Kirjoittanut
Liian läheltä nähty päihdehelvetti kasvatti Kari Kuusistosta päihde- ja vankilatyöntekijän. Vankiloissa hän vieraili jo ennen uskoontuloaan, mutta 20 vuotta sitten vierailut saivat todellisen merkityksen.
Kari Kuusisto, 58, viettää tuplajuhlavuotta, Jeesuksen matkassa mies on kulkenut jo kaksi vuosikymmentä ja 30 vuotta sitten hän perusti ensiapuun ja -hoitoon erikoistuneen yrityksen.
Yrittäjyys pitää Kuusistoa ja tämän Päivi-vaimoa kiireisenä, eikä lomailulle oikein tahdo löytyä aikaa. Yrittäjyyden ohella Kari Kuusiston päivät täyttyvät erilaisista vapaaehtoistehtävistä. Miehen haaveena on jonain päivänä tehdä täyspäiväisesti hengellistä työtä. Haave on piirun verran lähempänä toteutumista nyt, kun hän huhtikuun alussa aloitti Raamattuopiston Pirkanmaan osa-aikaisena aluejohtajana.
Työn vastapainona Kuusiston pariskunta tekee pelto- ja metsätöitä Päivin suvulta peräisin olevalla maatilalla Alavudella. Perheen 25-vuotias, Tampereen yliopistossa opiskeleva Aleksi-poika viihtyy hyvin traktorin ratissa ja on viime vuosina hoitanut tilan kyntö- ja kylvötyöt. Kuusistojen nuorempi poika, 17-vuotias Niklas, on lukiolainen.
– Jumala on ollut meille armollinen sekä avioliitossa että lasten kanssa. Onhan niitä vastoinkäymisiäkin ollut, mutta emme ole jääneet monttupaikkoihin rypemään. Yhdessä olemme saaneet ylhäältä viisautta jatkaa eteenpäin, Kari kertoo kiitollisena.
Esirukousten kannattelema
Kari Kuusiston elämä muuttui syksyllä 2001, kun yksi laulu sai sydämen murtumaan.
– Olimme Aleksin kanssa Tampereen seurakuntayhtymän isä-poikaleirillä, missä yhtenä iltana laulettiin Kirkossa-laulu, jonka sanat: ”Minä tahtoisin isä jo kotiin, isä minua väsyttää” liikuttivat sisintäni. Seuraavana yönä rukoilin Jeesusta elämääni.
Karin uskoontulo syvensi myös Kuusistojen avioliittoa, sillä nyt puolisoilla oli yhteinen arvoperusta. Päivi on kasvanut kristityssä kodissa ja ollut uskossa jo pitkään ja rukoillut miehensä puolesta. Rukoukset ovat kannatelleet miestä jo pienestä pojasta.
– Maria-mummi kuului Lavian helluntaiseurakuntaan. Hän oli aika tiukkapipoinen ja lakihenkinen, mutta kantoi minua ja veljiäni rukouksin. Olen kokenut sen lapsena. Eräänkin kerran, kun kyykäärme puri minua, olin pitkään tajuton sairaalassa, ja kun heräsin, näin enkelin.
Kaksi pikkuveljeäni olen haudannut.
Rukoukselle olikin erityinen tarve, sillä Karin lapsuuden perhettä hallitsi kuningas alkoholi, joka määräsi tahdin. Molemmat vanhemmat olivat alkoholisteja ja lasten elämä oli turvatonta.
– Kaksi pikkuveljeäni olen haudannut. Molemmat kuolivat alkoholiin.
– Tiedän, että minullakin on se geeni, siksi olen hyvin varovainen alkoholin suhteen. En ole absolutisti, mutta tiettyä rajaa en ylitä. Nuorempana menin rajan yli monta kertaa, mutta uskoontulon jälkeen tilanne muuttui, Kari kertoo.
Lapsuus motivoi päihdetyöhön
Päihteet veivät Karin vanhemmat hautaan ennen aikojaan. Isä kuoli jo 54-vuoden iässä ja äiti reilu kymmenen vuotta sitten.
Vanhemmat olivat eronneet, kun Kari oli alle kouluikäinen. Äiti avioitui uudestaan pojan ollessa 8-vuotias. Isäpuolestaan Kari on kiitollinen, sillä tämä huolehti perusasioista ja pyrki tarjoamaan lapsille kodin.
– Äidin kuoleman jälkeen löysin hänen päiväkirjastaan tekstin: ”Pidä sää Herra huolta mun kakaroista, kun en itse pysty.” Tiedän, että äitikin oli rukoillut puolestani. Se tuntui hyvältä.
