Kiire on tunne siitä, että tekemistä on enemmän kuin aikaa. Tunne voi olla innostava, jos tietää, että tilanteesta selvitään. Ahdistavaksi se muuttuu, kun huomaa, ettei kaikkea ehdi tehdä.
Jokainen ihminen saa syntymälahjanaan Jumalalta aikaa, vaihtelevan määrän elinpäiviä. Kaikki meistä joutuvat myös päivittäin ratkaisemaan, miten tuon saamansa ajan käyttävät. Monille haaste on saada aika riittämään kaikkeen, toiset taas tuskailevat ajan hidasta kulkua, jos elämässä ei tunnu olevan tarpeeksi sisältöä.
Ymmärrä ajan arvo. Sanonnan mukaan aika on rahaa, mutta todellisuudessa kukaan meistä ei pysty ostamaan itselleen lisää aikaa. Vuorokaudessa on täsmälleen yhtä paljon minuutteja, olipa rikas tai köyhä. Sen vuoksi aika saattaakin olla hektisen maailmamme kallisarvoisin resurssi, ja sitä tulisi käyttää oikein.
Jokainen voi vaikuttaa itse omaan elämänhallintaansa ja sitä kautta ajankäyttöönsä. Jos ajankäyttömme ei pysy tasapainossa, aika alkaa hallita meitä emmekä me aikaa. Silloin siirrymme nopeasti hyvinvoinnista uupumukseen.
Mille päätit tänään sanoa kyllä ja mille ei?
Opi Jumalan ajatus ajasta. Tasapainon etsimisessä on tärkeää ymmärtää ajan hengellinen merkitys. Raamatun ydinsanoma on, että ajallinen elämä tulee käyttää ikuisuuden kannalta oikein.1
Iankaikkisuusperspektiivistä elämämme on vain tuulenhenkäys.2 Raamatun mukaan meidän tulisikin elää tässä hetkessä ”juuri nyt” -periaatteella, sillä ”juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä”,3 sekä luottavaisina tulevaisuuteen kurottaen ”jo nyt” -periaatteella, sillä vaikeuksienkin keskellä turvamme on Jumalassa.4
Raamatusta voidaan ymmärtää, että Jumala toivoo meidän voivan hyvin, niin että ”sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä”.5 Jumala myös antaa elämäämme erilaisia aikoja ja on säätänyt niille rajat. On lohdullista, etteivät haastavat ajat kestä ikuisesti.6 Toisaalta vastoinkäymiset muodostavat sen kontrastin, jonka kautta hyvien aikojen merkitys kirkastuu.
Paavalin kirjeistä löytyy paljon käytännöllisiä ohjeita elämää varten. Osa näistä koskee juuri oikeanlaista ajankäyttöä. ”Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha.”7
Priorisoi arvojesi mukaan. Paavalin pelko väärästä ajankäytöstä oli ja on edelleen aiheellinen, sillä myös uskovien ajankäyttö kohdistuu helposti epäolennaisiin tai jopa vääriin asioihin. Toivomme on kuitenkin siinä, että sydämen usko vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.8 Kun arvona on Jumalan mielen mukainen elämä, se vaikuttaa valintoihimme ja ajankäyttöömme. Omien arvojen mukainen elämä tuntuu merkitykselliseltä, arvojen vastainen aika puolestaan tuntuu hukkaan heittämiseltä.
Valitse asenteesi. Olennaista ei ole se, mitä meille tapahtuu, vaan se, miten suhtaudumme siihen, mitä meille tapahtuu ja miten sen pohjalta päätämme toimia. Kiire on tunne siitä, että tekemistä on enemmän kuin aikaa. Tunne voi olla innostava, jos tietää, että tilanteesta selvitään. Ahdistavaksi se muuttuu, kun huomaa, ettei kaikkea ehdi tehdä. Jos silloin voit lopettaa jonkin asian, lopeta. Jos et voi, lopeta valittaminen.
Jos tietäisimme elinpäiviemme tarkan määrän, se varmasti vaikuttaisi ajankäyttöömme. Raamattu kehottaa meitä kiitolliseen ja nöyrään suhtautumiseen meille annettuun aikaan.9 Ihminen on valmis antamaan aikaansa sille, mitä todella arvostaa. Ajankäyttö paljastaa siis elämän tärkeysjärjestyksen, ja oman ajankäytön säännöllinen arvioiminen on tärkeää. Tasapainoisen ajankäytön tulee aina jakaantua oikeassa suhteessa Jumalan, itsensä ja lähimmäisten rakastamiseen. Hyvässä elämässä on olennaista tehdä merkityksellisiä asioita itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Ei ehkä koko ajan, mutta riittävän usein.
Ajan antaminen toiselle on suurin rakkauden osoitus.
Arvioi ajankäyttöäsi. Pysähdy pohtimaan, mitkä ovat elämäsi tärkeimmät arvot. Miten ne näkyvät ajankäytössäsi ja valinnoissasi? Mille asioille toivoisit lisää aikaa? Mistä voisit karsia, jotta toiveesi toteutuisi? Mikä on ollut haastavin ajanjakso elämässäsi? Entä onnellisin? Miksi?
Mille päätit tänään sanoa kyllä ja mille ei? Tunnistatko näiden päätösten merkityksen niitä tehdessäsi? Kuinka paljon nämä päätökset määrittävät sitä, millaiseksi elämäsi muodostuu?
Tällainen itsetutkiskelu voi auttaa huomaamaan arjen aikasyöpöt, joita tulisi karsia, ja toisaalta onnenhetket, joita pystyisimme lisäämään joskus hyvin yksinkertaisillakin keinoilla. Yllättävää kyllä, yleisin päätöksemme on silti päättämättömyys – se, että lykkäämme asioita. Päättämättömyyden lopettamisella voisimme usein kirkastaa ajankäyttöämme.
Rakasta antamalla aikaasi. Oman ajan antaminen toista ihmistä varten on suurin rakkauden osoitus. Siinä annamme jotain korvaamatonta, osan elämästämme, jota emme enää saa takaisin. Avioliitto, perhe-elämä ja läheiset ihmissuhteet tarvitsevat jaettua arkea ja yhteisiä vuosia. Vain ajan kanssa hitsaudumme yhteen.
Kuolinvuoteella jokainen meistä takuulla toivoisi ympärilleen ne ihmiset, joita rakastaa, jotta saisi viettää viimeiset onnenhetket heidän kanssaan ennen jättäytymistä Jumalan käsiin. Aloitetaan tuo onnenhetki jo nyt.
Ole armollinen itsellesi. Tätä kirjoittaessani artikkelin deadline häämöttää jo ovella. On ironista, että kirjoitan ajankäytöstä ja samaan aikaan tiedän, miten vaikeaa se on omassa elämässäni.
Millainen on elämä, joka on hallinnassa? Eihän elämää voi hallita, se yllättää aina. Mutta ehkä hyvä elämä onkin juuri sellaista, johon kuuluu pientä ja suurta, kevyttä ja raskasta, ennakoitua ja ennakoimatonta. ”Niinpä olenkin havainnut, että on oikein ja paikallaan nauttia elämästä kaiken sen vaivan keskellä, jota ihminen näkee vähinä Jumalan antamina elinpäivinään auringon alla; sellainen on hänen osansa.”10
Viitteet:
1) Jes. 55:6. 2) Ps. 144:4. 3) 2. Kor. 6:2. 4) Hab. 3:17–18. 5) 2. Kor. 4:16–18. 6) 1. Kor. 10:13. 7) Ef. 5:15–16. 8) Fil. 2:13. 9) Jaak. 4:13–16. 10) Saarn. 5:17.
