Kirjoittanut
Toimittaja Heli Karhumäki ottaa blogissaan kantaa Kirkko & Kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simolan viimeviikkoiseen pääkirjoitukseen, jossa Simola hehkuttaa Helsingin seurakuntien luottamushenkilöitä, joilta on oikeasti löytynyt myös niin sanotusti munaa, koska nämä ovat poistaneet avustuksia naispappeuteen sekä seksuaalivähemmistöihin nihkeästi suhtautuvilta järjestöiltä.
Taidan kuulu Simolan ajattelussa munattomiin, sillä kannatan kaikkien niiden lähetysjärjestöjen tukemista, jotka ovat sitoutuneet kirkon tunnustukseen, päätöksiin ja lähetysstrategian periaatteisiin, Karhumäki kirjoittaa.
– Arvostan niitä sitkeitä sissejä, jotka lähtevät näiden järjestöjen kautta tukemaan ulkomaisten kirkkojen työtä ja ihmisarvoisen elämän edellytyksiä siellä, missä tukea tarvitaan, Karhumäki jatkaa.
Hän katsoo, että ”kun evankeliumi Jeesuksesta valtaa sydämiä, se vapauttaa väärän häpeän kurimuksesta vähitellen kaikkia ihmisryhmiä, naiset ja seksuaalivähemmistöt mukaan lukien”.
– Jeesuksen rakkauden ja armon opetus on monissa maissa ollut ainut ase alistamisen kulttuurin murtamiseksi. Yksikään lähetysjärjestö ei hyväksy sitä henkistä, fyysistä, taloudellista ja sosiaalista väkivaltaa, joilla naisia tai seksuaalivähemmistöjä poljetaan, ja jo tämän viestin julistaminen on radikaalia ja hengenvaarallista monissa maissa.
– Tämä ankarissa oloissa tehtävä rohkea työ se vasta vaatiikin ”munaa”, mutta se on helppo turhentaa, kun tekee päätöksiä siistin suomalaisen seurakuntatalon valtuustosalissa pullakahveja ryystäen, Karhumäki kirjoittaa.
