Kirjoittanut
Katolilainen teologian maisteri Emil Anton ja Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja, teologian tohtori Timo Junkkaala keskustelevat Antonin Hyviä uutisia blogissa aiheesta Onko vanhurskauttamisopissa löytynyt yhteys?
Kirjoittajat käsittelevät katolisen ja luterilaisen vanhurskauttamisopin suhdetta muun muassa katolisen kirkon ja Luterilaisen maailmanliiton vahvistaman Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista asiakirjan valossa.
Antonin mukaan vuonna 1999 allekirjoitettu ”Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista” -asiakirja (YJ) on ”mestarillinen teologinen saavutus, ellei suorastaan Jumalan ihme”.
– Lähes 500 vuotta osapuolet olivat tuominneet toisensa tätä oppia koskevien erimielisyyksien takia. Asia oli piinannut lukemattomien ihmisten omaatuntoa.
– Nyt kuitenkin on pystytty uutteran yhteistyön, rukouksen ja ekumeenisen dialogin jälkeen yhdessä toteamaan, ”että luterilaisten ja katolilaisten välillä vallitsee yksimielisyys vanhurskauttamisopin perustotuuksista”, Anton kirjoittaa debatin avaustekstissä.
Anton esittää, että vanhurskauttamisoppi ei YJ:n ansiosta ”ole enää este kirkkojen (katolisen ja luterilaisen) yhdistymisen tiellä”
– Kirkot ovat virallisesti todenneet, että jäljelle jäävät erot kielessä ja korostuksissa ”voidaan sallia” ja että nyt tehtävänämme on ratkaista YJ:n inspiroimana muut selvitystä vaativat kysymykset.
Timo Junkkaala ei ylistä YJ:tä yhtä varauksettomasti kuin Anton.
– Jos todella on niin kuin YJ väittää, että siinä on saavutettu ”yksimielisyys vanhurskauttamisopin perustotuuksista” ja että ”jäljelle jääneet erot kielessä, teologisissa muotoiluissa ja korostuksissa… voidaan sallia”, silloin on todella saavutettu merkittävä tulos. Luterilaiselta kannalta tämä merkitsisi sitä, että yhteyden keskeisin este olisi poistunut.
– Peruskysymys siis on, onnistuiko YJ tavoitteessaan? Näyttää siltä, että niin ei käynyt.
– Sinänsä hienon tekstin ongelmat korostuvat niissä kohdissa, joissa selitetään, mitä kumpikin osapuoli tarkoittaa. Silloin toistetaan muun muassa Rooman kirkon näkemykset ihmisen myötävaikutuksesta vanhurskauttamisessa ja hyvien tekojen ansiollisuudesta, jotka tosin yritetään selittää niin, etteivät ne kumoa saavutettua yksimielisyyttä. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui syntioppi, jossa yksimielisyys jäi kaikkein hatarimmaksi, Junkkaala kirjoittaa.
Lue Antonin ja Junkkaalan debatti kokonaan tästä
