Kirjoittanut
Livets ord -seurakunnan perustaneet Ulf ja Birgitta Ekman kertoivat Pitäjänmäen kirkkoon kokoontuneelle seurakuntaväelle, miksi he vuonna 2014 päättivät liittyä katoliseen kirkkoon. Tapahtuma kohahdutti tuolloin laajasti seurakuntaväkeä.
Kirkkoherra Arto Antturi toivottaa ihmiset tervetulleiksi Pitäjänmäen kirkkoon ja kertoo, että Great discovery -keskustelutilaisuus, jossa Birgitta ja Ulf Ekman kertovat uskonmatkastaan, on yksi kristittyjen ykseyden viikon tapahtumista.
Birgitta Ekman on metodistiskirkkoon kuuluneiden lähetystyöntekijöiden lapsi. Hän kertoo syntyneensä lähetyskentällä Intiassa. Ulf puolestaan on kasvanut Göteborgissa nimellisesti kristillisessä perheessä.
– Uskoin aina, että Jumala on olemassa, mutta uskoni ei ollut henkilökohtaista, Ulf Ekman kertoo.
Myöhemmin Ulf Ekman kohtasi Jeesuksen henkilökohtaisesti. Hän kuvailee kääntymistään voimalliseksi.
– Minä en löytänyt Jeesusta, hän löysi minut.
Birgitan vanhemmat olivat kristittyinä hyvin yhteiskristillisesti ajattelevia.
– Minulle oli luontevaa ajatella koko Kristuksen ruumista. Olin syntynyt metodistiksi, mutta valitsin nuorena luterilaisuuden.
– Kun perheemme asui Uppsalassa, kävin usein messussa. Siellä opin ymmärtämään liturgian merkityksen. Olin silloin noin 17-18-vuotias.
Ulf ja Birgitta tutustuivat toisiinsa Uppsalassa.
– Perustimme perheen ja saimme kolme poikaa, jotka ovat nyt aikuisia. Nuorin poikamme kääntyi katolilaiseksi vuosi ennen meitä, Birgitta kertoo.
Halu opettaa Raamattua
Näennäisesti Ekmanien hengelliset taustat olivat erilaisia. Ulf oli kokenut radikaalin kääntymisen kristityksi ja halusi julistaa evankeliumia. Birgitta puolestaan oli kasvanut kristityssä kodissa ja oli viehättynyt perinteisen luterilaisen kirkon liturgiasta. Yhteistä pariskunnalla oli kuitenkin vahva lähetysnäky.
– Minulla oli uskomaton jano Jumalan sanaa kohtaan. Opiskelin Uppsalan yliopistossa teologiaa. Tykkäsin opiskella ja opettaa Raamattua. Sille oli myös suuri tarve, sillä monikaan opiskelija ei tuntenut kirjoituksia, Ulf Ekman kertoo.
Kiinnostus Raamatun opettamiseen ja halu kertoa Kristuksesta saivat Ekmanit perustamaan karismaattisen Elämän sana -raamattukoulun 1970-luvun lopulla. Koulusta tuli nopeasti suuri menestys.
– 1970-luvun alussa karismaattinen liike, jossa olimme mukana, oli vahva Ruotsissa, Ulf toteaa.
Livets ord -seurakunta syntyy ja kasvaa
– Minulle sanottiin, että minun pitäisi aloittaa oma kirkkokunta.
Ulf ja Birgitta Ekman perustivat karismaattisen Livets ord -seurakunnan toukokuussa 1983.
Raamattukoulumme oli Ruotsin suurin.
1980-luvulla seurakunta oli valtava menestys. Moni opiskelija ja nuori löysi sieltä hengellisen kodin.
– Raamattukoulumme oli Ruotsin suurin. 1980-luvun lopussa rakensimme oman kirkon.
Ulf Ekman luonnehtii Livets ord -seurakuntaa mieluummin seurakunnan istutusliikkeeksi kuin kirkkokunnaksi.
– Me olimme silloin nuoria ja kokemattomia. Kasvuun liittyi myös kaaosta. Kun seurakunta kasvoi voimakkaasti, oli tarvetta miettiä myös kirkon rakennetta. Niitä kysymyksiä ei ollut aikaisemmin tullut eteen.
Odottamaton kohtaaminen Albaniassa
Ekmanit kertovat, kuinka Livets ord teki isoja aktioita ulkomailla. Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa useita Livets ordin tiimejä kävi aktiomatkoilla Venäjällä. Myös kommunistiseen Albaniaan avautuivat ovet. Seurakunta kutsuttiin Albaniaan järjestämään ”kulttuurinen tapahtuma”, joka oli sisällöltään hyvin evankelioiva. Stadionilla pidetty tapahtuma televisioitiin ympäri Albaniaa. Tilaisuudessa esitettiin myös kutsu seurata Jeesusta. Moni vastasi kutsuun ja ihmisiä tuli valtavasti uskoon.
– Se oli ensimmäinen kerta, kun Jeesusta julistettiin sellaisella tavalla silloisessa Albaniassa. Ihmiset nousivat seisomaan ja hurrasivat. Se oli ihmeellistä. Tilaisuutta seuranneet sotilaat olivat kummissaan. Se vain tapahtui. Kukaan ei puuttunut.
