Helluntailaiset hyväksyvät missä tahansa kristillisessä kirkossa uskoontulon jälkeen toimitetun upotuskasteen.
Evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen helluntailiikkeen neuvotteluvaltuuskunnan syystapaamisessa viime marraskuussa puhuttiin kasteesta. Helluntailainen valtuuskunta totesi, että liikkeessä voidaan hyväksyä luterilaisen papin toimittama upotuskaste aikuiselle, esimerkiksi uskoon tulleelle maahanmuuttajalle tai rippikoululeirille osallistuvalle seurakuntaan kuulumattomalle nuorelle. Kysymyksen kasteesta oli esittänyt neuvotteluvaltuuskunnan luterilainen delegaatio, jota johtaa piispa Irja Askola.
– Tällaisessa tapauksessa kastekäsitystemme erilaisuus ei nouse ongelmaksi, sillä henkilön usko on syntynyt ensin ja hän on sen jälkeen itse halunnut kasteen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja se on suoritettu upottamalla, helluntailaisten ryhmän puheenjohtaja, Tampereen helluntaiseurakunnan johtava pastori Usko Katto referoi helluntailaisten vastausta.
Hän ei näe suurta vaaraa sille, että kastetta pyytänyt henkilö voitaisiin luterilaisessa seurakunnassa kastaa ilman henkilökohtaista uskoa.
– Eivät luterilaisetkaan kasta aikuista tai nuorta ilman keskustelua ja kristinuskon perusteiden opetusta. Lisäksi tällainen kasteen pätevyyden arviointi nousee käytännössä esille vain henkilön siirtyessä seurakunnasta toiseen, ja hänen uskonsa ja uskoontulonsa tulee silloin kyllä ilmi.
Eroavaisuudet liittyvät ihmiskäsitykseen
Luterilaiset muistuttivat helluntailaisia siitä, että he hyväksyvät baptististen kirkkojen upotuskasteen eivätkä edellytä uudelleen kastamista niiltä uskovilta, jotka näistä yhteisöistä pyrkivät luterilaisen seurakunnan jäseniksi. Tähän vedoten luterilaiset ovat perinteisesti toivoneet, että baptistisissa kirkoissa puolestaan tunnustettaisiin sylilapselle ja aikuiselle valelemalla toimitetun kasteen pätevyys.
Usko Katto ei näe perusteita muuttaa helluntailiikkeen nykylinjausta.
– Totesimme, että Raamatun mukainen järjestys on mielestämme evankeliumin kuuleminen, sen vastaanottaminen ja uskon syntyminen. Vasta sen jälkeen voidaan kastaa. Näin ollen kastetta ei voida suorittaa vauvalle eikä se mielestämme ole tarpeenkaan. Tässä yhteydessä totesimme eroavaisuuden liittyvän ihmiskäsityksiimme.
– Kasteen muodosta ajattelemme, että upottaminen on alkuperäinen tapa ja olennainen osa kasteteologiaa; onhan se vertauskuva vanhan elämän hautaamisesta. Siksi käytännöstä on syytä pitää kiinni, ellei sille ole esimerkiksi kastettavan terveydentilaan liittyvää estettä, Katto sanoo.
Evankelis-luterilaisten ja helluntailaisten yhteinen neuvotteluvaltuuskunta on toiminut vuodesta 1996. Se kokoontuu kahdesti vuodessa. Neuvotteluvaltuuskunnalla ei ole itsenäistä päätösvaltaa, mutta ryhmät voivat viedä asioita päätettäväksi omille taustayhteisöilleen.