Uusi testamentti on täynnä kertomuksia ja opetuksia, jotka ohjaavat monikulttuurisuuden keskellä navigoinnissa.
Mikä teki kristillisyydestä vaarallista ja räjähtävää? Miksi ihmiset ymmärsivät evankeliumin helposti ensimmäisellä vuosisadalla? Miten viesti levisi niin nopeasti? Saulus Tarsolaisen tarina auttaa valaisemaan kaikkia edellä mainittuja kysymyksiä. (Apostolien teot 9:1–19)
Saulus oli fariseus ja kunnioitettava juutalainen. Hän oli myös nuori, täynnä energiaa ja mahdollisuuksia. Hän janosi totuutta ja uskoi vahvasti, että juutalaisuus oli ainoa oikea uskonto. Hän myös ajatteli oman kulttuurinsa olevan ainoa oikea kulttuuri.
Toisin kuin nyt, ensimmäisellä vuosisadalla kulttuurin ja uskonnon erottaminen ei ollut mahdollista. Uskonto muovasi kulttuuria. Uskonnolliset säädökset vaikuttivat ihmisten syömiseen, vuorovaikutukseen, kaupankäyntiin, lasten kasvatukseen, avioliittoon ja elämäntapoihin kokonaisvaltaisesti.
Saulus oli vihan, itsesuojelun, tekopyhyyden ja ennakkoluulojen sokaisema.
Sauluksen uskonto ja kulttuuri oli juutalaisuus. Hän oli fariseusten fariseus. Kun kristinuskon sanoma alkoi levitä ja kantautui Sauluksen korviin, hän ei hyväksynyt sitä vaan vastusti sitä koko voimallaan.
Saulus kantoi ilolla Stefanoksen kivittäjien viittoja. Hän hyväksyi tämän kuoleman ja otti kristittyjen vainon henkilökohtaiseksi projektikseen. Hän matkusti Israelissa vangitakseen kristittyjä. Kun hän näki sanoman leviävän Israelin rajojen ulkopuolelle, hän lähestyi ylipappia ja pyysi lupaa matkustaa ulkomaille vangitakseen messiaanisia juutalaisia. Hän toisi heidät takaisin Israeliin kahleissa.
Saulus, kulttuurinsa puhdistaja
Sauluksen tehtävänä oli pitää maansa, kulttuurinsa ja uskontonsa turvassa ulkopuolisilta vaikutuksilta. Hän ei halunnut juutalaisuutensa tahriintuvan toisiin filosofioihin ja ideologioihin. Hän oli opiskellut tätä tehtävää varten.
Kristinusko opettaa, että Jumalan rakkauden ja Jeesuksen Kristuksen työn kautta, hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta, kaikki häneen uskovat saavat ikuisen elämän eivätkä joudu kadotukseen. Stefanoksen puhe (Ap. t. 7) vihastutti tämän aikalaiset, koska hän julisti, ettei Herran temppeli ollut enää Salomon temppeli, sillä temppelin fyysiset rajat olivat rikkoutuneet. Esirippu oli repeytynyt. Jumala ei enää asunut ihmiskäsin tehdyissä rakenteissa. Ei ollut enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei miestä eikä naista, ei vapaata eikä orjaa. Kaikki olivat nyt Jumalan rakkauden, Jeesuksen uhrin ja ylösnousemustoivon arvoisia.
Kristus nousee Herrana kaikkien kulttuurien yläpuolelle.
Saulus ei hyväksynyt tätä sanomaa. Hän oli kuullut sen monia kertoja, varmasti myös Stefanokselta. Silti hän päätti vainota niitä, jotka julistivat Messiaan tulleen pelastamaan maailman. Heidän mukaansa Messiaan tuoma pelastus ei kuulunut vain juutalaisille vaan myös muille kansoille ja kulttuureille. Sauluksen rakastamaa uskontoa ja kulttuuria uhkasi nyt häviäminen, sillä kristinusko levisi kulovalkean tavoin.
Kun Saulus päätti ylittää Israelin rajat vainotakseen kristittyjä, hän kuitenkin kohtasi Jeesuksen. Saulus on Uudessa testamentissa yksi viimeisistä henkilöistä, jotka Jeesus kohtaa ylösnousemuksensa jälkeen. Kuten kaikki kohtaamiset Jeesuksen kanssa, myös tämä kohtaaminen tuo meille syvän ja vahvan sanoman.
Jeesus muuttaa Sauluksen elämän
Kun Jeesus kohtaa Sauluksen, hän kysyy: ”Miksi vainoat minua?” Usein tulkitsemme tämän kysymyksen kohdistuvan vain Saulukseen. Koska kysymyksen esittää Jeesus, haluan lähestyä tätä keskustelua näkökulmasta, joka liittyy evankeliumin ytimeen. Saulus suhtautui omaan kulttuuriinsa ylisuojelevasti. Voiko meillä joskus olla samankaltainen asenne erilaisuutta kohtaan? Onko meillä kulttuurisia tapoja, jotka hidastavat Jumalan työtä Suomessa?