– Se on jotain sellaista, mitä kristittynä saa harvoin todistaa, Ulf toteaa.
Ekmanit palasivat myöhemmin Albaniaan vielä muutaman kerran. Kohtaaminen erään albanialaisen miehen kanssa on jäänyt erityisesti Ulf Ekmanin mieleen.
– Mies sanoi minulle, että hänkin on katolinen. Hämmennyin. Aluksi ajattelin, että kerron, etten ole katolinen, lopulta tyydyin toteamaan jotain, että hieno juttu, siunausta.
Kuka määrittelee uskon, moraalin ja rakenteen?
– Me julistimme evankeliumia, mutta entä kirkko. Mikä on kirkko? Samoihin aikoihin nuorilla seurakunnilla alkoi olla ongelmia, opillisia, moraalisia ja johtajuuteen liittyviä. Nämä asia alkoivat häiritä minua. Kuka viime kädessä määrittelee uskon, moraalin ja rakenteen, jos pastorin yläpuolella ei ole ketään, Ulf Ekman pohtii.
Albanian kokemuksia seurasi Jerusalem, missä Ekmanit asuivat muutaman vuoden ajan.
Jerusalemissa tapasimme uskossaan eläviä, Jeesusta rakastavia katolilasia.
Ulf alkoi tutkia, mitä katolilaisuus on. Myös Birgitta ymmärsi, että hänen käsityksensä katolilaisuudesta oli värittynyttä.
– Jerusalemissa tapasimme uskossaan eläviä, Jeesusta rakastavia katolilaisia. Se kaikki haastoi minua. Ymmärsin, että minulla oli paljon tiedon puutetta. Näkemykseni olivat stereotyyppisiä, Birgitta kertoo.
– Kohtasin katolilaisia, jotka eivät vastanneet sitä mielikuvaa, mikä minulla oli heistä.
Jerusalemin aikana Birgitta luki kirjan pyhästä Birgitasta, joka oli syvästi kristitty nainen ja sai myös monia ilmestyksiä Pyhältä Hengeltä.
– Pyhä Birgitta tarkisti aina ilmestyksen saatuaan pastorilta, oliko ilmestys oikea. Ihailin sitä. Meidän raamattukoulussa ei toimittu niin. Ilmestysten piti olla kyllä linjassa Raamatun kanssa.
Katolisen kirkon oppeihin perehtyminen
Entä katolisen kirkon opetus neitsyt Mariasta.
Karismaattisissa piireissä sanotaan herkästi, että katolilaiset palvovat Mariaa, vaikka oikeasti ei tiedetä, mitä he opettavat.
– Aloin miettiä, onko minun ajatukseni siitä, miten katoliset opettavat Mariasta, oikea. Aloin perehtyä asiaan. Karismaattisissa piireissä sanotaan herkästi, että katolilaiset palvovat Mariaa, vaikka oikeasti ei tiedetä, mitä he opettavat.
Birgitta Ekman oivalsi lukeneensa aikaisemmin kirjoja, jotka olivat katolilaisia vastaan.
– Aloin lukea katolilaisten kirjoittamia kirjoja.
– Olemmeko niin jumittuneita omiin mielipiteisiimme, että meidän pitää vastustaa eri tavoin ajattelevia. Olenko ymmärtänyt, mitä Raamatussa sanotaan vai olenko vain lukenut Raamattua? Ulf Ekman pohtii ja jatkaa – Ehkä suljemme korvamme ja ajattelemme, että tuo ei voi olla oikein.
Ulf Ekman kertoo lukeneensa katolisen kirkon katekismuksen kolme kertaa ennen kuin kääntyi katoliseksi.
Seurakunnan olemuksen ymmärtäminen
Ulf kiinnostui myös kirkon historiasta. Hän oivalsi, että kyse on siitä, miten suhtaudutaan kristillisen kirkon historiaan? Onko se täynnä virheitä? Vai onko vallitsevana ajatus, että se kehittyy koko ajan ja että nyt meillä on viimeisin versio? Vai onko niin, että Jeesus on perustanut kirkon? Onko kirkko ollut alusta alkaen? Näitä pohtiessaan Ulf koki, että Herra puhui lempeästi hänen sydämelleen: opettele ymmärtämään seurakunnan olemus.
– Kun ymmärsimme, että haluamme liittyä katoliseen kirkkoon, Ulf alkoi opettaa ja kirjoittaa pohdinnoistamme. Emme halunneet loukata ystäviämme. Ne, joilla oli korvat, ymmärsivät, Birgitta kertoo.
Meillä on paljon erilaisia ennakkoluuloja, joista emme ole tietoisia.
– Kun päätimme asiasta, koimme iloa ja rauhaa.
– Rakastamme kaikki sisaria ja veljiä kaikissa kirkkokunnissa. Meidän pitää kuunnella toisiamme. Meillä on paljon erilaisia ennakkoluuloja, joista emme ole tietoisia. Meidän on tärkeää olla vuorovaikutuksessa, ymmärtää ja rakastaa toisiamme, Ekmanit sanovat.
He kuvaavat löytöään hienoksi, kauniiksi ja kestäväksi.
– Löysimme jotain, mikä ei ollutkaan jämähtänyttä ja menneisyydestä. Kirkko on elävä ja se on ollut alusta lähtien.
