Kirjoittanut
Kiinnostavaa ja olennaista ei aina ole vain se, mitä sanotaan, vaan joskus myös se, mitä jätetään sanomatta. Tässä tapauksessa tarkempi valtiosääntöoikeudellinen pohdinta.
Sitten Samuel luetteli kansalle oikeudet, jotka kuuluivat kuninkaalle, kirjoitti ne kirjaan ja talletti sen pyhäkköön Herran eteen. Sen jälkeen Samuel päästi kaikki lähtemään kotiin.
– 1. Sam. 10:25
Varmaan jotakuta on askarruttanut vaikkapa se, mitä Jeesus mahtoi puhua opetuslapsille matkalla Emmaukseen, kun hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset messiaasta. Miksi tätä keskustelua ei kirjoitettu ylös?
Tai mitkä olivat ne kuninkaalle kuuluvat oikeudet, jotka Samuel tallensi kirjaan? Asiakirja kuninkaan valtaoikeuksista, Israelin ensimmäinen kirjattu valtiosääntö, jokaisen perustuslain ydin.
Eikö se ollutkaan tarpeeksi olennaista?
Mitä ne valtaoikeudet mahtoivat olla? Viitteitä varmaankin saamme Samuelin varoituksista hieman aikaisemmin luvussa 8.
Israelin kansalla oli illuusio. Se illuusio oli, että rauhanaika koittaisi, kun saataisiin maahan oikeanlainen hallitusmuoto. Tässä tapauksessa monarkia, koska se oli tuohon aikaan muodikasta.
Hallintomuoto sitten päätettiin kansan tahdosta, huutoäänestyksellä.
Ehkä onneksemme tämä valtaoikeuksien kirja ei sellaisenaan päätynyt Raamatun kaanoniin. Jos olisi, niin vuosisatojen ajan jotkut pölvästit olisivat saattaneet vedota siihen sanoen, että kun näin Raamattu sanoo, kuuluu kuninkaalle nämä ja nämä oikeudet, ja valtion veroprosentin kuuluu olla tasan kymmenen. Ja niin edelleen, koska näin on kirjoitettu.
Olisiko Euroopan tie monarkiasta demokratiaan ollut vielä kivisempi, jos kirjoitukset olisivat antaneet ruusuisemman kuvan monarkiasta?
Jos mutkia oikein suoriksi vetää, valistus poliittisena liikkeenä ja modernin poliittisen liberalismin voittokulku alkoi siitä, kun John Locke alkoi kritisoida perinnöllisen monarkian ja absolutismin tueksi 1600-luvulla rakennettuja teologisia viritelmiä kuninkaiden jumalallisista alkuperää olevista oikeuksista ja suoraan Aadamilta peritystä siniverisestä sukulinjasta.
Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas. Täytä öljysarvesi ja lähde liikkeelle! Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta olen valinnut mieleni mukaisen kuninkaan.
– 1. Sam. 16:1 (Septuagesimasunnuntain ensimmäinen lukukappale, 3. vsk.)
Mitä on edistys?
Mitä sitten voisi oppia Vanhan testamentin kertomuksesta erään kansan vaelluksesta heimoyhteiskunnan, orjuuden, anarkian, monarkian ja pappisvallan kautta puoliautonomiseksi osaksi aikansa globaalia maailmanvaltaa?
Ehkä sen, että täydellistä hallitusmuotoa tai edes instituutioiden tasapainoa, joka ratkaisisi ihmiskunnan ongelmat, ei ole löydettävissä. Instituutioilla on todellakin väliä, mutta paratiisissa kasvaa aina joku käärme. Jeesuksen aikaan tultaessa Rooman tasavaltakin oli jo ”edistynyt” keisarivallan aikaan. (Harvinaisen terävä varhainen kuvaus siitä, miten kansanvalta huonoimmillaan toimii, muuten löytyy 2. Samuelin kirjan luvusta 15, jakeet 3-6).
Tai jos historiasta ei voi suoraan ottaa oppia, ainakin se rauhoittaa.
Poliittisia illuusioita ja ismejä on rakenneltu maailman sivu. Ne kiehtovat ja inspiroivat ja myös antavat tyhjälle elämälle tarkoitusta. Joskus myös yhteisön.
Tänään olemme ennennäkemättömän vapaita kahlitsevista normeista ja velvoitteista toisiamme ja julkista valtaakin kohtaan, mutta voimmeko hyvin? Hetki sitten huusimme lisää vapautta, pian taas huudamme sitä vähemmän. Tahdomme kuninkaan, joka sotii puolestamme ja kertoo, mitä tehdä. Ja välillä huudamme ensimmäisten opetuslasten tavoin messiasta takaisin maan päälle ratkaisemaan poliittiset ongelmamme ja katsomme taivaalle, kun vastaus pakenee luotamme. Hän sanoi palaavansa.
Maailma on mahdoton ratkaista, koska lopulta meihin eivät mitkään menetelmät tepsi.
Ps. Näin uuden presidentin virkaanastujaisten tunnelmissa on aika sanoa vanhaan hyvään tapaan: ”Kauan eläköön kuningas!”
Mistä lie tämäkin toivotus tullut ja meidän päiviimme asti jäänyt elämään?
Viiden pisteen vihje olisi, mutta jääköön toiseen kertaan.
Artikkelikuva: Daria Volkova on Unsplash.com
