Kirjoittanut
– Pysyäkseen terveellä pohjalla, karismaattinen hengellinen liike tarvitsee tuekseen hyvän ja vastuullisen vanhemmiston, sanoo käytännön karismaattisuuteen perehtynyt rovasti Heikki Hilvo.
Hengellisen johtajuuden ja karismaattisuuden kysymyksiä tutkinut Suomen Lähetysseuran aluekoordinaattori Heikki Hilvo arvioi terveen ja epäterveen karismaattisuuden eroja Radio Dein Viikon debatti -ohjelmassa keskiviikkona.
Hilvo painotti, että vahvalla karismaattisen liikkeen johtajalla on heikot edellytykset menestyä työssään, ellei hänen taustallaan ole vahvaa ja osaavaa johtoryhmää tai hän ei suostu tällaista taustaryhmää kuuntelemaan.
– Alkuprosessissa tarvitaan vahvan näyn ihmisiä, mutta jossain vaiheessa vahvan näyn ihmisen pitää suostua kuuntelemaan seurakuntaansa. Johtajan ja seurakunnan yhteiselo on tärkeää. Johtajan pitää pystyä katsomaan taakseen ja tutkimaan, kuinka lauma voi, Hilvo arvioi.
Hilvon mukaan ajan tasalla oleva yhteisön johtoryhmä voi auttaa karismaattisen yhteisön johtajaa korjaamaan suuntaansa, jos hän erkaantuu seurakunnasta tai alkaa viedä toimintatapoja ja työtä epäterveeseen suuntaan.
– Johtajan on aina kysyttävä seurakunnaltaan, olenko vielä oikealla tiellä, kuljenko vielä oikeaan suuntaan, oletteko vielä takanani.
Hilvon mielestä karismaattinen liikehdintä vetää usein puoleensa vahvoja persoonallisuuksia, joita kiehtoo vallankäyttö.
– Johtajan on oltava riittävän rohkea kulkemaan edellä pitkin huojuvaa riippusiltaa, mutta hänen on myös oltava riittävän nöyrä kuuntelemaan neuvoja, joita hänelle annetaan.
Jos johtaja kieltäytyy tyystin ottamasta vastaan neuvoja ulkopuolelta, Hilvon mukaan kyse voi olla luonnehäiriöisestä ja narsistisesta persoonasta.
”Väärinkäytökset tulisi viheltää poikki jo ennen kriisiä”
Viikon debatissa Hilvon kanssa suorassa lähetyksessä keskustellut Agricola-liikkeen pappi Teemu Laajasalo Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnasta uskoo, että karismaattisen saarnaajan vahvasta egosta voi olla hyötyäkin, kunhan sitä ei päästetä vapaasti valloilleen.
– Jumala voi käyttää myös meidän narsismia hyväkseen. Kyse voi olla ikään kuin ”esillä olon lahjasta”, jota on kuitenkin seurakunnassa tarkkaan valvottava.
Laajasalon mielestä karsimaattiselle johtajuudelle on edelleen paikkansa, etenkin luterilaisessa kirkossa, jossa suojarakenteista on tullut hänen mukaansa jopa itsetarkoitus.
– Jos valta on täysin hajautettua ja niin sanottua näennäisdemokratiaa, niin en usko että se toimii, Laasalo huomautti.
– Johtajuus ei voi kuitenkaan koskaan olla yhden miehen show. On tärkeä arvioida, mikä rakentaa seurakuntaa. Väärinkäytökset pitäisi osata viheltää riittävän aikaisin poikki – on ikävää, jos se tapahtuu vasta yhteisön kriisin kautta.
Radio Dein Viikon debatti kuullaan uusintana keskiviikkona 7.9. klo 13-14 ja yöllä klo 01-02.
