Kirjoittanut
Sekulaarissa Pohjolassa katolilaiset ovat selkeästi vähemmistössä. Pohjolan ensimmäisen ja ainoan kardinaalin ajankohtainen luento kiinnosti isoa joukkoa Ritarihuoneella Helsingissä viime perjantaina.
Heti kärkeen kuitenkin tärkeä korjaus. Anders Arboreliuksen mukaan emme enää elä sekulaaria aikaa.
– Pohjoismaissa elämme itse asiassa jälkisekulaaria aikaa. Sekulaariin verrattuna ihmiset ovat avoimia uskolle ja uskonnolle, hän toteaa.
Tässä avautuu ovi kristilliselle lähetystyölle.
Jälkisekulaari pohjoinen
Kaikki ihmiset Jumalan luomina olentoina kaipaavat pyyteetöntä rakkautta. Tässä on Arboreliuksen mukaan yksi syy sekularismin väistymiseen.
– Ihmiset ovat väsähtäneet sekulaariin ajatteluun. Ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi. Jokin ihmisessä kaipaa Jumalaa, vaikkei tietäisi hänen nimeään. Tämä käy päivä päivältä selvemmäksi.
Moni pohjoisen asukki etsii Jumalaa metsästä. Mennään esimerkiksi luontoon hakemaan hiljaisuutta ja syvempää hengellisyyttä.
– Nykyään pystymme puhumaan asioista avoimesti. Aiemmin, ainakin Ruotsissa, Jumala oli tabu. Elämme tärkeää aikaa kirkon historiassa.
Arboreliuksen mukaan meidän pitäisi havaita avoin ilmapiiri. Nyt on hyvä aika evankelioida. Ihmiset voivat löytää tiensä kirkkoon, jos vain me uskallamme puhua. Aika on kuitenkin erilainen kuin ehkä alkukirkon aikana. Ihmiset haluavat puhua omista kokemuksistaan eivätkä vain abstraktista dogmasta.
– Paavi kirjoitti edellisessä kirjeessään, että meidät kaikki on kutsuttu pyhyyteen. Nimenomaan pyhyyden kokemus on tärkeää jälkisekulaarissa maailmassa.
Yhtä totuutta erilaisille yksilöille
Suuri haaste jälkisekulaarissa ajassa on individualismi eli yksilökeskeisyys. Jokaisella on oma totuutensa ja kokemuksensa. Hengellisyyttä ”kulutetaan” kuten mitä tahansa palvelua tai kulttuurituotetta.
– Sikäli haasteemme ovat samanlaisia kuin sekulaarissa ajassa. Vaikka ihmiset nyt ovat avoimempia uskolle, vaikea kysymys onkin se, miten saamme ihmiset kutsuttua pysyvään yhteen uskoon. Uskon tie on kuitenkin pitkä, Arborelius pohtii.
Toinen haaste on se, miten voimme opettaa ihmisille yhtä tietä ja totuutta ajassa, jossa yksilöllinen kokemus on nostettu tärkeäksi ja totuus muodostuu suhteessa siihen.
– Tähän haluaisin itsekin osata vastata. Lisäksi voi olla vaikea luopua hedonistisista ja materialistisista arvoista. Nostaisin tärkeäksi sen, että ihminen kasvaisi kiinni yhteisöön.
Arboreliuksen mukaan ihmisten arvoja kysyttäessä nousevat yhteys ja yhteisöllisyys tärkeiksi. Ihmiset eivät kuitenkaan tiedä miten se saavutetaan.
– Kulmakiviksi nostaisin Raamatun, messun sekä vahvan yhteisön. Ihmiset tulee kuitenkin kohdata yksilöinä. Kristityillä on vastuu evankelioimisen lisäksi myös johdattaa ihmistä uskon tiellä henkilökohtaisella tasolla.
Anders Arborelius puhui Ritarihuoneella Helsingissä 21. syyskuuta. Lisää Arboreliuksen ajatuksista voit lukea tällä viikolla ilmestyvästä Uudesta Tiestä.
TEKSTI: TUOMAS AUVINEN