Kari Kuusisto on nähnyt päihdehelvetin liian läheltä, siksi hän haluaa auttaa päihdekoukussa olevia tekemällä vapaaehtoisena päihde- ja vankilatyötä.
– Katutyö on aina ollut lähellä sydäntäni, sillä lapsena vietin paljon aikaa kadulla.
Oman taustansa vuoksi Karin on helppo päästä asunnottomien, päihteiden käyttäjien ja vankien kanssa yhteyteen, sillä he tietävät, että hänen ymmärtävän heitä. Kari myös kantaa miesten asioita Jumalalle ja tarvittaessa johdattaa ristintielle.
Vankilalähetti
Vankilamaailmaan Kari tutustui pikkuveljensä Kaitsun kautta, jota hän kävi katsomassa tämän istuessa tuomiotaan. Päihderiippuvainen veli oli vuosikausia vankilakierteessä. Kaitsun kuoleman jälkeen Kari yllättyi tutkiessaan veljensä kännykkää, sillä sieltä löytyi tekstiviestejä, joissa Kaitsun kaverit pyysivät tältä esirukousta.
– Se puhutteli minua. En tiedä, näenkö pikkuveljeni rajan tuolla puolen, mutta toivon sitä, Kari pohtii.
Vankilatyö alkoi jo ennen Karin uskoontuloa, mutta usko toi työlle syvemmän merkityksen: Jumalasta kertominen. Nykyään Karilla on virallinen vapaaehtoisen vankilatyöntekijän status. Hän vierailee säännöllisesti vankiloissa Tampereen eteläisen seurakunnan lähettämänä. Kylmäkosken vankilassa hän käy pitämässä raamattupiiriä ja jumalanpalveluksia yhdessä seurakunnan työntekijän kanssa. Tarvittaessa hän kuskaa Köyliön ja Vilppulan vankilan vankeja lääkärikäynneille tai hoitamaan asioita ja on heitä vastassa, kun he pääsevät lomalle tai vapautuvat vankilasta. Toisinaan vangeilla ei ole kotia, mihin heidät voisi viedä vankilasta päästyään.
Kutsumus työhön on tärkeää, pelkkä innostus ei riitä.
– Silloin jätän heidät keskustorille, mikä tuntuu aika kovalta. Tekisi mieli pyytää kotiin, mutta vaimon kanssa on sovittu, ettei vankeja tai muita tuettavia päihderiippuvaisia tuoda kotiin. Haluan varjella perhettäni.
Ilman Jumalaa vankilaan ei ole menemistä, sen Kari tietää. Omassa voimassa työstä ei tulisi mitään. Kun Kari menee vankilaan, hän tietää vaimonsa rukoilevan puolestaan. Myös kutsumus työhön on tärkeää, pelkkä innostus ei riitä.
T-paitaevankeliointia
Joitakin vuosi sitten Kari sai ajatuksen teettää t-paitoja, joissa olisi risti keskellä ja sanat: ”Tiedän Lunastajani elävän”. Vasta myöhemmin hänelle selvisi, että teksti löytyy Raamatusta Jobin kirjasta (Job. 19:25)
T-paitoja on jaettu paljon vankiloissa ja vankilan ulkopuolella.
– Olen lähettänyt paitoja ilmaiseksi. Jos joku kysyy, miten voisi paidastaan maksaa, sanon, että maksu hoituu siten, että todistaa Jeesuksesta sille, joka kysyy jotain paidan tekstistä.
Maksu hoituu siten, että todistaa Jeesuksesta
Paitoja on painettu satoja.
– Tarkkaa lukua en osaa sanoa, 500 meni rikki jo vuosia sitten. Koen, että Jumala on sanonut, ettei minun tule pitää lukua määristä, jotta en ylpistyisi. Paidan viesti on yksinkertainen: Jeesus elää!
Kari on auttanut monia entisiä vankeja siviilielämän alkuun. Välillä miehet kysyvät, mitä he voisivat tehdä vastapalveluna.
– Olen toisinaan pyytänyt miehiä jakamaan traktaatteja, jotta evankeliumi menisi eteenpäin, Kari.
Evankeliumin eteenpäin vieminen on Kari Kuusistolle sydämen asia. Yhtenä uutena välineenä evankelioinnissa on Elämäntiellä-podcastit, joita hän on tehnyt yhdessä musiikkievankelista Pertti Kallion kanssa. Pertin kanssa Karilla on pitkä yhteinen taival. Yhdessä he ovat kiertäneet evankeliumin asialla, Pertti on laulanut ja Kari säestänyt – omien sanojensa mukaan korvakuulolta, sillä nuotteja hän ei tunne.