Jeesuksen kohtaaminen aiheutti Saulukselle fyysisen trauman: tämä sokeutui. Kolmeen päivään Saulus ei syönyt eikä juonut. Jeesus ilmestyi Ananiakselle kertoakseen, että tämän tuli mennä Sauluksen luo, joka jo rukoili Jeesusta. Ananias suhtautui Saulukseen kuin viholliseen. Hän ei halunnut kohdata tätä, koska tiesi kuka Tarsolainen oli. Jeesus selitti Ananiakselle, että Sauluksesta tulisi avaintekijä tunnustamaan Jeesuksen nimeä maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Ananias ymmärsi miehen muuttuneen. Niinpä hän totteli – Jeesuksen käsky on rakastaa vihamiehiäkin.
Saulus oli vihan, itsesuojelun, tekopyhyyden ja ennakkoluulojen sokaisema. Jeesus paransi monia sokeita, joille hän myös julisti syntien anteeksiantoa. Voimmekin nähdä selkeän yhteyden Saulin synnin ja sokeuden välillä. Saulus vihasi kristittyjä. Hänen sokeutensa edustaa hänen jyrkkyyttään ja haluaan säilyttää asiat ennallaan. Hänen ”oikeaoppisuutensa”, perinteensä ja kaikki hänen tekemänsä uhraukset ollakseen esimerkillinen juutalainen tekivät hänestä ennakkoluuloisen ja vihaavan miehen.
Jumala ohjaa sinua rakastamaan vieraista maista tulevia ihmisiä ympärilläsi.
Saulus kuitenkin kohtasi Jeesuksen. Ananiaksen asettaessa kätensä Sauluksen silmille julistaen Jeesuksen nimeä mies sai näkönsä takaisin. Hän myös täyttyi Pyhällä Hengellä. Hänen silmiltään putosivat suomut, ja hän oli vapaa synnistään. Hän ei ollut enää Jeesuksen vainooja vaan Jeesuksen opetuslapsi.
Jumala niin rakasti maailmaa
Saulus ymmärsi Jumalan rakkauden ja tunsi Jumalan armon. Hän oli ollut oman syntinsä sokeuttama, mutta kun hän kohtasi Jeesuksen, hänen elämänsä muuttui. Hän muutti nimensä Paavaliksi, koska pakanoiden oli helpompi tutustua häneen Paavalina. Jeesus kohtasi kulttuuriaan sokeasti rakastavan miehen ja muutti hänet kulttuurisensitiiviseksi, monikielisyyttään hyödyntäväksi evankeliumin julistajaksi.
Saulus oli vihannut ja vainonnut kulttuuriaan muuttavia juutalaisia, mutta sai muuttuessaan uuden sanoman: Jumala rakastaa koko maailmaa. Hän oli ollut valmis vangitsemaan niitä, jotka julistivat Jumalan rakkautta pakanoille. Jeesuksen kohdattuaan Paavali vakuuttui, että Jumalan edessä ei ole enää juutalaista tai pakanaa, miestä tai naista, vaan olemme kaikki yhtä Kristuksessa.
Ytimessä pelastus pakanoille
Uuden testamentin ydin onkin inkarnoitunut Jumala, Jeesus Kristus, joka tulee maailmaan pelastamaan meidät synnistä ja sovittamaan meidät Isän kanssa Pyhän Hengen työn kautta. Näemme, kuinka tämä viesti tekee työtään Sauluksen elämässä. Hän piti itseään Jumalan palvelijana vainotessaan kristittyjä, mutta olikin oman syntinsä, vihansa ja ennakkoluulojensa vuoksi kadoksissa.
Apostolien tekojen seuraavassa luvussa tämä viesti vahvistuu, kun Pietari menee samankaltaisen prosessin läpi (Ap. t. 10). Pietari näkee näyssä, kuinka Jumala tarjoaa hänelle syötäväksi kaikenlaisia eläimiä, joita juutalaisessa kulttuurissa oli pidetty epäpuhtaina. Hän kieltäytyy tästä tarjouksesta, kuten kuka tahansa hyvä juutalainen tekisi, mutta Jumala kehottaa Pietaria syömään ja sanoo jo puhdistaneensa kaiken. Näyn jälkeen Pietari saa kutsun pakanoilta. Vieraillessaan heidän luonaan Pietari saarnaa ja Pyhä Henki vuodatetaan ihmeellisellä tavalla tässä kohtaamisessa.
Kristus sopii kaikkiin kulttuureihin
Uusi testamentti on täynnä kertomuksia ja opetuksia, jotka ohjaavat monikulttuurisuuden keskellä navigoinnissa. Harmillisesti olemme lukeneet Raamattua monokulttuurisesta näkökulmasta vuosisatojen ajan. Nyt kun näemme maassamme ja seurakunnassamme enemmän maahanmuuttajia, voimme kuitenkin ymmärtää paremmin myös Uuden testamentin sosiaalista kontekstia ja sen soveltamista arkielämäämme.
Saulin intohimoinen tarve suojella omaa kulttuuriaan ja omaa uskontoaan johti siihen, että hän näki muut ihmiset uhkana. Hän oli jopa valmis toivomaan omaa kulttuuriaan ja uskontoaan uhkaavien ihmisten kuolemaa. Saulin asenne oli syntinen.
