Kirjoittanut
Kuolemanpalvonta lisääntyy Yhdysvaltain etelänaapurissa. Toisin kuin monet muut latinalaisen Amerikan maat, Meksiko ei ole koskaan kohdannut voimakasta herätystä.
Joka kuukauden ensimmäisenä päivänä Meksikon pääkaupungin Méxicon Tepiton kaupunginosan kaduilla velloo uskonnollinen kulkue. Mukana on perheitä, lapsia ja aikuisia huumeliigojen tatuoitujen katutaistelijoiden kanssa. Ihmiset kantavat patsaita, joissa luuranko on puettu samanlaiseen kaapuun kuin esimerkiksi Maria, Jeesuksen äiti.
Väkijoukko palvoo Santa Muertea, pyhää kuolemaa.
Santa Muerte oli 1700-luvulla epäjumala, jolta jätetyksi tulleet vaimot rukoilivat kostoa petollisille aviomiehilleen ja heidän rakastajattarilleen. Nyt sitä palvotaan erityisesti Meksikon tuhansia kuolonuhreja vaatineen huumesodan riivaamilla seuduilla. Se on köyhien, rikollisten, prostituoitujen ja homojen ystävä.
Juuri rikollisten maailmassa Santa Muerten palvonta on muodostanut helvetillisen oravanpyörän. Jengisodissa toivotaan menestystä kiduttamalla ja tappamalla viattomia ihmisiä maksuksi palveluksista. Sitten uhrattujen läheiset rukoilevat samaa jumalatarta kostamaan rikollisille.
”Jeesusta vahvempi”
Katolinen kirkko on tuominnut Santa Muerte -kultin vaarallisena harhaoppina. Tällä ei kuitenkaan ole ollut sanottavaa vaikutusta kultin leviämiseen. Jo arviolta kahdeksan miljoonaa meksikolaista palvoo säännöllisesti epäjumalatarta.
– Kuolemanpalvonta on aikanaan kehittynyt vastineeksi katolisen kirkon opille, pitkään latinalaisessa Amerikassa asunut kehitysyhteistyön asiantuntija Ari Joensuu valottaa.
Kun Meksiko kohtasi 1990-luvulla taloudellisen romahduksen, moni keskiluokkainen perhe köyhtyi yhdessä yössä. Huumekartellien valta on vain lisääntynyt ja luottamus niin järjestäytyneeseen yhteiskuntaan kuin kirkkoonkin monin paikoin rapautunut.
Santa Muerte on monelle viimeinen toivo. Sen uskotaan olevan muita pyhimyksiä ja jopa Jeesusta vahvempi.
Uskonnot sekoittuvat
Meksiko on katolilaisuuden jättiläinen, ja evankelisia kristittyjä on vain noin kahdeskymmenesosa maan asukkaista.
Ari Joensuu ei osaa arvioida, miksei Yhdysvaltojen rajanaapuri ole päässyt kostumaan enempää maailman evankelisen kristillisyyden keskuksen vaikutuksesta.
– Meksikossa on vahva luonnonuskontoihin ja inkakulttuuriin, ja toisaalta katoliseen kirkkoon nojaava perinne, Ari Joensuu kuvailee.
Evankeliset seurakunnat ovat silti vahvistuneet maassa viime vuosina; ne kasvavat muutaman prosentin vuosivauhdilla. Vielä vuonna 1960 evankelisia oli pari prosenttia väestöstä, viidessäkymmenessä vuodessa suhteellinen määrä on kolminkertaistunut. Maassa tehdään yhä kristillistä lähetystyötä, mutta pääosin seurakunnat ovat omavaraisia.
Lähteet: BBC, Huffington Post, National Geographic ja Iltalehti
