Hiljattain toteutettu maailmanlaajuinen tutkimus uskon tärkeydestä ihmisten elämässä paljastaa, että ruotsalaisista kahdeksan prosenttia ilmoittaa uskonnon itselleen hyvin tärkeäksi. Senegalissa vastaava lukema on 98 prosenttia. Suuri ero kertoo omaa kieltään Euroopan maallistumisesta ja kirkon huonosta kurssista.
Tutkimustulosten valossa näyttää siltä, että Euroopan kirkot eivät ainoastaan epäonnistu uusien ihmisten tavoittamisessa, vaan myös entisten jäsentensä säilyttämisessä. Kristilliset kirkot kasvavat ja leviävät muualla maailmassa, mutta Eurooppa näyttää kieltäneen evankeliumin. Tilalle on haalittu toisenlaisia vakaumuksia. Tällainen kehitys näkyy myös Suomessa.
Yksi tekijä muuttuneen uskonnollisuuden ja maallistumisen taustalla on kaupungistuminen. 1800-luvulla vain kolme prosenttia maailman väestöstä asui kaupungeissa. Ennusteen mukaan vuonna 2050 vastaava luku tulee olemaan 80. Väestön elämäntapa on muuttunut rakenteeltaan oleellisesti. Erityisen selvästi tämä näkyy muuttuneissa arvomaailmoissa. Minäkeskeiset ja elämyksiä korostavat arvot voimistuvat.
Kirkon ongelma on siinä, ettei se enää kohtaa kaupungistuneen ihmisen tarpeita. Sosiologian tutkija Pasi Mäenpää on todennut, että kulutuskulttuuria ja kristillisyyttä yhdistää kaipauksen motivoima etsintä. Ero on siinä, että kristillisen etsinnän päämäärä on lopullinen löytäminen, kun taas urbaaniin kuluttamiseen kuuluu löydetyn unohtaminen ja uuden etsiminen tilalle.
Mäenpään mukaan kuluttaja-kaupunkilaisen maailmassa ei ole hyvää ja pahaa toistensa vastavoimina. Kaikki mahdolliset asiat voivat olla periaatteessa oikeita ja hyviä. Silloin tämänpuoleinen maailma ei sisällä lopulta mitään pahaa. Uskonnolla ei enää katsota olevan merkitystä moraalisesti hyvän elämän kannalta. Ruotsalaisista 86 prosenttia ajattelee, että moraalin perustaksi ei tarvita Jumalaa.
Maallistumisen juuret syvällä
Euroopan maallistuminen ei ole tullut tyhjästä. Osaltaan kyse on ajattelutavasta, jonka juuret ovat jo antiikissa. Ihminen ajatuksineen ja tunteineen on keskiössä. Jumalaa ja yliluonnollista ei oteta huomioon. Tämä ajattelu aktivoitui uudelleen 1700-luvulla ja levisi älymystön keskuudesta vähitellen myös kansan pariin.
Kirkko reagoi tähän mukautumalla uusiin ajatuksiin, ja yliluonnollinen kiellettiin. Näin syntyi liberaaliteologia. Raamattuun pitäytyvien kristittyjen virhe oli vetäytyminen älyllisestä keskustelusta.
Ruotsalaisen Stefan Gustavssonin mukaan näiden reagointitapojen seuraukset ovat ilmeiset. Nyt yliopistot, populaarikulttuuri, media ja tiede ovat maallisen ajattelun armoilla.
– Huomionarvoisinta on se, että maallistumista ei pidetä kristinuskon tavoin maailmankuvana, vaan neutraalina aloituspisteenä kaikelle ajattelulle, joka järkevän ihmisen tulisi omaksua. Sen jälkeen voit lisätä päälle vähän kristillisyyttä, buddhalaisuutta tai mitä vain, kunhan siitä ei tule kilpailijaa maallistumiselle, Gustavsson toteaa.