Valitettavasti samankaltaista asennetta on havaittavissa myös kristittyjen keskuudessa, kun kristityt unohtavat Jumalan rakastaneen koko maailmaa, ei vain yksittäistä maata ja kulttuuria. Seurakunnissamme on syrjintää ja häirintää, ja saatamme jopa pitää oikeutenamme puolustaa omaa kulttuuriamme ja perinnettämme muita kulttuureja vastaan, jotka mielestämme tulevat myrkyttämään oman historiamme.
Uudessa testamentissa monikulttuurisuuden keskellä kulkeneet apostolit huomasivat, että Kristus sopii kaikkiin kulttuureihin. Kristus rakastaa kaikkia kansoja ja haluaa pelastaa kaikki. Ei ole yhtä pyhää ruokaa, joka edustaisi kaikkia kristittyjä. Ei ole yhtä ikonia, patsasta, temppeliä, kieltä tai kulttuuria, joka voisi julistaa suoraa yhteyttä Jumalaan. Jotkut opetuslapset ylistävät Jumalaa rumpujen ja tanssin kautta, toiset ylistävät hiljaisuudessa. Osa Jeesuksen seuraajista julistaa innokkaasti lavalta käsin, osa oppii toinen toisiltaan pienryhmäkokoontumisissa.
Vihaaja oppi rakastamaan pakanoita
Saulus halusi olla omassa voimassaan paras juutalainen. Jeesus teki Paavalista apostolin, joka tavoitti pakanat, heidän kuninkaansa ja myös Israelin kansan. Paavali saarnasi ja opetti niin lahjakkaasti, että Uusi testamentti muodostuu pitkälti hänen lukuisista kirjeistään. Hän oli juutalainen juutalaisille ja pakana pakanoille, hän tavoitti pakanat rohkeudella ja myötätunnolla. Hän oli todellinen Jeesuksen opetuslapsi.
Paavali opetti juutalaisia rakastamaan pakanoita, ja hän opetti pakanoille, kuinka rakastaa juutalaisia. Hän ymmärsi, että kaikki ovat yhtä Kristuksessa. Mikä muutos Saulista Paavaliksi! Paavali tiesi, että ilman Vanhaa testamenttia, ilman kirjoituksia, kukaan ei voi ymmärtää evankeliumia. Samalla hän ymmärsi, etteivät yksi kulttuuri ja traditio tai laki riittäneet saavuttamaan maailmaa Jumalan rakkaudella.
Ei yhtä oikeaa kulttuuria
Uusi testamentti ei ohjaa meitä luomaan yhtä uutta kulttuuria, joka yhdistää kaikki vähentämällä muiden arvoa. Paavali ja Pietari eivät hyljänneet omaa juutalaista taustaansa, eivätkä he vaatineet pakanoita tulemaan juutalaisiksi. Kristus nousee Herrana kaikkien kulttuurien yläpuolelle ja antaa todellisen rauhan vallita erilaisten inhimillisten kulttuuristen muotojen keskellä.
Kerran tulevaisuudessa on ihmisiä kaikista kansakunnista ja kaikista kielistä ylistämässä Jumalaa eläen harmoniassa keskenään – miten kaunis kuva taivaasta ja toivon lähde! Meillä on eskatologinen lupaus Kristuksessa. Siihen hetkeen asti meidän täytyy katua syntejämme ja antaa syrjinnän sekä ennakkoluulojen suomujen pudota silmiltämme voidaksemme saada näkömme takaisin, kuten Paavali sai. Evankeliumi ohjaa elämäämme, jotta saavutamme niin monta ihmistä kuin mahdollista, ettei yksikään hukkuisi.
Kirjoittaja on teologi, pastori Oulun helluntaiseurakunnassa ja neljän lapsen isä.
Ketä voit rakastaa yli rajojen?
Kuinka elämämme ja seurakuntamme voisivat heijastaa evankeliumin totuutta kuten Paavali? Meidän täytyy hyväksyä, että Jumala puhdisti pakanat Pyhän Hengen kautta, ja kohdella samalla armolla niitä, jotka keskuudessamme ovat erilaisia kuin me itse.
Elämämme ja seurakuntamme ovat nykyään monikulttuurisia, ja elämme monin tavoin samankaltaisessa tilanteessa kuin Uuden testamentin aikaan elettiin. Kun olemme ruokaostoksilla, kohtaamme monikulttuurisuutta. Kun tulemme jumalanpalvelukseen sunnuntaina, kohtaamme monikulttuurisuutta. Mikä on asenteemme sitä kohtaan? Näemmekö, mitä Pyhä Henki näkee?
Kenties lähimmäisesi kuuluu heimoon, jota ei ole vielä kohdattu evankeliumilla. Ehkä sinä olet kuin Ananias, joka rukoili Saulin puolesta, jotta tämä voisi saavuttaa maailman evankeliumilla. Jumala puhuu sydämellesi anteeksiannosta ja rakkaudesta ja ohjaa sinua rakastamaan vieraista maista tulevia ihmisiä ympärilläsi.
(JC)
