keitä hoitavat.
Euroopan neuvosto on kehottanut taannoin jäsenmaitaan turvaamaan oikeuden eettiseen vakaumukseen jopa työvuorolistatasolla. Lääkäreiden vannoma Hippokrateen vala taas kieltää elämän lopettamisen. Abortista voi kieltäytyä kaikissa länsimaissa paitsi Suomessa ja Ruotsissa. Räsänen kutsui viikolla blogissaan Suomea tässä mielessä takapajulaksi. Pauliina Viitamies sallisi periaatteessa oikeuden kieltäytyä, mutta ei kuitenkaan lakiin nojautuen. Hän pelkää, että jos saa valita, valinnanvapautta käytetään väärin ja pitää lainmuutosta liian järeänä keinona.
– Tämä avaa kyllä portin kaikenlaiseen valinnanmahdollisuuteen. Olen huolissani siitä, että nyt lähdetään ensin liikkeelle siitä, että tämä on tämä vakaumus (abortti on väärin), jonka perusteella ei tarvitse tehdä. Seuraavassa vaiheessa on joku vakaumus, että ei tarvitse hoitaa murhamiehiä tai ei tarvitse hoitaa maahanmuuttajia. Onko jokaisella olemassa vastavantyyppinen vakaumus, mikä oikeuttaa valikoimaan työnsä? Mielestäni tietenkään ei ole.
Viitamies sanoo ymmärtävänsä abortin tappamisena näkevää vakaumusta periaatetasolla, mutta näkee sen ammatinvalintakysymyksenä.
– Ymmärrän tämän elämän ja kuoleman kysymyksen. Jos ihminen haluaa lääkäriksi, niin kyllähän siinä vaiheeessa ihminen tietää sen, että mikä on hänen oma kantansa näihin asioihin. En usko, että kaikien on välttämättä erikoistuttava juuri gynekologiaan, jos on tällainen ehdoton kieltäytyminen.
Voit kuunnella Räsäsen ja Viitamiehen Viikon debatin tästä
